Luana Dessbesell aloitti Aalto-yliopiston kemian tekniikan professorina helmikuussa 2023. Brasilialainen Dessbesell on työskennellyt viime vuosina tutkijana Kanadan Ontariossa ja Quebecissa.
Dessbesell ei ollut suunnitellut muuttavansa pois Kanadasta. Sitten hän törmäsi LinkedInissä julkaisuun, joka käsitteli professuuria Aalto-yliopistossa. Se oli kuin hänelle tehty.
“Seuraan tiiviisti, mitä johtavissa metsätieteen ja -teknologian laitoksissa tapahtuu, joten olin kuullut Aallosta. Olin myös tavannut yhden professorin, joka oli ollut siellä töissä. Ajattelin, että jos Orlando Rojasin kaltainen ihminen on päätynyt töihin Aaltoon, sen on pakko olla mahtava paikka. Hän suositteli yliopistoa lämpimästi, viihtyisin kuulemma varmasti”, Dessbesell muistelee.
Töiden lisäksi Dessbeselliä houkutteli elämäntapa, jonka Suomessa asuminen perheelle mahdollistaisi. He voisivat asua suhteellisen lähellä kampusta ja pääkaupunkia, mutta kuitenkin lähellä luontoa ja ulkoilumahdollisuuksia.
“Suurissa kanadalaiskaupungeissa 40 minuutin työmatkaa pidetään lyhyenä, ja silloinkin asutaan vielä kaupungissa. Pidän siitä, että Suomessa voi periaatteessa asua metsässä, mutta töihin pääsee silti 30 minuutissa.”
Dessbesellin tutkimusryhmä hyödyntää kestävyysarvioinnin menetelmiä mitatessaan metsäteollisuuden jätteen innovatiiviseen käyttöön liittyvää potentiaalia. Tutkijat noudattavat työssään niin sanottua maasta maahan -lähestymistapaa, jossa biotuotteet arvioidaan koko kiertokulkunsa perusteella, ensimmäisestä vaiheesta viimeiseen. Vaikka materiaalia kierrätettäisiin satoja kertoja, palaa se maaperään jossakin muodossa.
“Pyrimme ymmärtämään tekniikan näkökulmasta, mitä vaaditaan sellaisten puupohjaisten tuotteiden suunnitteluun ja valmistukseen, jotka täyttävät teknisten vaatimusten lisäksi myös taloudelliset vaatimukset. Ympäristöhyödyt voivat olla merkittävät”, Dessbesell sanoo.
Hän huomauttaa, että yhteistyö luonnon kanssa on poikkeuksetta arvaamatonta ja tutkijoiden on mahdoton hallita jokaista muuttujaa. Fossiilisista lähteistä peräisin olevat polymeerit on voitu vuosisatojen aikana optimoida, mutta biomassan kanssa työskennellään aina luonnollisten rajoitteiden puitteissa.
“Puu on luonnon huikea luomus. Se sisältää polymeerejä, kuten ligniiniä, selluloosaa ja hemiselluloosaa. Niitä kuitenkin muokataan ja niistä jalostetaan uusia polymeerejä ja kemikaaleja. Pienikin ero esimerkiksi puunkaadon ajankohdassa tai puussa itsessään vaikuttaa prosessin laatuun”, Dessbesell selittää.
Luana DessbesellUusien innovaatioiden tulisi huomioida kiertotaloudellinen näkökulma alusta lähtien, sen sijaan että asiaa aletaan ajatella vasta myöhemmin.
Aina kun upouusi innovaatio lähtee yliopistolta maailmalle, ilmassa on epävarmuutta. Siksi sen kehittämiseen liittyviä riskejä ei usein uskalleta ottaa. Yksi Dessbesellin tutkimusryhmän tavoitteista onkin paikantaa ne ulkomaailman haasteet, joita tuoreet keksinnöt voivat kohdata, sekä kehittää strategioita riskien lieventämiseksi.
Vaikka innovaatio olisi teknisiltä osin kunnossa, yliopiston on vielä perehdyttävä projektia koskeviin säännöksiin sekä rahoitukseen ja immateriaalioikeuksiin liittyviin kysymyksiin.
Dessbesellin mukaan uuden teknologian toteutumisessa saattaa kestää 10–15 vuotta, sillä tutkijoiden voi olla vaikea ymmärtää kaupallisten tuotteiden maailmaa ja vaihtaa ajatuksia toteutuskumppaniensa kanssa arvoketjun varrella.
"Toivon mukaan voimme auttaa tutkijoita osoittamaan alusta asti, että uuden tuotteen kestävyysprofiilia voidaan tehostaa. Uusien teknologioiden on mahdollista hyötyä siitä, että kiertotaloudellinen näkökulma on huomioitu koko prosessin ajan sen sijaan, että asiaa aletaan ajatella vasta myöhemmin."
Dessbesell sanoo, ettei työstä tulisi mitään yksin. Professorinvirkaa rahoittaa Aalto-yliopiston Bioinnovaatiokeskus, jonka toiminta perustuu pitkälti monitieteellisyyteen ja yhteistyöhön teollisuuden kanssa.
“Tehtäväni Bioinnovaatiokeskuksessa on suunnata huomio ekologiseen kestävyyteen tieteenalasta riippumatta. Toiminta kattaa koko yliopiston, ja teemme yhteistyötä muun muassa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun, Kauppakorkeakoulun ja IEM-ohjelman kanssa. Mukana on eri alojen ihmisiä, jotta teknologioista saadaan kokonaisvaltaisempi kuva. Tähtäimessä ovat vetovoiman kasvattaminen, kehityksen jatkuminen ja rahoituksen löytäminen.”
Sustainable Bioproducts Innovation -tutkimusryhmän jäsenillä itselläänkin on erilaisia koulutustaustoja. Mukaan mahtuu esimerkiksi ympäristötekniikkaan ja kiertotalouteen perehtynyt tohtoritutkija, kemian tekniikan tutkija, jolla on teknistaloudellista osaamista, yhteiskuntatieteilijä, maisterivaiheen opiskelija, joka työskentelee nimenomaan innovaatioiden kaupallistamisen parissa sekä selluloosapohjaisten materiaalien kehittämiseen keskittynyt tohtoritutkija.
Dessbesell myös opettaa Bioproducts Engineering -maisteriohjelmassa. Kursseilla perehdytään syvällisesti ekologisen kestävyyden ja kiertotalouden teemoihin, minkä professori toivoo edistävän opiskelijoiden kriittistä ajattelua.
“Nykyään on helppo ajautua eksistentiaaliseen kriisiin, kun ei tiedä mihin keskittyä. Ekologisen kestävyyden ongelmien ratkaiseminen ei kiinnosta opiskelijoita pelkästään ammatillisesta näkökulmasta vaan myös kuluttajan näkökulmasta. Ohjelman ainoa tarkoitus ei niin ikään ole kehittää ekologisia tuotteita vaan myös kriittistä, syväluotaavaa ajattelua. Toivon, että opiskelijat ymmärtävät eron.”
Luana Dessbesell rakentaa aktiivisesti Bioinnovaatiokeskuksen, akateemisten yhteistyökumppanien ja yritysten välistä verkostoa. Jos olet kiinnostunut yhteistyömahdollisuuksista, ota yhteyttä.
To achieve human wellbeing in planetary boundaries, we need new sustainable solutions to wisely use our natural resources. The Bioinnovation Center especially focuses on innovations in sustainable bio-based materials, with special focus on textiles and packaging.
