Miltä tuntuu kulkea Risto Ilmoniemen kengissä?
Minua ei yleensä kiinnosta tarkkaan tietää, mitä huomenna tapahtuu. Enkä halua helppoa elämää, sillä se ei olisi mielenkiintoista. Välillä pitää olla myrskyä, lunta ja loskaa. Olimme esimerkiksi juuri laskettelemassa Alpeilla. Yhtenä päivänä tuli hirveä sumu ja olin ainoa, joka lähti seikkailemaan huonoon säähän. Menin itsekseni kymmeniä kilometrejä. Se ei ollut helppoa eikä erityisen nautinnollista, kun lumi iski naamaan enkä nähnyt paljon mitään. Mutta olisi aika tylsää, jos aina paistaisi aurinko.
Miltä tuntuu olla professori?
Tämä on hyvin mielenkiintoinen ja hyvällä tapaa kreisi työympäristö. Tutkimusta tekevä professori joutuu ja saa itse päättää, mitä tekee. Sitä ei kerro dekaani, laitosjohtaja tai rehtorikaan. Yliopistolla on toki mittareita: pitäisi saada aikaan uutta tietoa ja ymmärrystä ja niistä julkaisuja. Siinä kuvaan astuu luovuus. Se on vähän kuin menisi mustikkametsään. Etukäteen ei voi aina tietää, mistä marjoja parhaiten löytyy. Sitä vain lähtee harhailemaan.
On aika erikoista olla yliopiston professori. Meidän pitäisi opettaa ja tehdä tutkimusta, mutta joudumme tekemään myös paljon hallinnollista työtä. Jos hallintoon ja byrokratiaan menee liikaa aikaa, kaventuu mahdollisuus tehdä hyvää tiedettä ja antaa erinomaista opetusta.
Tutkimustyössä on mahdollisuus ilmaisuun keksimällä tai kirjoittamalla. Vertaan sitä joskus siihen, kun lapsena piirsin jotain vaatimattomilla taidoillani ja näytin äidille. Töissä teen jotain pientä, ja näytän tai kerron tuloksista toisille tutkijoille. Tunne on sama kuin lapsena.
Mutta välillä en koe saaneeni oikeastaan mitään aikaan. Olen monta kertaa ajatellut, että nyt minä kyllä lopetan koko homman: tästä ei tule mitään. Mutta toivun nopeasti: usein jo seuraavana päivänä optimismi saa vallan.
Professuurissa on se hyvä puoli, että vaikka tutkimus menisi pieleen, voi kuitenkin opettaa. Se on loppujen lopuksi tärkeintä yliopistolla. Jos opiskelijat pääsevät eteenpäin, niin minun ei tarvitse pettyä työhöni. On etuoikeus ja suuri ilo saada työskennellä motivoituneiden opiskelijoiden, erinomaisten tutkijoiden ja muun henkilöstön muodostamassa yhteisössä.