Kaupungeille uudet suositukset: viheralueisiin panostamalla lisätään ilmastohyötyjä
Politiikkasuositukset esitellään webinaarissa keskiviikkona 17. toukokuuta.
Kaupunkivihreän hiilinieluilla on merkitystä kaupunkien ilmastotyössä. Esimerkiksi Helsingissä kaupunkivihreä on kattanut alustavan arvion mukaan noin yhdeksän prosenttia kaupungin liikenteen ja energiantuotannon päästöistä tarkastelujaksolla 2015–2019. Tätä lukua on mahdollista nostaa kasvattamalla hiilinieluja ja tukemalla vähäpäästöistä rakentamista.
Kaupunkivihreä on edullinen ilmastoratkaisu, joka tarjoaa hiilensidonnan lisäksi myös muita hyötyjä: se lieventää helleaaltoja ja kaupunkitulvia sekä tukee luonnon monimuotoisuutta ja ihmisten hyvinvointia.
On tärkeää vahvistaa samanaikaisesti useita hyötyjä. Esimerkiksi monimuotoinen ja kerroksellinen kasvillisuus lisää tutkimusten mukaan sekä ilmastohyötyjä että luonnon monimuotoisuutta. Viherrakenne ja sen merkitys monihyötyisenä ilmastoratkaisuna on tunnistettava paremmin kaupunkien ilmastotyössä ja myös kansallisessa ohjauksessa, erityisesti tulevassa alueidenkäyttölaissa.
Olemassa oleva kaupunkivihreä on kaupungin tärkein hiilivarasto. Siksi sen säilyttäminen on kaupunkisuunnittelun ensisijaisin keino ylläpitää hiilinieluja. Maankäytön suunnittelussa tulee välttää arvokkaimpien hiilivarastojen ja erityisesti metsien ja luonnontilaisten kaltaisten alueiden rakentamista. Uusia alueita rakennettaessa kaupunkivihreälle on varattava riittävästi tilaa, sillä myös tiiviissä kaupungissa tarvitaan kaupunkivihreän tuottamia hyötyjä.
Kaupunkivihreän moninaisten hyötyjen turvaamiseksi kaupunkien tulee asettaa tavoitteeksi, että kaupunkivihreän ja kasvillisuuspeitteisen alan määrä ei vähenisi. Kaupunkivihreälle ja sen ylläpitämälle hiilinielupotentiaalille on asetettava sitovat tavoitteet kuntien ilmastosuunnitelmissa. Kaupunkivihreän ilmastohyödyt on otettava nykyistä paremmin huomioon myös maankäytön suunnittelun ilmastovaikutusten arvioinnissa.
Suunnittelussa ja rakentamisessa on tärkeää luoda kasvillisuudelle hyvät kasvuolosuhteet, mikä varmistaa hiilivarastojen kertymisen. Kaupunkivihreälle tulee myös taata mahdollisimman pitkä elinkaari, jolloin sen hiilivarasto ehtii karttua. Tämä koskee esimerkiksi katupuita, joiden elinikä on huomattavasti lyhyempi kuin puistopuiden.
Puiden lisäksi myös muulla kasvillisuudella on väliä. Esimerkiksi tyypillinen nurmikko on tehokas hiilinielu. Vuodessa se voi sitoa ilmakehästä hiilidioksidia noin puolet siitä määrästä, minkä tyypillinen suomalainen metsä neliömetriä kohden.
Vaikka hiilinielukeskustelu keskittyy usein kasvillisuuteen, myös maaperällä on suuri merkitys, sillä siihen on varastoitunut merkittävin osa hiilestä. Maaperän hiilivarastoja on mahdollista tukea säilyttämällä rakennushankkeessa olemassa olevaa maaperää ja hyödyntämällä kierrätysmaita, kompostia tai biohiilipohjaisia ratkaisuja. Maaperän hiiltä voidaan kerryttää myös kunnossapidon käytännöillä, esimerkiksi hyödyntämällä lehtikariketta sen poisviemisen sijaan.
Rakennussektorilla vakiintunutta elinkaariarviointia on laajennettava viheralueiden suunnitteluun ja rakentamiseen, jotta pystytään arvioimaan paremmin viherrakennushankkeen hiilijalanjälkeä. Elinkaariarvioinnin avulla on mahdollista punnita, mihin ja miten rakennetaan – esimerkiksi raskas esirakentaminen, kansirakentaminen ja erilaiset päällysteet sekä kuljetuskustannukset kasvattavat viheralueen hiilijalanjälkeä. Vaikka tiivis kaupunkirakenne suosii kansipihoja, maanvaraiset pihat ovat varteenotettava vaihtoehto sekä rakentamisen päästöjen minimoimiseksi että monipuolisten ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi.
Vähäpäästöiset kasvualustaratkaisut ovat avainasemassa viherrakentamisessa, sillä niiden aiheuttamat päästöt vaikuttavat merkittävästi esimerkiksi katupuiden nettohiilinieluun. Vähähiilisyyttä voidaan tukea myös asettamalla sitä edellyttäviä kriteerejä aina viheralueiden suunnittelusta materiaalien hankintaan.
Viheralueita ei voida suunnitella pelkästään hiilen ehdoilla, sillä kaupunkivihreään liittyy paljon muita tärkeitä arvoja ja näkemyksiä, joita on pyrittävä sovittamaan yhteen. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnon monimuotoisuus, kaupunkikuvalliset tavoitteet ja virkistystoiminnot.
Viheralueiden suunnitteluun ja hoitoon on otettava mukaan asukkaat, joihin kaupunkivihreää koskevat ratkaisut vaikuttavat. Kasvava ymmärrys kaupunkivihreän monista hyödyistä lisää vihreän arvostusta ja samalla hiiliviisauden toimeenpanon hyväksyttävyyttä.
Monialainen CO-CARBON-tutkimushanke julkaisi toukokuussa Suomen kaupungeille politiikkasuositukset hiiliviisaasta kaupunkivihreästä. Ne kertovat, miten voidaan tehostaa hiilensidontaa, turvata hiilinieluja, tukea vähäpäästöistä rakentamista ja kunnossapitoa sekä samalla tuottaa tärkeitä ekosysteemipalveluja. CO-CARBON-hankkeeseen osallistuvat Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Ilmatieteen laitos, Hämeen ammattikorkeakoulu ja Kööpenhaminan yliopisto. Ratkaisuja kehitetään myös yhteistyössä kaupunkien, yritysten, asiantuntijajärjestöjen ja asukkaiden kanssa. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) ja sille on myönnetty rahoitus myös jatkokaudelle 2023–2026.
Lisätietoja:
Professori Ranja Hautamäki, Aalto-yliopisto, CO-CARBON-hankkeen varajohtaja, [email protected], 0505232207
Professori Leena Järvi, Helsingin yliopisto, CO-CARBON-hankeen johtaja, [email protected], 0503110371
Politiikkasuositukset esitellään webinaarissa keskiviikkona 17. toukokuuta.