Laboratoriokurssi käyttää hyväkseen draamaa ja panostaa opiskelijoiden oma-aloitteisuuteen ja tiimitaitoihin

Sellu ja Paperi Oy palkkaa kaksi asiantuntijaryhmää parantamaan ja monipuolistamaan tehtaidensa tuotteita ja prosesseja. Myöhemmin yritys järjestää televisioitavan tilaisuuden, missä asiantuntijat esittelevät työnsä tuloksia ja niiden sovellettavuutta yrityksen sellutehtailla Huitsinnevadassa ja Läsäkoskella. Tämän jälkeen asiantuntijat vastaavat toimittajien ja yleisössä olevien paikallisten yritysedustajien, ympärisöaktivistien sekä huolestuneiden paikkakuntalaisten kysymyksiin.

Mistä oikein on kysymys?

“Tämä on Kemian tekniikan korkeakoulun diplomi-insinööriohjelman Biomass Refining -pääaineeseen kuuluva laboratoriokurssi Biomass Pretreatment and Fractionation - in Laboratory”, kertoo yliopistonlehtori Kyösti Ruuttunen.

Kurssi käsittelee biotuotteiden, kuten sellun, valmistusta. Alan laboratoriokurssit ja -työt ovat aiemmin olleet tyypillisesti hyvin tarkasti määriteltyjä ja ohjeistettuja. Kurssilla on tehty ryhmätöitä, mutta käytännössä ryhmän jäsenet ovat jakaneet tehtävät ja tehneet ne yksin, jonka jälkeen ne on vain koottu yhteen. Eli varsinaisesta tiimityöskentelystä ei voi puhua.

“Tähän halusin muutoksen”, Ruttunen sanoo. “Tiesin, että Aallon Design Factoryssa järjestetään kursseja, joissa keskitytään nimenomaan tiimityöskentelyyn. Otin yhteyttä Design Factoryyn, ja yhdessä silloin kehitysasiantuntijana toimineen Maria Clavertin (nyk. työelämäprofessori) kanssa aloimme ideoimaan ja suunnittelemaan kurssia”, hän jatkaa.

Näin syntyi Sellu ja Paperi Oy. Laboratoriotyöt, jotka tehdään yrityksen – vaikkakin kuvitteellisen – tarpeisiin, ovat mielekkäämpiä kuin ilman kontekstia tai oikeaa tarkoitusta varten tehtävät työt. Sellun ja muiden biotuotteiden valmistus on edelleen kurssin pääsisältö, mutta kurssilla käsitellään myös muun muassa sellutehtaiden sivuvirtoja, joita voitaisiin käyttää raaka-aineina uusille tuotteille.

Tiimit Dustbusters ja PatrikLainePahvi

Opiskelijat muodostivat kaksi tiimiä, joista toinen käsitteli sahanpurua ja toinen kierrätettyjä aaltopahvilaatikoita. He pohtivat, millaisia uusia tuotteita näistä voisi valmistaa ja suunnittelivat laboratoriossa tehtävät tutkimukset itsenäisesti sen mukaan.

”Esitän itse kurssin opetustilanteissa aina välillä Sellu ja Paperi Oy:n tutkimusjohtajaa Ken Suurtyötuntia. Ohjaan tietysti opiskelijoiden työtä pedagogisesti niin, että he oppivat tietyt sellun keiton perusasiat, jotka heillä pitää olla hallussaan kun täältä valmistuvat. Mutta muuten heidän työskentelynsä on nyt paljon vapaampaa”, Ruuttunen kertoo.

”Kurssi on toteutettu yhdessä Design Factoryn kanssa jo neljä kertaa. Se vaatii opiskelijoilta paljon vastuunottoa, oma-aloitteisuutta ja ryhmätyötaitoja. Jotkut haluaisivat perinteisempää opetusta ja enemmän ohjausta, mutta suurimmaksi osaksi kurssista on tullut vain positiivista palautetta. Sitä paitsi, kaikki edellä mainitut ominaisuudet ovat sellaisia, joita opiskelijat tarvitsevat siirtyessään työelämään”, Ruuttunen jatkaa.

Draaman elementtien mukaan ottaminen on Ruuttusen mukaan tehnyt kurssista mielekkäämmän, mutta kaikkien kurssien ei hänen mielestään kuitenkaan pidä olla samanlaisia.

”On hyvä, jos tarjolla on mahdollisimman paljon erilaisia kursseja, se pitää opiskelijoiden mielenkiintoa yllä”, hän sanoo.

Teksti ja kuvat: Helena Seppälä / Aalto-yliopisto