Ohjelmistoradio, avoin lähdekoodi, räätälöity kamera – tällainen on maitotölkin kokoinen Aalto-3-satelliitti

Satelliitin alijärjestelmien tekeminen vaatii tarkkuutta ja virheettömyyttä.

Aalto-1- ja Aalto-2-satelliitit laukaistiin avaruuteen viime vuonna, ja Suomen itsenäisyyden satavuotista taivalta juhlistava Suomi 100 -satelliitti odottaa valmiina omaa laukaisuvuoroaan.  Satelliittiperheen uusimman jäsenen, Aalto-3:n, rakentaminenkin on jo hyvässä vauhdissa. Jos tekniikan ja lentovalmiuden arvioinnit menevät läpi suunnitellusti, Aalto-3 on valmis laukaistavaksi vuoden 2019 loppupuolella.

”Satelliittimaailmassa viivästykset ovat enemmän kuin tavallisia, joten todennäköisempää on, että avaruusmatka alkaa vuoden 2020 puolella”, projektipäällikkö Alexandros Binios kertoo.

Litran kuutio

Aalto-3 on yhden yksikön eli 1U:n kokoinen Cubesat-satelliitti, mikä tarkoittaa, että sen mitat ovat 10 x 10 x 10 senttimetriä. Massaa valmiilla 1U:n Cubesat-satelliitilla saa olla maksimissaan 1,33 kilogrammaa.

Reiluun kiloon opiskelijoiden pitää mahduttaa esimerkiksi päätietokone ja aurinkopaneeleilla toimiva virtajärjestelmä. Mukaan pakataan myös ohjelmistoradio, mikrofoni ja kamera.

”Ohjelmistoradion käyttötarkoitus on aika joustavasti muokattavissa, mutta tällä hetkellä ideana on, että radioamatöörit voisivat lähettää sinne omia viestejään. Mikrofonin avulla voimme esimerkiksi havaita värähtelyiden kautta, kun satelliitin antennit ponnahtavat auki. Ja jos satelliittiin törmää vaikka mikrometeoriitti, havaitsemme sitten senkin”, Binios kertoo.

Sopiva kamera löytyi kaupasta – muttei suinkaan satelliittivalmiina. Tiimi joutuu muun muassa vaihtamaan linssiin säteilyä kestävän lasin ja korvaamaan kaikki muoviset osat metallisilla.

Pieni budjetti

Aalto-3 on lähes 100-prosenttisesti opiskelijoiden suunnittelema ja rakentama. Reilun 25 hengen ydinporukka on jaettu tiimeihin, jotka urakoivat muun muassa rungon, ohjelmiston, virtajärjestelmän ja viestintäjärjestelmän parissa. Hankkeen budjetista leijonanosan, 50 000–60 0000 euroa, vie laukaisu. Binios arvioi, että materiaaleihin kuluu rahaa noin 10 000 euroa.

”Isoissa satelliiteissa pelkästään yksi ainoa komponentti saattaa maksaa sen verran.”

Tiukka budjetti on mahdollinen, koska yliopisto tarjoaa tilat ja laitteet ja opiskelijoiden aherrus palkitaan opintopisteillä. Jos työtunneille laskettaisiin hinta, olisi hintalappu aivan toisenlainen.

”Nanosatelliitteja voi tilata ihan verkkokaupasta, ja ne maksavat 100 000–300 000 euroa”, kertoo Juuso Mikkola.

Jos kaikki menee suunnitellusti, Aalto-3:sta tulee ensimmäisiä avaruudessa toimivia Open Source-  eli avoimen lähdekoodin periaatteella tehtyjä satelliitteja. 

”Käytännössä se tarkoittaa, että kuka tahansa voi hyödyntää tietoa omissa missioissaan tai vaikka rakentaa kokonaan oman satelliitin meidän mallimme mukaan”, Mikkola selittää.

Lisätietoja:

Alexandros Binios
alexandros.binios@aalto.fi