Ernesto Hartikainen

Kertoisitko itsestäsi ja urapolustasi?

Olen 36-vuotias Helsingin Kruununhaassa asuva suomalaiskuubalainen diplomi-insinööri ja ekonomi. Lapsuuteni olen viettänyt ympäri maailmaa, muun muassa Mosambikissa, Baskimaassa ja Kouvolassa. Kansainvälisen taustani ansiosta rakastan vieraita kieliä. Harrastuksiini kuuluu tanssi, pääasiassa salsa ja breakdance. Vapaa-aikaani tykkään viettää mökillä Virolahdella yhdessä perheeni kanssa. Perheeseeni kuuluvat puoliso ja 3- ja 5-vuotiaat lapset. 

Työskentelen nykyään Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran Hiilineutraali kiertotalous -teeman johtavana asiantuntijana. Vastuisiini kuuluvat teeman strateginen suunnittelu sekä teemamme eri projektien tukeminen. Olen muun muassa ollut luomassa Sitran World Circular Economy Forum -konseptia ja vastannut näiden globaalien foorumien ohjelmista. Sitran palveluksessa olen ollut reilu viisi vuotta erilaisissa rooleissa strategisen ennakoinnin, kiertotalouden ja ilmastonmuutostyön parissa.

Valmistuin diplomi-insinööriksi teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2008 opiskellen kemiallista puunjalostustekniikkaa. Metsäteollisuuden kesätöiden jälkeen tein diplomityöni Pöyrylle ja jäin analyytikoksi Pöyrylle liikkeenjohdon konsultoinnin pariin. Vaikka työni Pöyryllä olikin erittäin opettavaista ja pääsin työskentelemään kansainvälisten hankkeiden parissa, koin erityistä kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan ja päätin testata kykyjäni yrittäjänä.

Koska tanssi oli ollut intohimoni läpi elämäni, päätin muodostaa kulttuuri- ja viihdealan tapahtumayrityksen nimeltä La Nieve Fresca esiintyvän tanssiryhmämme pohjalta. Tapahtumien järjestämisen ohessa päätin lisäksi vahvistaa taloustieteellistä ymmärrystäni ja suorittaa kauppatieteiden maisterin lisätutkinnon Aalto-yliopistolla vuosina 2012-2014. Samalla syntyi myös uusi idea startup-yritykselle. Tällä kertaa yrityksen nimi oli Exacta Oy, joka tarjoaisi verkostopohjaisesti asiantuntijavuokraus- ja innovointipalveluita erityisesti kestävän kehityksen haasteisiin.

Startup-yrittäjyys on jännittävää ja antaa mahdollisuuden suhteellisen vapaasti toteuttaa itseään, mutta tuoreen isän arkielämään se lisäsi liikaa vaikeusasteita, varsinkin kun yritys oli vielä alkumetreillä. Tyttäreni syntymistä odottaessani minulle tarjoutui mahdollisuus aloittaa Sitralla ennakointiasiantuntijana, enkä epäröinyt tarttua tilaisuuteen. Tulevaisuustyö ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnosti. Oma yritys jäi pöytälaatikkoon ja tällä polulla olen edelleen.

Miten päädyit opiskelemaan juuri tuota alaa?

Olin Mosambikista asumisesta lähtien koko nuoruuteni täysin vakuuttunut, että minusta tulisi isona diplomaatti. Nuorempana koin uran kansainvälisten suhteiden parissa hohdokkaana ja jännittävänä. Etelä-Tapiolan lukion kansainväliseltä linjalta ylioppilaaksi valmistuessani pohdin yliopistovaihtoehtojani Ulkoasiainministeriön kansainvälisten asioiden valmennuskurssia silmällä pitäen. Valtio-opin pääsykirjat vaikuttivat kuivilta ja vahvuuteni olivat lukiossa olleet luonnontieteet, matematiikka ja kielet. Kuvittelin silloin, että kauppatieteet olisivat minulle looginen vaihtoehto valtiotieteille.

Isäni suositteli minulle kuitenkin uraa metsäteollisuudessa, koska vientiteollisuutena se voisi tarjota minulle mahdollisuuksia kansainvälisiin tehtäviin ja voisin soveltaa osaamistani matematiikassa ja luonnontieteissä. Hänen oma insinööritaustansa lienee vaikuttanut myös hänen suosituksiinsa. Armeijaan lähtiessäni otin vastaan opiskelupaikan teknillisen korkeakoulun puunjalostustekniikan laitokselta, jossa aloitin teknillisten tieteiden opiskelun vuotta myöhemmin vuonna 2003. Diplomaatista tulikin diplomi-insinööri.

Osittain päädyin opiskelemaan kemiallista puunjalostustekniikkaa sattumalta. En kuitenkaan ole koskaan kokenut, että tuo päätös olisi jollakin tavalla ollut huono tai rajannut mahdollisuuksiani opiskella ja tehdä muitakin asioita. Loppujen lopuksi koen minkä tahansa maisterintutkinnon perustaitojen ja -osaamisen rakentamisena. Työn kautta kertyy syvällisempi asiantuntemus ja kyky soveltaa tietoa.

Mikä on opiskeluajan paras muistosi?

Yksi opiskeluaikani parhaista muistoistani lienee maailman nk. extremepääkaupungista Queenstownista, Uudesta-Seelannista vuoden 2006-2007 vaihteesta, jonka vietin kolmen eri benji-hypyn ja yhden laskuvarjohypyn parissa. En usko, että isänä uskaltaisin enää tehdä moisia hyppyjä, mutta ne ovat jääneet minulle ikimuistoisiksi. Päädyin kuvankauniiseen Queenstowniin juhlimaan uutta vuotta, kun vietin vaihto-opiskeluvuoden Melbournessa, Australiassa, ja teimme roadtrip-matkan Uudessa-Seelannissa Suomesta tulleen parhaan ystäväni kanssa.

Tämä yksittäinen muisto on esimerkki yleisestä huolettomuudesta, jota opiskeluaikana helposti on. Huolettomuus lienee lopulta opiskeluaikani paras muisto.

Opiskeluajan paras oppi, josta on ollut apua työelämässä?

Pitkäjänteisyys. Työelämä, eikä elämä ylipäätänsä, ole aina ihan helppoa eikä ruusuilla tanssimista. On tärkeää olla pitkäjänteinen, koska siitä lähes aina palkitaan. Pitkäjänteisyys ei aina ole oma vahvuuteni ja pyrinkin kehittämään sitä. Yliopistotutkinnon suorittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja vaikka kaikki kurssit eivät aina ole erityisen kiinnostavia ja kivoja, niiden suorittaminen osoittaa kykyä tehdä työ kunnialla loppuun asti. Tämä kyky on myös äärimmäisen tärkeä työelämässä. Tärkeämpää kuin olla täydellinen.

En todellakaan saanut kaikista suorittamistani kursseistani korkeimpia arvosanoja, mutta hyödynsin kyllä opiskeluaikaani monipuolisesti erilaisten asioiden oppimiseen. Esimerkiksi kielitaitoani kerrytin opiskelemalla TKK:lla japania koko opiskeluaikani. Japaninkieltä pääsin sitten vihdoin hyödyntämään järjestäessämme World Circular Economy Forum 2018 -tapahtuman Yokohamassa Japanin ympäristöministeriön kanssa.

Kerro jokin yllättävä tieto sinusta?

Tykkään jenkkikantrimusiikista, vaikka en ole koskaan käynyt Yhdysvalloissa eikä minulle ole mitään muutakaan erityistä syytä pitää kantrista. Ajaessani kesäisin mökille Virolahdelle, tykkään pistää Spotifyn Country Gold -playlistan soimaan ja kuvitella, että ajelen pickupia jossain elokuvista tutussa preeriamaisemassa. Don’t ask me why.

Mitä kaikkien tulisi tehdä ja kokea kerran elämässään?

Epäonnistua ja ottaa riski elämässä vähintään kerran. Epäonnistumalla oppii kaikista eniten, vaikkei se aina ihan mukavalta tunnukaan. Ja jos ei ole koskaan aidosti epäonnistunut, niin silloin elää liian riskitöntä elämää. Elämäni parhaat asiat olen saanut koska otin riskin.

Valmistuttuani ja töihin päästyäni päätin lopettaa alkavan konsultin uran ja lähteä maailmanympärimatkalle sen sijaan. Kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä tuon päätöksen vuoksi, mutta toisaalta tuolle matkalle pyysin ja lähti mukaan nainen, jonka olin tavannut vain muutamaa kuukautta aiemmin. Tuo nainen on nykyään puolisoni ja lasteni äiti. Epäonnistumisista huolimatta, olen onnellinen, koska päätin kymmenen vuotta sitten ottaa riskin ”turvallisen” elämän sijaan.