Ellen Heikkilä, arkkitehtuurin opiskelija

”Kun on opiskellut arkkitehtuuria hetken, alkaa nähdä kaupungin uudella tavalla. Rakennettua ympäristöä ei pääse pakoon, ja se vaikuttaa ihmisiin. Arkkitehdin ammatti onkin hyvin kokonaisvaltainen.

Suunnittelu on ihmisläheistä, ja siksi se innostaa minua. Saan pureutua erilaisiin rakennuksiin liittyviin ongelmiin perustavanlaatuisesti. Arkkitehtikoulutuksella voi tehdä melkein mitä vain.

Opintoihimme kuuluu paljon kontaktiopetusta, jossa opettaja käy työtäsi läpi kanssasi. Suunnitteluprosessia pitää perustella, mikä on arvokas tapa oppia. Osaan konseptoida rakennuksen mielessäni ja ilmaista konseptin muille. Se on tärkeä taito myös työelämässä.

Projektiluonteisilla kursseilla saamme tehtävän suunnitella jotain, joka voi aluksi tuntua mahdottomalta. Kun suunnitelmaa kehittelee, huomaakin pystyvänsä siihen. Olen saanut itsevarmuutta, ja käsitykseni alasta on avartunut. Arkkitehtitoimistojen hienot havainnekuvat ovat vain visualisointi lopputuloksesta, jonka takana on huikea määrä näkymätöntä työtä.

Mieleenpainuvimpia ovat useat ekskursiot, jotka konkretisoivat opittua. Jokainen vuosikurssi lähtee toisen opiskeluvuoden päätteeksi isolle ekskursiolle. Oma vuosikurssini pääsi kokemaan Yhdysvaltojen itärannikon suuria julkisia rakennuskohteita Seattlesta San Diegoon.

Aallon yliopistokampus on arkkitehtiopiskelijalle mahtava paikka. Olen kiinnostunut korjausrakentamisesta, ja kampuksen vanhoja rakennuksia on vastikään remontoitu huolellisesti. Minua kiinnostaa se, miten rakennus elää ja ikääntyy ja miten tämä otetaan huomioon. Teen kandidaatin tutkielmaani Aalto-yliopiston Otaniemen Dipolin remontista.
 
Olen saanut Aallossa paljon ideoita siitä, mitä voisin tehdä työkseni. Mielestäni on opiskelijan vastuulla löytää kiinnostuksenkohteensa. Tällä hetkellä haluaisin työskennellä korjausarkkitehtina.”