Testamenttilahjoitus yliopistolle
Testamentti yliopistolle on teko paremman tulevaisuuden puolesta.
Annikki Paasikiven rahastolla on merkittävä vaikutus lukuisille opiskelijasukupolville
Testamenttilahjoitus mahdollistaa vuosittain jopa 40 stipendin myöntämisen arkkitehtiopiskelijoille.
Arkkitehti Annikki Paasikiven stipendirahasto toimii Aalto-yliopistossa aktiivisesti osana koulutusalojen rahastoja. 1950-luvulla perustetusta rahastosta jaetaan vuosittain kymmenittäin stipendejä arkkitehtiopiskelijoille. Kyseessä on merkittävä tuki opiskelijoille ja sitä hakee vuosittain lukuisa joukko tulevia arkkitehtejä.
Vuonna 2022 Annikki Paasikiven – presidentti Juho Kusti Paasikiven tytär – rahastosta jaettiin rahaston tuoton verran eli 95 279 euroa, yhteensä 40 stipendiä. Kyseessä on niin sanottu pääomittava rahasto, josta tuoton jako tehdään kerran vuodessa. Arkkitehtuurin laitos päättää jälleen tämän vuoden stipendien saajista lokakuussa 2023. Rahastojen tuotto jaetaan opiskelijoille opintomenestyksen perusteella.
Arkkitehtien opetus on vuosikymmenten ja -satojen aikana laajentunut lukuisille uusille alueille. Heidän työnsä jälki on nähtävissä kaupunkien kaduilla ja taajamien keskustoissa. Se on suunnitellun ja rakennetun ympäristömme historiaa – ja tulevaisuutta. Arkkitehtuurin laitoksen tavoitteena on kouluttaa kriittisiä ajattelijoita, jotka kantavat vastuuta sosiaalisesti, kulttuurisesti ja ekologisesti kestävän rakennetun ympäristön suunnittelusta ja tutkimuksesta.
Kuka sitten oli Annikki Paasikivi?
Annikki Paasikivi syntyi Helsingissä marraskuun 20. päivänä vuonna 1898. Hänen isänsä oli Juho Kusti Paasikivi, joka toimi tasavallan presidenttinä vuosina 1946–1956, ja äitinsä Anna Paasikivi, joka oli myös aktiivinen yhteiskunnallinen toimija. Annikki oli perheen esikoinen ja perhe kasvoi myöhemmin vielä yhdellä tyttärellä ja kahdella pojalla.
Annikki pääsi ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1916 ja aloitti arkkitehtiopinnot Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1917. Polyteekiksi kutsuttu oppilaitos sijaitsi Abrahaminkadulla Hietalahdentorin laidalla vuonna 1877 valmistuneessa F. A. Sjöströmin suunnittelemassa uusrenessanssirakennuksessa. Arkkitehtiosastolla oli tuolloin naisopiskelijoita jo lähes kolmannes opiskelijoista – nykyisin arkkitehtiopiskelijoista enemmistö on naisia.
Annikin ensimmäisen opintovuoden kevätkaudella käytiin kansaa kahtia repinyt sisällissota, ja myös teekkaritytöt osallistuivat valkokaartin salaisiin avustamistehtäviin punaisten valtaamassa Helsingissä, muun muassa aseiden ja ammusten kuljetukseen. Sodan päätyttyä ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim palkitsi heidät kunniamerkeillä ja 19-vuotiaalle Annikille myönnettiin IV luokan vapaudenristi ilman miekkaa.
Syyslukukaudella 1918 opinnot saattoivat taas jatkua. Annikki valmistui arkkitehdiksi vuonna 1923. Hänen diplomityönsä aihe oli tasavallan presidentin virka-asunto.
Paasikivillä oli Keravalla Jukola-niminen maatila, missä perhe vietti paljon aikaa. Vuonna 1924 Annikki perusti paikkakunnalle arkkitehtitoimiston yhdessä paikallisen rakennusmestarin kanssa. Tältä ajalta on Keravalla säilynyt ainakin yksi Annikin suunnittelema asuinrakennus.
Pian kuitenkin Kainuu ja sen erämaat sekä siellä tarjoutuneet työt kiinnostivat niin paljon, että hän muutti Kajaaniin ja suunnitteli seudulle useita suojeluskuntataloja ja muun muassa Kajaanin Kansallis-Osake-Pankin talon. Annikki piirsi pankille maaseutukonttoreiden toimitaloja myös ainakin Lohjalle, Orivedelle, Kurikkaan ja Jalasjärvelle. Helsingissä Kapteeninkadulla sijainneen elokuvateatteri Atlantiksen, myöhemmän Joukolan, sisustus oli sekin Annikin käsialaa. Hänen arkkitehdinuraltaan yksi harvoja säilyneitä kohteita on isälle suunniteltu Helsingin Taka-Töölöön vuonna 1930 valmistunut talo.
Yhteiskunnallinen vaikuttaja ja maailmankansalainen
Annikin ura rakennuksia suunnittelevana arkkitehtina kesti vain muutaman vuoden. 1930-luvun alussa hän vaihtoi ammattia. Kodin ilmapiiri oli kasvattanut hänestä yhteiskunnallisesti aktiivisen, kansainvälisesti suuntautuneen ja poikkeuksellisen kielitaitoisen. Hän halusi ulkomaille ja uusiin tehtäviin, ja häntä kiinnosti erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien edeltäjän Kansainliiton toiminta. Sen päämaja sijaitsi Genevessä, jonne Annikki muutti saatuaan töitä järjestön informaatio-osastolta.
Kansainliitto epäonnistui tärkeimmässä tavoitteessaan maailmanrauhan turvaamisessa, ja toinen maailmansota syttyi syksyllä 1939. Annikki matkusti Kööpenhaminaan Tanskaan ja työskenteli siellä Suomesta sotaa pakoon lähetettyjen sotalasten asioita hoitaneessa järjestössä.
Sodan päätyttyä Annikki palasi Suomeen ja aloitti työt Hella Wuolijoen johtamassa Yleisradiossa. Perheettömästä arkkitehdista tuli radion kodin ohjelmien vastuuhenkilö. Koulutuksensa, kokemuksensa ja laajaan suhdeverkostonsa myötä hän sopi työhön ja ilmeisesti viihtyi siinä hyvin.
Annikki asui isän ja tämän toisen vaimon Allin kanssa entisessä kodissaan, itse piirtämässään talossa. Isä ja etenkin Alli Paasikivi saivat hänestä kielitaitoisen oppaan lukuisille yhteisille matkoille Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Kun isä valittiin tasavallan presidentiksi ja tämä siirtyi puolisonsa kanssa asumaan Presidentinlinnaan, Annikki muutti mukana.
Vuoden 1950 alussa Annikki joutui sairaalaan – hänen aiemmin sairastamansa rintasyöpä oli nyt levinnyt. Hoidot eivät enää pelastaneet Annikkia. Hän kuoli 25.11.1950 täytettyään muutamaa päivää aiemmin 52 vuotta.
Juhlallisissa hautajaisissa Hietaniemen kappelissa Annikki siunattiin maan lepoon suuren joukon saattamana. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan lippuvartio seisoi arkun äärellä. Muun muassa Alvar Aalto osoitti surunvalittelut ”iloisen ja kiltin Annikin poismenon johdosta”, ja Naisarkkitehtien yhdistys Architecta kunnioitti ”lämminsydämisen, elämän eri muotoja etsivän ja rakastavan jäsenensä” muistoa.
Annikki toimi aikoinaan aktiivisesti rahoituksen järjestämisessä Otaniemen teekkarikylän perustamishankkeelle. Sittemmin hän testamenttasi koko omaisuutensa ”Teknilliselle korkeakoululle arkkitehti Annikki Paasikiven nimeä kantavaksi rahastoksi, jonka tuotto on käytettävä varattomien, diploomin suorittaneiden arkkitehtiylioppilaiden avustamiseen stipendeinä, joista määrää Teknillisen Korkeakoulun herra rehtori”.
Teksti: Liisa-Maria Hakala-Zilliacus (FT, tietokirjailija), joka valmistelee Annikki Paasikivestä elämäkertaa sekä Krista Kinnunen, Aalto-yliopiston viestintä.
Lue lisää testamenttilahjoittamisesta
Lisätietoja
Nora Rahnasto
lahjoittajasuhteet, yksityishenkilöt ja testamenttilahjoittaminen
- Julkaistu:
- Päivitetty: