Maailma kokee kaivosbuumin

Sähköistyvä yhteiskunta 

Sähköistäminen vaatii monenlaisia mineraaleja. Esimerkiksi tuulivoimalan siipien liike-energian muuttamiseksi sähköksi tarvitaan kestomagneetteja. Ne sisältävät rautaa, booria ja harvinaisia maametalleja, kuten neodyymiä ja terbiumia.Yhteiskuntien sähköistyminen lisää myös tavanomaisten metallien, kuten kuparin ja alumiinin kysyntää. Esimerkiksi merituulivoimalan tuottama sähkö kulkee merenpohjasta mantereelle tukkipuun paksuista kuparikaapelia pitkin ja sähköautoon tarvitaan neljä kertaa enemmän kuparia kuin polttomoottoriautoon.

Samalla kun Eurooppa irtautuu fossiilisesta energiasta, se tarvitsee lisää muita maankuoresta ja meristä löytyviä uusiutumattomia raaka-aineita: edessä on maailmanlaajuinen kaivosbuumi. Esimerkiksi kuparin kaivostuotantoa täytyy lisätä, koska 80 prosenttia kaikesta kuparista on edelleen käytössä eikä siten sitä saada kierrättämällä sähköistymisen tarpeisiin riittävästi.

Kaivostoiminnalla on aina vaikutusta ympäristön tilaan ja luonnon monimuotoisuuteen. Sen kielteiset sosiaaliset vaikutukset on myös huomattavia: kaivostoiminnassa esiintyy edelleen pakko- ja lapsityövoimaa, se ruokkii niin sanottuja mineraalikonflikteja etenkin Afrikassa ja tuhoaa muiden elinkeinojen, kuten kalastuksen ja maanviljelyn, toimintaedellytyksiä.

Yhteiskuntien toimintojen sähköistäminen nykyisillä teknologioilla ja entisestään kasvavalla energian kokonaiskulutusmäärällä ei yksinkertaisesti ole mahdollista ympäristön kantokyvyn rajoissa ja ilmastonmuutoksen asettamassa aikataulussa. Haasteen vaikeuskerrointa lisää geopolitiikkaa: etenkin harvinaisten maametallien tuotannossa ja jalostuksessa Eurooppa on täysin riippuvainen Kiinasta.

Sähköistymisen haasteiden ratkaiseminen ei siis ole pelkästään luonnontieteellinen kysymys, vaan se vaatii laajaa yhteiskunnallista keskustelua: tähän Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu tuottaa tietoa.

Aallossa työtä tehdään usein yritysten, muiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa, jotta tieto päätyy uusiksi tuotteiksi ja käytännöiksi. Tutkimus palvelee myös yhteiskunnallista päätöksentekoa.