Väitös arkkitehtuuri-, maisema- ja kaupunkitutkimuksen alalta, arkkitehti Pasi Toiviainen

Yhdysvaltalaista R. Buckminster Fulleria (1895–1983) pidetään ainutlaatuisena yleisnerona. Fullerin moniin titteleihin lukeutuvat akateemikko, arkkitehti, ekologi, ekonomisti, filosofi, fyysikko, historioitsija, insinööri, kartografi, keksijä, matemaatikko, mekaanikko, muotoilija, runoilija ja systeemiteoreetikko. Häntä tavataankin kutsua 1900-luvun Leonardo da Vinciksi. Parhaiten Fuller tunnetaan geodeettisten kupolien keksijänä, mutta häntä arvostetaan myös yhtenä ekologisen suunnittelun tärkeimmistä edelläkävijöistä sekä uraauurtavana ympäristöajattelijana ylipäätään. Fuller oli ahkera kirjoittaja ja luennoitsija, ja uransa aikana hänelle myönnettiin lukuisia kunniatohtoruuksia, patentteja ja palkintoja. 

Toisaalta Fuller on aina näyttäytynyt ristiriitaisena hahmona. Uransa aikana häntä syytettiin toisinaan jopa huijariksi, eikä tällaisista syytöksistä ole vieläkään päästy täysin eroon. Itse asiassa vuonna 2022, hänen uusimman elämäkertansa julkaisun myötä, vastaavat epäilyt nousivat jälleen esiin – jopa siitä huolimatta, että kyseinen elämäkerturi vahvisti hänen olleen nero. Kirjallisuudessa Fulleriin kohdistuneet huijaussyytökset on sinänsä julistettu vääriksi kahdesti, vuosina 1973 ja 1999, mutta näiden selvitysten analyysit ovat satunnaisia ja riittämättömiä. 

Tämä tutkimus kysyykin: oliko Fuller nero vai huijari – vai kenties jotain tältä väliltä? Tutkimus selvittää, missä määrin Fullerin teokset ja teoretisoinnit olivat alkuperäisiä ja päteviä sekä hänen muut väittämänsä paikkansa pitäviä. Samoin analysoidaan, missä määrin hänen toiminnassaan ilmenee huijariuden ominaispiirteitä. Lisäksi, koska Fulleria on toisinaan kuvailtu myös suuruudenhulluksi egomaanikoksi, tutkimuksessa analysoidaan, missä määrin hänen persoonallisuudessaan on havaittavissa grandioosin narsismin piirteitä. Teoriatasolla huijariudella ja narsismilla on todettu vahva kytkös. Kaiken kaikkiaan työn tavoite on tuottaa uskottava tulkinta Fullerin elämästä ja teoksista sekä ymmärtää hänen persoonallisuuttaan. 

Tutkimuksen tulosten mukaan Fuller vaikuttaa tosiaan olleen huijari, jonka ura perustui pääasiassa sepittämiseen, näennäistieteeseen, anastamiseen, ja teeskentelyyn. Lisäksi hänen toimintansa selittynee parhaiten hänen grandioosilla persoonallisuudellaan, joka puolestaan saattoi kehittyä hänen moninkertaisen traumansa seurauksena. Ottaen huomioon Fullerin merkittävän aseman arkkitehtuurin historiankirjoituksessa, tuloksilla voi odottaa olevan heijastusvaikutuksia laajemmminkin.

Väitöskirjan nimi: Genius or Charlatanry? A psychobiographical reinterpretation of the life and works of Buckminster Fuller (suomennettuna Neroutta vai huijariutta? Buckminster Fullerin elämän ja teosten psykobiografinen uudelleentulkinta)

Tohtoriopiskelija: Pasi Toiviainen
Vastaväittäjä: Emeritusprofessori Jonathan Woodham, Brightonin yliopisto
Kustos: Professori Panu Savolainen, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, arkkitehtuurin laitos

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 10 päivää ennen väitöstä): https://aaltodoc.aalto.fi/doc_public/eonly/riiputus/

Yhteystiedot:

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitöskirjat: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/54