Väitös rakennustekniikan alalta, DI Eelon Lappalainen

Väitöskirjan nimi: Digital Situational Awareness Systems for Infrastructure Project Management: Characteristics, Development, and Perceptions

Tohtoriopiskelija: Eelon Lappalainen
Vastaväittäjä: Prof. Burcu Akinci, Carnegie Mellon University, USA
Kustos: Prof Olli Seppänen, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu, Rakennustekniikan laitos

Monimutkaisten infrastruktuuriprojektien, kuten kaupunkialueiden joukkoliikennehankkeiden, johtaminen on haastavaa, ja aikataulujen sekä budjettien ylitykset ovat yleisiä. Väitöskirjassaan "Digital Situational Awareness Systems for Infrastructure Project Management: Characteristics, Development, and Perceptions" väitöskirjatutkija Eelon Lappalainen tutkii, miten tilannetietoisuuteen ja tilannejohtamiseen perustuvia digitaalisia tilannekuvajärjestelmiä on hyödynnetty yrityksenä parantaa infrastruktuuriprojektien johtamista. 

Tutkimus analysoi viittä tapaustutkimusta sekä 65 asiantuntijahaastattelua rakennusalalta. Tulokset osoittavat merkittäviä eroja teoreettisten tilannetietoisuusmallien ja infrastruktuuriprojektien käytännön toteutusten välillä. Teoreettisesti tilannekuvajärjestelmien tulisi kattaa datan kerääminen, analysointi ja tulevaisuuden ennakointi ja tukea järjestelmän avustamana dataan perustuvaa päätöksentekoa. Kuitenkin kehitetyt tilannekuvajärjestelmät keskittyivät pääosin datan keräämiseen, kun taas analysointi ja ennakointi jäivät suurelta osin manuaalisen työn ja inhimillisen tulkinnan varaan. Lisäksi tutkimus tuo esiin rakennusalalle tyypillisen hierarkkisen ja henkilökeskeisen kulttuurin vaikutukset tilannekuvajärjestelmien käyttöön. Tiedon validointi ja päätöksenteko nojautuu usein yksittäisten vastuuhenkilöiden kokemukseen ja intuitioon, mikä vähentää luottamusta järjestelmien tarjoamaan tietoon. 

Tutkimuksen keskeiset havainnot: 

1. Ihmislähtöisyys ja teknologian rajoitteet: Järjestelmien käyttö on riippuvainen käyttäjien tulkintakyvystä ja manuaalisista prosesseista, toisin kuin muilla aloilla, kuten ilmailussa ja terveydenhuollossa, joissa automaatio on keskeistä. 
2. Luottamusongelmat: Käyttäjät luottavat järjestelmien tuottaman tiedon sijasta vastuuhenkilöihin, mikä rajoittaa datan objektiivista hyödyntämistä. 
3. Rajattu soveltaminen: Järjestelmät palvelevat pääasiassa projektinhallintaa, kun taas työmaiden ja suunnittelun erityishaasteet jäävät huomiotta. 
4. Datan laatu: Suuri osa tiedosta kerätään edelleen manuaalisesti, mikä heikentää järjestelmien tehokkuutta. 

Väitöskirjan mukaan tilannekuvajärjestelmillä on potentiaalia tehostaa päätöksentekoa infrastruktuuriprojekteissa, mutta niiden kehittämisessä tulisi painottaa automaation lisäämistä ja huomioida paremmin työmaan ja suunnittelun tarpeet. Suositukset sisältävät järjestelmien integroinnin nykyisiin digitaalisiin työkaluihin suunnittelussa ja työmaalla.

Avainsanat: tilannetietoisuus, tilannekuva, tilannejohtaminen, rakennuttaminen, infrastruktuuri, yksilöllinen harkinta, rakentaminen, suunnittelun johtaminen, päätöksenteko

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 10 päivää ennen väitöstä): https://aaltodoc.aalto.fi/doc_public/eonly/riiputus/

 Yhteystiedot: Eelon Lappalainen, [email protected], puh: 0408359802

Insinööritieteiden korkeakoulun väitöskirjat: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/49