Väitös taloustieteen alalta, M.Sc. Aapo Stenhammar

Väitöskirjan nimi: Essays in Structural and Technological Change

Tohtoriopiskelija: Aapo Stenhammar
Vastaväittäjä: Prof. Mounir Karadja, Uppsala University
Kustos: Prof. Matti Sarvimäki, Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu, taloustieteen laitos

Rakennemuutoksen taloudelliset ja poliittiset vaikutukset

Kahdessa ensimmäisessä esseessään Aapo Stenhammar keskittyy Suomen kehittymiseen maatalousyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi ja tutkimalla erityisesti vuoden 1969 pellonvarauslain taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia. Pellonvarauslaki mahdollisti yli kahden hehtaarin maatilojen lopettamisen korvausta vastaan. Lain tavoitteena oli vastata maatalouden ylituotanto-ongelmaan. Tutkimuksessa havaittiin, että viljelijät, jotka paketoivat peltonsa, eivät kuitenkaan muuttaneet kaupunkeihin vaan jäivät tiloilleen. Merkittävämpi vaikutus oli paketoineiden viljelijöiden lapsiin. He kouluttautuivat korkeammalle ja muuttivat kaupunkeihin hieman nuorempina ja ansaitsivat aikuisina enemmän kuin verrokkiryhmänsä.

Toisessa esseessään Stenhammar keskittyy pellonvarauslain poliittisiin seurauksiin. Vuoden 1970 parlamentti vaaleissa Veikko Vennamon Suomen Maaseudun Puolue (SMP) saavutti ennennäkemättömän vaalivoiton. Tutkimus osoittaa, että peltopakettien määrä vaikutti suoraan SMP:n kannatuksen nousuun. Stenhammar esittää kaksi syytä kannatuksen nousuun: maanviljelijöiden identiteetin sekä peltopakettien negatiiviset ulkoisvaikutukset. 

Pellonvarauslakien tutkimusta varten Stenhammar skannasi Kansallisarkistosta yli 300 000 vuoden 1969 maatalouslaskennan lomaketta, jotka hän digitoi käyttäen kehittämällään tekoälysovelluksella. Nämä maatalouslaskennan tiedot hän pystyi yhdistämään Tilastokeskuksen kattaviin yksilötason rekistereihin ja hyödyntämään kvasi-kokeellisia asetelmia kausaalivaikutusten tutkimiseen. 

Kolmannessa esseessään Stenhammar yhdessä Johannes Hirvosen ja Joonas Tuhkurin kanssa tutkii, miten teknologiainvestoinnit vaikuttavat teollisuusyritysten työvoimaan. Ne eivät syrjäytä työvoimaa vaan päinvastoin: investoivat yritykset lisäsivät työvoiman määrää. Osaamisvaatimukset eivät myöskään muuttuneet, mikä viittaa siihen, että investoinnit eivät vähentäneet alemmin koulutettujen suorittavan työn tekijöiden työpaikkoja. Yritykset pyrkivät kasvamaan esimerkiksi tuomalla uusia ja parempia tuotteita markkinoille tai laajentamalla tuotantoketjuaan eikä vähentämään kustannuksiaan. 

Väitöskirja tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten rakenteelliset ja teknologiset muutokset vaikuttavat yksilöihin ja yhteiskuntaan. Tulokset osoittavat, että vaikka taloudelliset uudistukset voivat olla hyödyllisiä pitkällä aikavälillä, niiden lyhyen aikavälin poliittiset ja sosiaaliset vaikutukset on otettava huomioon.

Avainsanat: Rakennemuutos, työmarkkinat, poliittinen populismi

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 10 päivää ennen väitöstä): https://aaltodoc.aalto.fi/doc_public/eonly/riiputus/