Väitös vesi- ja ympäristötekniikan alalta, DI Tuija Laakso

Suomen vesihuoltoverkostot ikääntyvät, ja mittavia investointeja vaativaa, laajamittaista saneerausta tarvitaan pian kaikilla vesilaitoksilla. Väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten verkostosaneerauksia voitaisiin kohdentaa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Tutkimuksessa havaittiin, että yhdistämällä ja analysoimalla verkostoja ja niiden ympäristöä koskevia tietoja, voidaan tukea omaisuudenhallintaa. Tutkimuksessa arvioitiin putkitasolla vedenjakelu- ja viemäriverkoston häiriöiden seurauksia ja mallinnettiin viemäriverkoston putkien kuntoa ja verkoston tulevaa elinkaarta. Mallinnuksessa koneoppimisen menetelmät (satunnaismetsä ja random survival forest) tuottivat ennustetarkkuudeltaan vastaavia tai hieman parempia malleja kuin perinteiset tilastolliset menetelmät (logistinen regressio ja Weibull-regressio), mutta ero oli vähäinen. Sopivan menetelmän valintaan vaikuttavat lisäksi esimerkiksi mallinnuksen käyttötarkoitus ja saatavilla olevien lähtötietojen kattavuus.

Viemäreiden kuntoon vaikuttavia tekijöitä selvitettiin osittaisriippuvuuskuvaajien avulla. Menetelmän käyttö mahdollistaa selittäjien vaikutuksen arvioinnin. Tutkimuksen tuloksena selvisi myös, että elinkaarimallien käyttö edellyttää viemärikuvausten kohdentamista uudella tavalla; kohteita tulisi valita kuvauksiin satunnaisesti ja seurata näiden kohteiden kuntoa säännöllisesti, jotta putkien käyttöikää voidaan arvioida elinkaarimallien avulla.

Vastaväittäjänä toimii professori Zoran Kapelan, TU Delftistä, Alankomaista.

Valvojana toimii professori Riku Vahala rakennetun ympäristön laitokselta Aalto-yliopistosta.

Väitöskirjan verkko-osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-3853-7

Väittelijän yhteystiedot:
Tuija Laakso
puh. 050 521 5968
[email protected] 

Väitöskirja on julkisesti nähtävillä Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun virastomestarin ilmoitustaululla (Otakaari 4).