Ajattelu lähtee rullaamaan ja aivot tuulettuvat Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -luennolla

Onni Eriksson: Ajatukseni pääsivät pois siitä uomasta, mihin ne olivat ajautuneet

”Opiskelen ensimmäistä vuotta informaatioverkostoja, ja aikaisemmin olen opiskellut vuoden automaatio- ja systeemitekniikkaa sekä tietotekniikkaa Aallossa. Olin kuullut Esa Saarisen kurssista paljon jo aikaisemmin ja halusin osallistua sille jo vuoden 2020 keväällä. Koronan takia päätin kuitenkin jättää kurssin myöhemmäksi live-luentojen toivossa ja päädyin kuuntelemaan luentoja Spotifysta. Tänä keväänä ilmoittauduin kurssille heti, vaikka opintosuunnitelmassa ei näyttänyt enää olevan tilaa opintopisteille.

Tammikuun luento oli merkittävä, koska se avasi omaa ajatteluani. Oli pitkään tuntunut, että varsinkin korona-aikana syvempi ajatteluni oli päässyt tyrehtymään. Kirjojen lukeminen oli jäänyt lähes kokonaan, ja tuntui, että olin virran vietävänä arkipäivästä toiseen. Olin jäänyt jumiin omaan arkeeni ja ajatuksiini, tietynlaiseen aivosumuun. Minulla oli halu parantaa tilannetta, mutta en täysin tiennyt miten tai mistä lähteä liikkeelle.

Luennolla ja sen jälkeen ajatteluni lähti rullaamaan paremmin kuin aikoihin, tuntui kuin ajatukseni olisivat päässeet pois siitä uomasta, mihin ne olivat ajautuneet. Ajatuksissani aukesi mahdollisuus muuttaa asioita, omaa ajattelua ja elämää. Pystyin reflektoimaan ja miettimään paremmin elämäni kannalta oleellisia asioita. Olin jo pitkään halunnut lukea kirjoja ja aloittaa kirjoittamaan reflektiota ajatteluni tueksi, ja nyt olen tehnyt kumpaakin huomattavasti aiempaa enemmän. Uskon että nämä ovat vain työkaluja kohti parempaa elämää, mutta minusta tuntuu, että kurssilla sain työkalupakin kunnolla käyttööni.

Maaliskuun luennolla minuun iski voimakkaasti käsitys ajattelun keskeytymisestä, siitä kuinka helposti päästän oman ajatteluni keskeytymään ottamalla esimerkiksi kännykän esiin. Ajatukset eivät tällöin pääse ikinä kehkeytymään pitkälle, eikä oivalluksia, reflektiota tai syvempää ajattelua pääse tapahtumaan, jos ne keskeytyvät alkumetreille.  Luennolla tajusin, että sen ei kuitenkaan pitäisi olla tekosyy omien ajatusten tukahduttamiselle. On jokaisen oma päätös, hyödyntääkö omaa ajatteluaan, eikä kukaan voi sitä tehdä toisen puolesta.

Luennoilla on ihan mahtava tunnelma. Olen huomannut, kuinka hyvää ilmapiiriä voimme yhdessä luoda. Kaikki ovat uppoutuneita miettimään omaa elämäänsä, mutta silti toisia, toisten ajatuksia ja keskittymistä kunnioittaen. On etuoikeus, että meille suodaan mahdollisuus parempaan ajatteluun ja elämään. Olen lukenut kevään aikana myös Esa Saarisen uutta kirjaa, ja se on toiminut mahtavana lisänä kurssin ohessa. Luennolla istun isäni Einar Erikssonin vieressä, ja olen samalla tutustunut muihin kurssin osallistujiin. Olen vaikuttunut siitä, kuinka luennolle on päätynyt mahtavia ihmisiä eri elämäntilanteista.

Suoritan kurssia, ja ryhmäkeskustelut ovat olleet tosi antoisia, henkilökohtaisia ja avartaneet ajattelua myös muiden ajattelulle. Toivon, että jatkamme ryhmän kanssa keskusteluja myös kurssin jälkeen.”

Marianne Heikkilä: Mieleenpainuvinta luennolla on ajattelun räjäyttäminen

”Mieheni kertoi minulle kuulleensa jotain aivan tajunnan räjäyttävää, jolloin päätin raivata kalenterista tilaa Esa Saarisen luennoille. Luennoilla aivot tuulettuvat, ja saa uudenlaista näkökulmaa omaan tekemiseensä ja siihen mistä hyvä elämä, eksistenssi ja representaatio tänä päivänä koostuvat. Voisiko sitä kaikkea katsoa vähän uudesta näkökulmasta?

Itse en ole millään tavalla matemaattisluonnontieteellinen, ja sen vuoksi valitsin humanismin tien. Aistin jo tammikuussa, että luennolla on tosi paljon nuoria teknologiainsinöörinörttejä. Oli kiinnostavaa seurata, miten he reagoivat esimerkiksi siihen, kun Esa Saarinen nostaa esiin ihmisyyden kukoistuksen tai inhimillisen rakkauden näkökulmaa. Saarinen ei ajattele, että se olisi naivismia tai jotain pehmeää, vaan hän tuo sen tähän kovan teknologian, tekoälyn ja luonnontieteellisen maailman keskelle. Minäkin haluan olla yhtä rohkea.

Mieleenpainuvinta luennolla on ajattelun räjäyttäminen. Sen seurauksena en nojaudu olettamuksiin, luokitteluihin tai ennakko-oletuksiin. Olen monessa mukana ja kohtaan satoja ihmisiä viikoittain, ja siinä on tavallaan elämästä ja kuolemasta kysymys. Voin vapautua omista urautuneistakin ajatuksista arjen kohtaamisissa.

Luento antaa mahdollisuuden auki olemiseen. Eivät asiat itsessään vie meidän mielenrauhaamme, vaan meidän käsityksemme niistä. Tämä liittyy työssäni siihen, miten Martat puhuvat mielen kotivarasta, henkisestä resilienssistä, joka liittyy toivoon ja toiveikkuuteen. Yksilökeskeisessä suorittamisyhteiskunnassa olisi tärkeää pystyä saavuttamaan mielenrauha, joka toisille tulee hiljaisuuden retriittien, joogan, meditaation tai metsän avulla. Toisille se voi olla sisältä käsin tapahtuvaa ajatuksien hiljentämistä, jolloin voin päästä selville tarpeistani ja odotuksistani, siitä kuka minä olen.

Luennolla tuli tosi hienoja viisauksia ja lähti iso prosessi liikkeelle. Sain paljon ravintoa mielelle.”

Aira Leppälä: Luennoilla on valtavan keskittynyt tunnelma ja luennoitsijaa kannatteleva henki

"Olin ensimmäistä kertaa Esa Saarisen luennolla vuonna 2002 Keravalla. Sen jälkeen ajattelin pitkään mahdollisuutta päästä uudestaan luennolle. Nyt tammikuussa olin Oulunkylän kirjastossa lukemassa Esa Saarisen haastattelua Anna-lehdestä, ja sain tietää, että luento järjestetäänkin jo samana päivänä. Ehdin parissa tunnissa hyvin luennolle.

Olen jättänyt varhaiskasvattajan työn taakseni, ja olen aina arvostanut tietynlaista kiireettömyyttä. Toisia ei voi kohdata, jos on kauhea kiire. Oli mukava kuulla luennolla siitä, mitä olen aina pyrkinyt tekemään.

Mielenkiintoista oli myös se, että olisi hyvä olla ennemmin kysyvällä kuin väittämiseen suuntautuvalla mielellä. Lopputulos vahvistaa silloin yhteisöä. Näin voi toimia, vaikka olisi valtava tietomäärä, mihin tukee argumenttinsa.

Luennoilla on valtavan keskittynyt tunnelma ja luennoitsijaa kannatteleva henki. Sellainen olo tuli itselleni. Luentosalissa on tietäviä ihmisiä, ja yhdessä voimme kannatella luennoitsijaa. Siitä tuli itselleni hyvä olo.”