Alumni Alma Muukka-Marjovuo kulkee sata vuotta sitten eläneen sielunsiskonsa jalanjäljissä

Kun Alma Muukka-Marjovuo teki väitöskirjaansa Lilli Törnuddista, joka oli silloisen Opetushallituksen eli kouluylihallituksen ylitarkastaja vuosina 1918–1927, hän ei arvannut vielä joskus tekevänsä samaa työtä kuin tutkimuskohteensa.

Sattumaa tai johdatusta, niin kuitenkin kävi. Muukka-Marjovuo nimitettiin opetusneuvokseksi Opetushallitukseen vuonna 2020. Hän vastaa taiteen perusopetuksesta sekä tanssista ja musiikista perusopetuksessa ja lukiossa. Taiteen perusopetus on koulun ulkopuolista taidekasvatusta. 

Siemen uraan taiteen parissa kylvettiin jo lapsuudessa. Itsekin taidetta monipuolisesti harjoittava Muukka-Marjovuo muistelee erityisen kiitollisena pitkiä kesälomia, jotka nyt näyttäytyvät hänelle jonkinlaisena kadotettuna paratiisina. Kahden opettajan lapsi sai viettää kesät mökillä vapaana velvoitteista. 

”Juoksentelimme alasti, piirsimme, maalasimme ja soitimme. Jos satuimme löytämään savea, teimme siitä upeita teoksia.” 

Tuplapätevyys toi viran

Taiteen ammattilaiseksi Muukka-Marjovuo kasvoi musiikkiharrastuksen kautta. Viisivuotiaana alkanut pianonsoitto muuttui pian määrätietoiseksi tekemiseksi, ja repertuaariin kuului myös huilu. 

Peruskoulusta tie vei Sibelius-lukioon ja sieltä Sibelius-Akatemiaan musiikkikasvatusopintojen pariin. Käytettynä ostettu valkoinen flyygeli muutti mukana opiskelija-asunnosta toiseen, ja työkokemusta karttui musiikkiopiston opettajana.

Valmistuttuaan vuonna 1993 Muukka-Marjovuo pääsi sijaiseksi vanhaan lukioonsa opettamaan musiikinhistoriaa, pianonsoittoa ja kamarimusiikkia. Koulun henki viehätti ja työ maistui, mutta lama teki elosta epävarmaa. Hän päätti hankkia myös kuvataiteen opettajan pätevyyden, jotta mahdollisuus saada virka paranisi.

Opiskelupaikkaa Taideteollisessa korkeakoulussa (nykyisin Aalto-yliopisto) Muukka-Marjovuo kutsuu onnenkantamoiseksi. Se poiki toivotun viran ja johti sittemmin väitökseen ja kiinnostavaan hallinnolliseen uraan.

Väitösaihe löytyi vahingossa

Parinkymmenen opetusvuoden jälkeen Muukka-Marjovuo halusi päästä syvemmälle työnsä ytimeen. Tutkimuskohde löytyi vahingossa, kun hän törmäsi Sibelius-lukion ullakolla Törnuddin Kuvaanto-opetuksen metodiikka -oppikirjaan vuodelta 1926. 

Törnudd oli piirustuksen- ja käsityönopetuksen uudistaja, jonka mukaan ”taide ei saa olla kasvatustyössä oppiaine vaan periaate”. Hän halusi tuoda taiteen tieteen rinnalle opetuksessa. 

Alun perin Muukka-Marjovuon piti tutkia nykypäivän taiteidenvälisiä oppimateriaaleja, mutta Törnuddin löytäminen sai hänet muotoilemaan tutkimuskysymyksensä uudelleen. Sadan vuoden takaa oli löytynyt hengenheimolainen: kumpaakin kiinnosti eri taiteenalojen yhdistäminen.

”Lilli kirjoitti jo 1900-luvun alussa taiteidenvälisyydestä, jota nyt pidetään uutena juttuna. Se oli hyvin avantgardea.”

Avantgarden piirteitä oli Muukka-Marjovuon väitösprosessissakin. Hän halusi ymmärtää Törnuddin aikakautta, persoonaa ja toimintatapoja hyppäämällä kohteensa nahkoihin. Niinpä hän esitti tätä performansseissa, kokeili tämän menetelmiä Aalto-yliopiston taideopiskelijoiden kanssa ja pukeutui 1920-luvulla eläneen opettajamummunsa mustaan mekkoon. 

”Halusin katsoa, miten tällaisia enemmän intuitioon pohjautuvia ei-tiedollisia menetelmiä voi tieteessä käyttää. Nykyisestä hallinnon perspektiivistä metodiikka tuntuu suorastaan hulvattoman rohkealta”, vuonna 2014 väitellyt Muukka-Marjovuo sanoo.

Yksi väitöstyön tärkeimmistä anneista oli alansa naispuolisen uudistajan tuominen uudelleen valoon vinttikomeron varjoista. 

”Oli myös kiinnostavaa huomata, miten tietyt lainalaisuudet ja kiinnostuksen kohteet toistuvat historiassa yhä uudestaan." 

Taiteen perusopetus tulee näkyväksi

Väitös valmistui kolmen vuoden virkavapauden aikana. Sitten Muukka-Marjovuo palasi työhönsä Sibelius-lukioon ja opetti taidekasvatuksen historiaa Aalto-yliopistossa. Muutama vuosi sitten aika oli kypsä uudelle. 

”Olin opettanut pitkään ja kokeillut myös tutkijan työtä, mutta siitä saatava korvaus ei riitä perheen elättämiseen. Elämässä asiat onneksi johtavat toisiin – tai ehkä Lillin haamu sieppasi minut tälle polulle.”

Nyt opetusneuvoksen päivät täyttyvät kehittämis- ja hallintotyöstä sekä neuvonnasta. 

”Olemme tehneet pari vuotta strategia- ja laatutyötä ja miettineet taiteen perusopetuksen mittareita ja tiedonkeruuprosessia. Lukiosta ja peruskoulusta tietoa kerätään liikaakin, mutta taiteen perusopetus on tutkimattomampi saari.”

Selvitystyö starttasi kartan valkoisista alueista. Valtionosuuksia saavat oppilaitokset ovat kyllä tiedossa, mutta toisin on yksityisen ja kunnan rahoittaman puolen laita. Nyt Tilastokeskus ryhtyy keräämään tietoa myös valtionosuusjärjestelmän ulkopuolisista toimijoista.

”Koko ekosysteemin tunteminen on tärkeää, kun tehdään päätöksiä siitä, mihin suuntaan koulutusmuodon kokonaisuutta kehitetään.”

Taiteen perusopetuksen laatutyötä ohjaavat kansalliset strategiset indikaattorit julkaistaan vuoden 2023 aikana. Jouluun mennessä julkaistaan myös käyttäjälähtöinen Neliapila-malli, jonka avulla koulutuksen järjestäjät voivat arvioida koulutuksensa laatua.

Kehitettävää on löytynyt muun muassa taiteen perusopetuksen opintojen hyväksilukemisesta ja rekisteröinnistä. Vuoden 2023 alusta ne on voinut kirjata muiden opintosuoritusten tavoin keskitettyyn KOSKI-rekisteriin.

”Nyt eri taiteenalojen monivuotisissa opinnoissa saavutettu osaaminen näkyy aiempaa paremmin, kun oppilas hakeutuu opiskelemaan toiselle asteelle tai korkeakouluun tai siirtyy työelämään. Se on tosi iso juttu.”

Opetussuunnitelmista puuttuu paikallisuus

Opetushallituksen keskeinen tehtävä on opetussuunnitelmien perusteiden tekeminen. Tähän prosessiin Muukka-Marjovuo pääsee ihan alusta alkaen mukaan, kun seuraava uudistuskierros käynnistyy. 

Käytännön kokemusta ja näkemystä opetussuunnitelmatyöstä on karttunut opetustyössä ja Helsingin viimeisimmän kuntakohtaisen opetussuunnitelman teossa. 

Kuntakohtaisessa opetussuunnitelmatyössä Muukka-Marjovuo lisäisi paikallisia painotuksia huomioimalla paremmin alueen vahvuudet, luonnon ja historian sekä elinkeino- ja kulttuurielämän.

Esimerkiksi Muukka-Marjovuo ottaa Lemin, jossa osa hänen sukujuuristaan on. 

”Siellä opetussuunnitelmassa pitäisi saada näkymään vaikkapa neliääninen laulu ja kestävän kehityksen tavoitteet täyttävä lampaankasvatus säräperinteineen.” 

Särä on eteläkarjalainen perinneruoka, hän täsmentää.

Palkitsevinta opetusneuvoksen työssä on se, kun tuntee vaikuttaneensa asioihin positiivisesti hallinnon keinoin: kun on esimerkiksi onnistunut pitämään tasa-arvoisesti eri taiteenalojen puolia. Heikompia pitää auttaa ja vahvempien vahvuuksia ylläpitää. Työn iloa tuovat myös vierailut kentällä, verkostoituminen ja yhdessä tekeminen.

Taide auttaa kasvamaan hyväksi kansalaiseksi

Lilli Törnudd piti piirustuksenopetusta yhteiskuntaluokkia yhdistävänä voimana ja oli mukana sorvaamassa taidetta osaksi koulujen tuntikehystä. Nyt kaikille kuuluu pakollisia musiikin ja kuvataiteen opintojaksoja niin perusopetuksessa kuin lukiossakin.

”Suomessa opetusideologiaan kuuluu ajatus, että taideaineet ovat osa hyväksi kansalaiseksi kasvamista. Se on maailmanlaajuisesti harvinaista.” 

Muukka-Marjovuo näkee Törnuddin tavoin, että kaiken opetuksen tulisi pohjautua taiteelle tyypilliseen tutkivaan ja kyseenalaistavaan asenteeseen. Taiteen ytimessä on kyky nyrjäyttää ajatukset ja nähdä elämä hetken ajan hyvinvointia edistävänä leikkinä.

”Juuri sitä taitavat kuvisopettajat ja musiikinopettajat kaiken tiedollisen ja taidollisen sisällön lisäksi opettavat. Samalla säilyy yhteys siihen lapsuuden paratiisiin.”

Teksti: Annamari Typpö
Kuvat: Aleksi Poutanen

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 33 syyskuussa 2023.