Ekonomi ja diplomi-insinööri elävät arvojensa mukaista elämää maanviljelijöinä Joroisissa

Kaikki alkoi korkealentoisista, kansainvälisistä unelmista. Lopulta ne kävivät yllättäen toteen kädet mullassa Pohjois-Savon maaseudulla.

Näin voisi tiivistää Arnevi Rautasen ja Juha Utriaisen matkan pääkaupunkiseudulla suoritetuista opinnoista ja maailmalla tehdyistä reissuissa Joroisten Torstilan kartanoon. Siellä ekonomin ja diplomi-insinöörin pääelinkeinona on viimeiset kuusi vuotta ollut maanviljely. Pari viljelee luomukauraa ja -rypsiä noin 230 hehtaarin alalla. Samalla he elävät kolmilapsisen perheen arkea olosuhteissa, jotka ovat osoittautuneet lähes pelkästään positiivisiksi.

”Arvot, joiden takia alun perin tulimme tänne, ovat vain vahvistuneet täällä eläessä”, Rautanen sanoo. 

Rautaselle ja Utriaiselle tärkeät asiat toteutuvat nyt sekä työssä että vapaalla. Kaksikymmentä vuotta sitten niin ei vielä ollut. Silloin kahden tahoillaan opiskelevan nuoren rinnassa kyti toiveiden ja todellisuuden välinen ristiriita.

Pariisista Joroisiin

Arnevi Rautasen ei alun perin pitänyt lähteä maalle, vaan maailmalle. Hän eli jo lapsuutensa osin ulkomailla. Lukioikäisenä Hong Kongissa vietetty vaihto-oppilasvuosi lisäsi kiinnostusta kansainvälisyyteen. Niinpä Rautanen lähti opiskelemaan Helsingin kauppakorkeakouluun. Pääaine oli talousmaantiede ja painopisteenä Kaakkois-Aasia. 

”Ensimmäiset vuodet opiskelin aika aktiivisesti ja olin mukana järjestötoiminnassa. Se oli iloista opiskelijaelämää. Viimeisinä vuosina olin jo paljon töissä ja vaihdossa Taiwanissa.”

Valmistuttuaan Rautanen näki edessään ”peruskauppistulevaisuuden”. Tähtäimessä oli kansainvälinen ura ulkomailla. Se toteutui. Rautanen työskenteli Nissanilla kahdeksan vuotta, joista kaksi viimeistä vuotta Pariisissa. Seuraava askel olisi mahdollisesti ollut Japani, mutta Rautanen halusi takaisin Suomeen. Hän oli alkanut kyseenalaistaa uransa suuntaa.

”Yritysmaailmaan liittyi paljon kovia arvoja, raadollista kilpailua ja materialismia, jotka olivat ristiriidassa omien arvojeni kanssa.”

Lomalle Rautanen palasi usein sukunsa maille Joroisiin. Hänen serkkunsa asuivat Torstilassa, joka oli tullut suvun haltuun 1870-luvulla. Lapsuuden leikeistä, uimareissuista ja polkupyörällä tehdyistä maidon hakumatkoista tädin kanssa oli jäänyt lämpimät muistot. Rautanen kiinnostui auttamaan tilan töissä.

”Yhtenä keväänä minulla oli kolme viikkoa lomaa. Tulin tänne Joroisiin osallistuakseni peltotöihin, mutta koko ajan satoi vettä, eikä pellolle ollut menemistä”, Rautanen muistelee nyt vuonna 1894 rakennetun päärakennuksen tuvassa. 

Ensitreffit taivaalla

Vieressä istuu Juha Utriainen, joka hänkään ei ajatellut päätyvänsä kaikista paikoista juuri tänne. Utriainen opiskeli Otaniemessä diplomi-insinööriksi pääaineenaan televiestintäjärjestelmät. Hän ei missään nimessä halunnut koodariksi, mutta 2000-luvun työmarkkinatilanteessa päätyi kuitenkin koodaamaan ja alkoi pitää siitä. Jo opintojen alussa alkanut työnteko ei estänyt opiskelijaelämää.

”Sähköinsinöörikillan toiminta meinasi vähän viedä miestä mennessään”, Utriainen nauraa.

Valmistuttuaan hän jatkoi työskentelyä Accenturella. Elämä Helsingissä oli periaatteessa mukavaa, mutta Orimattilassa kasvanut Utriainen toivoi pääsevänsä joskus elämään arkea muualla kuin kaupungin ruuhkissa.

Mahdollisuus siihen avautui samaan aikaan kuin rakkaus. Kesällä 2014 kaveri kysyi ilmailua harrastavalta Utriaiselta, oliko tällä tapana viedä naisia sokkotreffeillä lentämään. Ei, sellaista tapaa ei ollut, mutta sinkkumiehenä Utriainen oli ehdotukselle avoin. Niinpä kaveri antoi hänelle siskonsa puhelinnumeron. Viikkoa myöhemmin Utriainen ja Rautanen tapasivat Malmin lentoaseman takaportilla. 

Ensimmäisillä treffeillä lennettiin taivaalla. Tapailun alettua Utriainen oli nopeasti ”aivan täysin myyty”. Huumori toimi hyvin yhteen, ja heistä muodostui vahva tiimi.

Yhteistyökykyä kysyttiin nopeasti. Rautasen täti etsi Torstilan tilalle jatkajaa. Veljentytär oli alkanut pohtia elämänmuutosta tosissaan. Vain puolen vuoden seurustelun jälkeen Rautanen kertoi Utriaiselle, että hänellä olisi kohta maatila Joroisissa.

”Olisin tullut tänne myös ilman Juhaa. En tiedä, millaiseksi eläminen ja tekeminen täällä olisi siinä tilanteessa muotoutunut.”, Rautanen sanoo.

Sitä ei tarvinnut miettiä, sillä Utriainen tiesi tulevansa mukaan. Päätöstä vahvisti se, millainen paikka Torstila oli. Kun Rautanen toi metsästystä harrastavan Utriaisen tilalle ensimmäistä kertaa alkuvuodesta 2015, pellolla käyskentelivät kauriit ja keväinen luonto oli upeimmillaan.

Moderni maanviljely on osoittautunut kiehtovaksi yhdistelmäksi perusasioita ja kyläyhteisöä, tieteitä, globaaleja markkinoita ja huipputeknologiaa tekoälysovelluksineen. 

Kevään ensimmäinen taimi on kuitenkin ihme vuodesta toiseen. Arki rytmittyy vuodenkierron ja sääolosuhteiden mukaan.

Arkena ei istuta ruuhkissa tai juosta harrastuksesta toiseen. Kun perheen 7-, 5- ja 2-vuotiaat lapset tulevat koulusta ja hoidosta kotiin, he ovat mukana esimerkiksi kokemassa katiskoja ja arvioimassa kasvustojen kehitystä peltokierroksella. Yhdessä harrastetaan partiota ja käydään naapurikunnassa uimahallissa.

Toisesta kulmasta katsottuna Rautasen ja Utriaisen arki on kaukana perusasioista. Heidän yritystoimintansa on kansainvälistä, suurta ja vaativaa. Jotta voi viljellä maata luomuna, pitää ymmärtää biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Myös koneita pitää osata käyttää, korjata ja huoltaa. Toiminta vaatii globaalien viljamarkkinoiden ja ruokaketjun ymmärtämistä sekä yritystoimintaan kuuluvaa suunnittelua ja kehittämistä. 

”Arvostan suuresti kollegoita, jotka pystyvät pyörittämään omaa maatalousyritystä kannattavasti”, Utriainen kehuu.

Paradoksaalista on, että juuri Joroisissa Rautasen ja Utriaisen elämä on myös hyvin kansainvälistä. He myyvät viljaa Saksaan ja hakevat uusia asiakkaita Keski-Euroopasta. Tilalla on ollut ranskalaisia au paireja ja harjoittelijoita. Myös Joroisten kunnan elämä on kansainvälistä, esimerkiksi ukrainalaisia on paljon, ja läheisellä salaattitehtaalla paljon ulkomaista työvoimaa. 

”Täällä on jopa monikulttuurisempi meininki kuin aikaisemmassa elämässämme”, Utriainen huomauttaa.

Yksinäisyyttä ja yhteisöä

Rautanen ja Utriainen aloittivat viljelyn Torstilassa keväällä 2017. Kuuteen vuoteen on mahtunut myös vastoinkäymisiä. Koneiden, säiden ja vaihtelevan lainsäädännön kanssa kaikki ei aina mene putkeen. 

Rautaselle vaikeinta on ajoittain ollut se, ettei ole muuta työyhteisöä kuin oma puoliso. Aluksi pari ei edes tuntenut paikkakunnalta juuri ketään. 

”Sittemmin olen saanut ystäviä, ja harrastusten kautta on tullut sosiaalisia kontakteja.”

Parille on muodostunut selkeä työnjako. Rautanen vastaa taloudesta, viljelysuunnitelmista, myynneistä, ostoista ja hankinnoista. Utriainen tekee enemmän käytännön töitä pellolla ja vastaa konekannasta. Leikkuupuimurin ajo on kuitenkin vaimon vastuulla.

Työskentely yhdessä on intensiivistä, ja pinna voi kiristyä etenkin kiireaikaan kesäisin.

”Mutta tiukoistakin tilanteista päästään yli. Ammennamme energiaa toisistamme ja arvostamme toistemme päätöksiä ja työtä”, sanoo Rautanen.

Maaseutu tarvitsee ihmisiä ja palveluja

Perhe haluaa jatkossakin asua maalla. Yritystoiminnan lisäksi Rautanen ja Utriainen haluavat olla mukana kehittämässä kestäviä viljelymenetelmiä, maatalouden automatisaatiota ja alaan liittyvää uutta teknologiaa. Maan ja vesistöjen kunto ja luonnon biodiversiteetti ovat heille tärkeitä arvoja.

Pari haluaa kehittää myös suomalaista maaseutua. Utriainen huomauttaa haja-asutusalueiden asutuksen olevan tärkeää paitsi turvallisuuden myös kotimaisen ruuantuotannon kannalta.

”Ruuantuotantoa ei ole ilman ihmisiä, jotka sitä tekevät. Eivätkä he tee sitä ilman muita ihmisiä ja palveluja, kuten kouluja ja kauppoja.”

Rautanen lisää, että maaseudun elinvoimaisuudessa on kyse myös maisema- ja matkailuarvoista – ja ennen kaikkea elämästä.

”Oman kokemukseni perusteella ihmisen on hyvä elää täällä.” 

On myös

• Innostunut teatterista, jota harrastikin ensimmäisinä vuosina maalle muutettuaan. 

• Verkostoituja: järjestää viikoittaisia tapaamisia seudun ulkomaalaisten kesken. 

• Hallitusjäsen luomuviljelijöiden muodostamassa osuuskunnassa. 

Juha Utriainen

• Valmistunut sähkö- ja tietoliikennetekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) 2004. 

• Työskennellyt opiskeluaikanaan Accenturella ohjelmoijana ja LM Ericssonilla diplomityöntekijänä.

• Accenture, Senior Manager, Financial Services 2004–2013.  

• Avanade, Suomen toimitusprojekteista vastaava johtaja 2013–2017.

• Torstilan Luomutilan maanviljelijä ja yrittäjä 2017–

On myös

• Puukäsitöiden harrastaja kansalaisopistossa.

• Harrastaja-urheiluampuja.

• Avantouimari: Kolpan avantouintipaikka saunavuoroineen on yrittäjäpariskunnan yhteinen rentoutumispaikka.

Teksti: Marika Lehto 
Kuvat: Anna-Katri Hänninen

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 32 huhtikuussa 2023.