Uutiset

Elokuva rauhankyyhkynä

Colombia in My Arms- dokumenttielokuva tuo ainutlaatuisella tavalla yhteen eri näkökulmia rauhansopimuksen jälkeisessä Kolumbiassa.
Tumma aseistautunut mieshahmo kävelee punaisen auringonlaskun maisemassa

Vastikään Göteborgin elokuvajuhlilla parhaana pohjoismaisena dokumenttielokuvana palkittu Colombia in My Arms (2020) on tärkeällä asialla. Jenni Kivistön ja Jussi Rastaan ohjaama elokuva kertoo Kolumbian käänteentekevästä hetkestä, kun äärivasemmistolainen sissiliike FARC ja hallitus tekivät rauhansopimuksen.

Yli 50 vuotta kestäneen sisällissodan jälkeen muutos on odotettu, mutta uusi tilanne aiheuttaa myös ongelmia. Sisällissodan runnoma kansa on vahvasti polarisoitunut, lukemattomat ihmiset ovat menettäneet henkensä ja miljoonat köyhät elävät epätoivossa.  

Elokuva käsittelee kysymystä mitä tapahtuu rauhalle, kun ”väärin” tekeminen voi olla monille lähes ainoa vaihtoehto. Pystyvätkö ihmiset pysäyttämään vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja kestäneen väkivallan kierteen?

Intiimisti päähenkilöidensä arkea seuraava dokumentti raottaa monimutkaista ja räjähdysherkkää tilannetta ja pohtii, miten rauhanomainen rinnakkainelo entisten, vahvojen jakolinjojen yli voi onnistua.

”Meille tuli yllätyksenä se, miten epämääräisesti rauhansopimuksen toteuttaminen käynnistyi”, Aalto-yliopistossa dokumenttielokuvaohjaajaksi opiskeleva Jenni Kivistö toteaa.

Kokeilevasta elokuvasta tulikin dokumentti

Kivistö naurahtaa, että dokumentti voi toisinaan olla fiktiotakin ihmeellisempää. Hän kertoo, että ohjaajat päätyivät aiheen äärelle monen sattuman summana. Myös koko elokuvanteon ajan tapahtui kummallisia sattumia, jotka tuntuivat ohjaajista oikeilta ja veivät elokuvaa eteenpäin.

”Alun perin ajatuksemme oli, että tutkisimme poeettisesti rauhaa kokeellisessa elokuvassa. Mutta kohtasimmekin enemmän draamaa ja sotaa. Todellisuus ohjasi meidät tekemään seurantadokumentin.”

”Kun menimme tapaamaan sissejä heidän leiriinsä, meillä oli lähtökohtana mielikuva terroristeista. Mutta tutustuimmekin ihmisiin vaikeassa tilanteessa”, Kivistö kertoo.

He tapasivat myös maanviljelijöitä, jotka osoittautuivat tavallisiksi ihmisiksi, vaikka elivätkin tekemällä kokaiinituotannon ensimmäisen prosessin.

”Heillä oli normaalit perheet ja he elivät köyhyydessä. Se oli uusi näkökulma, sillä kokaiini ja köyhyys eivät perinteisesti tunnu sopivan yhteen. Näistä elementeistä elokuva alkoi vähitellen rakentua”, Kivistö kertoo.

Kaksi FARC-sissiä puuhailee sissileirissä, Colombia in My Arms -elokuvan kuvitusta
FARC-sissi Ernesto sissileirissä, Colombia in My Arms -elokuvan kuvitusta

Ihminen esille

Göteborgin elokuvajuhlien – Pohjoismaiden suurimman elokuvafestivaalin – palkintoraati antoi ohjaajille ansiota erityisesti heidän kyvystään tehdä havaintoja ​erittäin monimutkaisessa asetelmassa vastakkaisten ryhmien välillä siten, että lopputulos on aidosti moniääninen.

Päähenkilöitä dokumentissa ovat FARC-liikkeen sissi, rauhansopimusta vastustava valtapuolueen oikeistopoliitikko sekä Latinalaisen Amerikan muinaisten valloittajien, konkistadorien, perinnön vaalijaksi itsensä kokeva henkilö. Kokaviljelijät muodostuivat myös merkittäväksi tekijäksi. Tietty kehä oli nähtävissä koko ajan: maanviljelijät olivat köyhiä, eikä heillä ollut oikeasti juurikaan vaihtoehtoja. Piti joko kasvattaa koka-kasvia tai liittyä aseellisiin ryhmiin.

Kaikki elokuvan henkilöt olivat mielestään ”hyvän puolella”, mutta he joutuvat ja päätyvät tekemään päätöksiä monisyisessä tilanteessa ja siten tasapainottelemaan moraalin rajoilla.

”Oli mielenkiintoista huomata, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Tuli väkisinkin pohdittua, että jos olisin itse syntynyt syrjäiseen kylään konflikti-alueella Kolumbiassa, olisinko tehnyt ja toiminut toisin?”

Avoimuus yllätti

Kaikille kuvattaville kerrottiin elokuvan käsittelevän konfliktin jälkeistä aikaa ja että mukaan halutaan eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Paikallisten avoimuus ja luottamus oli silti ohjaajien mielestä poikkeuksellista.

Elokuvantekijät joutuivat miettimään, mitä heidän dokumentaristeina kuuluisi kertoa, mikä on heidän eettinen vastuunsa.

”Pohdimme johtuiko avoimuus siitä, että olemme ulkomaalaisia ja täysin konfliktin ulkopuolisia, ja onko meillä käsissämme nyt väline, joka voisi tarjota kolumbialaisillekin jotakin.”

Ohjaajat toivovat voivansa herättää keskustelua – erityisesti Kolumbiassa. Toistaiseksi näytöksissä Suomessa ja Ruotsissa on ollut jonkin verran kolumbialaisia. Dokumentti näyttää tehneen vaikutuksen ja ihmiset ovat halunneet keskustella elokuvasta.

”Uskon, että elokuvamme viesti on selvä. Ja uskon, että se toimii myös muualla maailmassa kuin Kolumbiassa. Kyse on ennen kaikkea ihmisestä, moraalista, vallasta ja rahasta.”

Yleisöltä saatu palaute on ollut Kivistön mukaan huikea. Katsojat ovat arvostaneet, että elokuva ei sorru tekemään propagandaan millekkään osapuolelle. Osa katsojista on myös kiittänyt, että kokaviljelijöiden tarina tuodaan esille, sillä on harvinaista, että heidän äänensä kuuluu. 

”Dokumentista voi saada kurkistusikkunan ihmisiin eri mielikuvien ja ryhmien takana. Ehkä sitä katsoessaan voi ymmärtää, missä tilanteissa ja olosuhteissa ihmiset valintojaan tekevät”, Kivistö pohtii.

Ehkä dokumenttia katsoessaan voi ymmärtää, missä tilanteissa ja olosuhteissa ihmiset valintojaan tekevät."

Jenni Kivistö

Fiktion tekijästä dokumenttiohjaajaksi

Jenni Kivistö on asunut aiemmin vuosia Kolumbiassa, hän opiskeli siellä elokuvakoulussa fiktioelokuvaa. Sitten dokumentit vetivät puoleensa.

”Dokumentti on koko ajan liikkeessä tai muutoksessa, ja sitä voi käsikirjoittaa missä vaiheessa vain. Vasta ihan loppuvaiheessakin voi huomata, mitkä palaset osuvat kohdilleen. On myös valtavan mielenkiintoista tutustua ihmisiin ja nähdä sellaisia maailmoja, joita ei muuten näkisi”, Kivistö kertoo.

Hänen aiempi elokuvansa Land Within (2016) on rauhallinen, hiljainen, aavikolla kuvattu elokuva alkuperäiskansasta ja kansojen välisestä yhteydestä. Idea ja tarve dokumentin tekemiselle syntyi fiktioelokuvaopintojen loppuvaiheessa.

”Tuli vahva tunne, että se on tehtävä, koska koin alkuperäsikansan kanssa jonkin harvinaisen yhteyden – heidän ja meidän suomalaisten välillä. Syntyi idea kansojenvälisistä yhtäläisyyksistä.”

Dokumenttielokuva oli Kivistön mukaan valtava oppimisprosessi ja sen myötä hän jäi alalle. Colombia in My Arms oli puolestaan uusi kokemus: miten tehdä draamallista henkilöseurantaa ja miten saada henkilökuvat risteämään.

Göteborgissa saadun tunnustuksen Kivistö kokee ennen kaikkea osoituksena siitä, että elokuvan yhteiskunnallinen merkitys nähdään. Palkinto merkitsee myös sitä, että hän tuntee jatkossa vastuunsa paitsi taiteilijana ja elokuvantekijänä, niin myös yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä varmasti yhä paremmin.

***
Colombia in My Arms -elokuvan voi nähdä:

Elokuvateatteri Orionissa
Sunnuntaina 23.2. klo. 16:15
Torstaina 5.3. klo. 18:30
Keskiviikkona 25.3. klo. 17:30 (lopuksi ohjaajien Q&A)

Arthouse Cinema Niagarassa, Tampereella (elokuvajuhlien jälkeen):
Keskiviikkona 11.3. klo 18.00 (91 min + directors' Q&A)
Torstaina 12.3. klo 20.30

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:

Lue lisää uutisia

Punatakkinen ja -hattuinen henkilö seisoo lumisella mäellä, katsellen jäistä jokea ja vuoria taustalla.
Opinnot Julkaistu:

Kaikille avoimia verkkokursseja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa

Aloita uusi vuosi opettelemalla suunnitteluun ja luovuuteen liittyviä uusia taitoja!
Opinnot, Yliopisto Julkaistu:

Kahvihuoneista kansalle – Aallon elämänlaajuisen oppimisen tarjonnan kehittämisessä tärkeää on keskustelu

Craig Carlson tunnistaa ja kehittää opetussisältöjä elämänlaajuisen oppimisen kohderyhmille, kuten työelämässä oleville aikuisoppijoille.
Yhteistyö, Yliopisto Julkaistu:

Talent Boost -strategiaprojekti Aallossa 2021-2024

Tämä artikkeli tarkastelee Talent Boost -projektin saavutuksia.
Radiokatu20_purkutyömaa_Pasila_Laura_Berger
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Modernin arkkitehtuurin tutkimukseen merkittävä apuraha Koneen säätiöltä – Laura Bergerin hanke rinnastaa rakennuskadon luontokatoon

Aalto-yliopiston postdoc-tutkija Laura Berger ja hänen työryhmänsä ovat saaneet Koneen säätiön 541 400 euron apurahan hankkeen tutkimiseen, joka tarkastelee rakennuskadon vaikutuksia yhteiskunnalle ja ympäristölle.