Gerfried Stocker: Luovuus vaatii hoitoa

Kesäkuussa Aallon juhlaviikon aikana Gerfried Stocker nimitettiin kunniatohtoriksi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun seremoniassa. Stocker piti avoimen luennon urastaan taiteilijoiden ja teknologien yhteisvaikutuksen mahdollistajana ja levittäjänä ympäri maailman.

Gerfried Stocker on mediataiteilija ja viestintäteknologian insinööri ja vuodesta 1995 hän on toiminut Ars Electronican (Linz, Itävalta) taiteellisena- ja hallinnoivana johtajana. Instituutti työllistaa 190 ihmistä ja on tunnettu kuuluisimmasta aktiviteetistaan, Ars Electronica -festivaalista, jota on pidetty joka syyskuu vuodesta 1979 lähtien. Festivaali tuo yhteen kansainvälisiä yhteisöjä ja taiteilijoita, jotka tutkivat julkista ulottuvuutta houkuttelevin tapahtumin, jotka ovat avoimia kaikille yleisöille. 

Julkisessa tilassa ja taidetilojen ulkopuolella työskentely on tuonut Ars Electronicalle kokemusta myös suurten yritysten kanssa toimimisesta. Stockerin mukaan julkisena instituutiona kilpaileminen vaikutusvaltaisten yritysten, kuten Intel, kanssa on vaikeaa. Siksi Ars Electronica pidättäytyy mielellään omissa ideoissaan ja projekteissaan suuren menestyksen jahtaamisen sijaan. Se tarjoaa myös yrityksille konsultointia luvasta näkökulmasta:

”Ajassa, jossa elämme, suurin osa ihmisistä, hallituksissa tai taloudessa, ovat melko hämillään eivätkä tiedä, minne katsoa tai mennä, sillä tarjolla on liikaa mahdollisuuksia ja liikaa ongelmia. Tarvitsemme toisenlaisen lähestymistavan: Sen sijaan, että koittaisimme kaventaa mahdollisuuksien määrää, meidän täytyy avata näkökulmia”, Stocker sanoo.

Stockerin mukaan avataksemme perspektiiviämme tarvitsemme taiteellista ajattelua, joka toimii metodina mahdollisten suuntien kartoittamiselle. Tätä seuraa tieteellinen ajattelu, joka kaventaa mahdollisuuksien määrää ja johtaa ratkaisuihin. Ars Electronica on ollut poikkitieteellisten projektien mahdollistaja tuoden yhteen taiteen ja teknologian. Stockerin mukaan risteyskohta tieteiden välillä vaatii erityistä omistautumista ja katalyyttista energiaa, jotta yhteistyö olisi voittoisaa: 

”Monitieteisyys ei ala siten, että ihmiset kysyvät mikä pala kakusta on heidän, vaan että he tuovat kakun pöytään. Tämä vaikuttaa itsestäänselvältä, mutta on todellisuudessa melko haastavaa.”

Stocker painottaa itse taiteilijoiden olevan ainoita asiantuntijoita ihmisen ja koneen kohtauspisteessä. Silti katsomme tuotteita enemmän teknologian kuin ihmisen näkökulmasta. Sujuva yhteisvaikutus taiteen ja teknologian tai muotoilun ja tieteen välillä voi antaa muutakin kuin pelkkiä ratkaisuja: inspiraatiota, vaikutusta ja uusia ideoita. 

”Monet ihmiset eivät ymmärrä, että luovuus on raaka-aine – mutta ei kuten hiili, öljy, tai jokin muu, jota voi vain kuluttaa tai kaivaa maasta. Valitettavasti luovuus on yksi raaka-aineista, jota pitää jatkuvasti hoitaa. Jos emme hoida tätä maaperää, mitään ei tapahdu. Meidän täytyisi varmistaa, että raha ja ammattitaito, jota saamme projekteista päätyy jälleen hoitamaan maaperää.”