Hankkija, hajauttaja vai jokin muu? Näin Suomen 309 kuntaa ovat järjestäneet sote-palvelunsa
Tuore tutkimus osoitti, ettei tiukka kahtiajako julkisen tai yksityisen sektorin tuottamien palveluiden välillä vastaa todellisuutta – eikä palvelujen yksityistäminen tuo automaattisesti kustannussäästöjä. Keskittäminen sen sijaan kannattaa: suurilla kunnilla ja kuntayhtymien kautta palvelut tuottavilla kunnilla kustannukset ovat usein muita alhaisemmat.
Tutkimustulokset ja käytännön kokemukset sote-palvelujen yksityistämisen kannattavuudesta ovat ristiriitaisia.
Siksi Aalto-yliopiston professori Katri Kauppi ja Helsingin yliopiston tutkijatohtori Suvituulia Taponen halusivat selvittää perusteellisesti, kuinka sote-palveluja käytännössä järjestetään Suomen kunnissa ja miten kustannukset eroavat eri palvelujen tuotantotapojen välillä. Tutkimusta varten he analysoivat, miten kymmenen eri sotepalvelun tuotanto oli järjestetty Suomen 309 kunnassa vuosina 2016–2019 ja oliko tuotantotavalla yhteyttä kunnan kokoon, taajama-asteeseen ja väestörakenteeseen tai palvelujen kustannuksiin.
”Tutkimus osoitti, että yksikään kunta ei nojaa sote-palveluissaan puhtaasti julkiseen tai yksityiseen tuotantoon, vaan tapoja yhdistellään ja samaakin palvelua voidaan tuottaa eri tavoin”, Katri Kauppi sanoo.
Analyysin pohjalta Kauppi ja Taponen jakoivat kunnat viiteen ryhmään:
1. Kumppanit
Kunta hankkii palvelut pääasiallisesti kuntayhtymältä, tyypillisesti noin 95-prosenttisesti.
2. Täydentäjät
Kunta täydentää omaa palvelutuotantoaan ostamalla palveluja pääasiallisesti yksityiseltä sektorilta ja muilta kolmansilta osapuolilta. Nämä kunnat ostavat yrityksiltä esimerkiksi vammaisten asumispalveluista keskimäärin 42 prosenttia ja päihdehuollon erityispalveluista 43 prosenttia. Tässä ryhmässä lastensuojelun palveluita ostetaan paljon, noin 72 prosenttia palvelutuotannosta. Luvut ovat keskiarvoja vuoden 2019 datasta.
3. Hankkijat
Hankkijat ovat pieniä, alle 20 000 asukkaan kuntia, jotka PARAS-laki on velvoittanut tekemään palvelutuotannossa yhteistyötä. Nämä kunnat ostavat merkittävän osan palveluistaan niin sanotuilta isäntäkunnilta. Tuotantotavat vaihtelevat palvelukohtaisesti. Oman tuotannon lisäksi tuotantotapoja ovat ostot kuntayhtymiltä, kunnilta ja yrityksiltä.
4. Yksityistäjät
Hyvin pienet kunnat tuottavat omia palveluja vain vähän. Ne ostavat merkittävän määrän palveluistaan yrityksiltä ja osin muilta julkisilta toimijoilta.
5. Hajauttajat
Hajauttajilla tuotantotavat vaihtelevat muita kuntia enemmän yksittäisten tuotantotapojen välillä, eikä selvästi hallitsevaa muotoa löydy. Pitkäaikaisaineistoa tarkasteltaessa moni kunta siirtyi joko hajauttajien ryhmään tai siitä pois. Hajauttajat ovat todennäköisesti muutosvaiheessa olevia kuntia ja hajauttaminen on osa välivaihetta, jossa kunnat ovat siirtymässä jostain ensin mainituista neljästä mallista toiseen.
Tutkimusaineisto kerättiin kuntatasolla. Aineisto saattoi esimerkiksi osoittaa, että kunta osti 90 prosenttia tietystä palvelusta kuntayhtymältä. Data ei kuitenkaan kertonut, miten kuntayhtymä oli tuottanut palvelunsa.
Kustannuserot luultua pienempiä
Yksityistäjiä lukuun ottamia lähes kaikkien kuntien palvelutuotanto nojaa tuotantotapojen yhdistelmään. Kunnat yhdistelevät joustavasti julkista ja yksityistä tuotantoa, yhteistyötä toisten kuntien kanssa sekä palvelujen ostamista isäntäkunnilta.
Tilastollisesti merkitseviä eroja palvelutuotannon kustannuksissa löytyi. Erot eivät kuitenkaan olleet yhtä merkittäviä kuin julkisen keskustelun vastakkainasettelujen perusteella voisi olettaa. Täydentäjät ja kumppanit pystyivät useissa palveluissa muita alhaisempiin kustannuksiin, mutta eivät kaikissa palveluissa. Vuonna 2019 esimerkiksi keskimääräinen asukaskohtainen kustannus terveydenhuollon avohoidon palveluista oli täydentäjillä 461 euroa ja kumppaneilla 486 euroa, kun se hajauttajilla oli 569 euroa. Taustalla on todennäköisesti täydentäjäkuntien muita kuntia keskimäärin isompi koko ja kumppaneilla keskittämisestä saadut kustannusedut.
Tuotantomallin lisäksi kustannuseroja selittää myös ikärakenne: täydentäjien väestö on keskimäärin muita kuntia nuorempaa. Suurimmat sote-kustannukset olivat hajauttajakunnilla, mitä voivat selittää palvelun tuotantomuotojen siirtymävaiheeseen mahdollisesti liittyvät kulut ja päällekkäiset toiminnot.
”Tutkimustulokset tukevat ajatusta keskitettyjen palvelujen kustannustehokkuudesta. Kun vertailimme eri palvelujen asukaskohtaisia kustannuksia, tilastollisesti merkittävästi alempia kustannuksia löytyi eniten täydentäjiltä eli suurilta kunnilta, sekä kumppaneilta, jotka olivat koonneet usean kunnan asukasvolyymit yhteen kuntayhtymässä. Keskitettyjen palvelujen kustannustehokkuus onkin yksi 1.1.2023 aloittavien hyvinvointialueiden tavoitteista”, Suvituulia Taponen sanoo.
Tutkijat korostavat, että uusista hyvinvointialueista etenkin ne, joiden pohjalla ei ole kuntayhtymää, aloittavat toimintansa muutosvaiheessa. Tällöin palvelutuotanto voi olla kalleimmillaan. Tuotantokustannusten näkökulmasta murrosvaiheesta pitäisi pyrkiä nopeasti eteenpäin, kohti täydentäjien tai kumppanien toimintamallia.
Linkki tutkimukseen: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14719037.2022.2150882
Lisätietoa:
Katri Kauppi
Professori
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Tieto- ja palvelujohtamisen laitos
puh. 050 401 7112
[email protected]
Suvituulia Taponen
Tutkijatohtori
Helsingin yliopisto
Lääketieteellinen tiedekunta
ja Hankkinen Oy:n perustajaosakas
puh. 040 762 9508
[email protected]
Tieto- ja palvelujohtamisen laitos
Tieto- ja palvelujohtamisella viitataan tiedon ja digitaaliteknologian luovaan hyödyntämiseen liiketoiminnassa ja siirryttäessä teollisesta tuotannosta palveluvoittoiseen tuotantoon.
- Julkaistu:
- Päivitetty:
Lue lisää uutisia
Modernin arkkitehtuurin tutkimukseen merkittävä apuraha Koneen säätiöltä – Laura Bergerin hanke rinnastaa rakennuskadon luontokatoon
Aalto-yliopiston postdoc-tutkija Laura Berger ja hänen työryhmänsä ovat saaneet Koneen säätiön 541 400 euron apurahan hankkeen tutkimiseen, joka tarkastelee rakennuskadon vaikutuksia yhteiskunnalle ja ympäristölle.
Tutkijoiden tavoitteena on korjata kvanttivirheet huoneenlämmön sijaan superkylmässä lämpötilassa
Kvanttitietokoneiden kehityksessä yksi suurimmista haasteista on se, että kvanttibitit eli kubitit ovat liian epätarkkoja. Tarvitaan siis tehokkaampaa kvanttivirheen korjausta, jotta kvanttitietokoneita voidaan tulevaisuudessa ottaa laajemmin käyttöön. Professori Mikko Möttösellä on kvanttikorjaukseen uudenlainen ratkaisuehdotus, ja sen kehittämiseksi hän on saanut kolmevuotisen apurahan Jane ja Aatos Erkon säätiöltä.
Siemenrahoitusta Aallon, KU Leuvenin ja Helsingin yliopiston tutkimusyhteistyön vahvistamiseen
Rahoitetut hankkeet tukevat yliopistojen strategisen kumppanuuden tavoitetta edistää vaikuttavaa ja monitieteistä yhteistyötä.