Hollywood-puvustaja luo säihkettä biomateriaaleista
”Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta tekstiilitaiteilijana ja pukusuunnittelijana teatterissa, televisiossa ja elokuvissa. Alalla käytetään usein myrkyllisiä, kestämättömiä materiaaleja, mikä ei ole hyvästä sen paremmin käyttäjille kuin ympäristöllekään. Kun tulin Aalto-yliopistoon, innostuin etsimään niille vaihtoehtoja”, kertoo Kanadasta Suomeen viime vuonna muuttanut Urs Dierker.
Liimat, spraymaalit ja muovipohjaiset materiaalit ovat arkipäivää elokuvien kuvauspaikoilla. Nyt ala on ottamassa askelia aiempaa ympäristöystävällisempään suuntaan – esimerkkeinä Oscar-juhlallisuuksien vegaanipainotteiset tarjoilut ja hiilineutraali Bafta-gaala. Dierker on yksi alan ammattilaisista, jotka pyrkivät tuomaan entistä kestävämpiä toimintatapoja myös tv- ja elokuvatuotantoihin.
Hänen lähestymistapansa on kuitenkin ainutlaatuinen.
Raaka-aineita metsäkävelyltä
Dierker työskentelee yhdessä Aalto-yliopiston kemiantekniikan asiantuntijoiden kanssa, ja he perehtyvät erityisesti puuhun, sieniin ja bakteereihin. Tavoitteena on kehittää kemikaalittomia ja myrkyttömiä tapoja käsitellä puvuissa käytettäviä materiaaleja.
Erityisen lupaavalta vaikuttaa selluloosa. Se on yksi yleisimmistä biomateriaaleista, ja sitä on helppo erottaa puuaineksesta.
”Olen työskennellyt professori Orlando Rojasin tutkimusryhmän ja siihen kuuluvan Structural Colour Studion Noora Yaun ja Konrad Klockarsin kanssa. Käytämme selluloosapohjaista maalia, jossa ei ole pigmenttejä. Puun valoa heijastavat rakenteet synnyttävät värejä ilman minkäänlaisia väriaineita tai kemiallista käsittelyä”, Dierker
sanoo.
”Olemme onnistuneet luomaan kiiltäviä, irisoivia väriefektejä pelkästä puusta.” Irisointi on optinen ilmiö, jossa pinta näyttää loistavan sateenkaaren väreissä. Dierker ja Aallon tutkijat ovat löytäneet pukusuunnitteluun luonnosta myös epätavallisempia vaihtoehtoja.
”Olen tehnyt kokeiluja bakteereilla ja sienirihmastoilla – sienen maan alla kasvavilla osilla – ja värjännyt niillä materiaaleja. Onnistuimme parissa päivässä luomaan upean, haalistumattoman indigon sävyisen sinisen värin!”
Kuvauspaikat toimivat laboratoriona
Sen lisäksi, että Dierker toivoo muutoksia kuvauspaikkojen toimintatapoihin, pukusuunnittelu tarjoaa hänen mielestään ihanteellisen tilaisuuden testata uusia materiaaleja ja malleja.
”Elokuva- tai tv-tuotanto on oivallinen ympäristö kokeilla uusia, kestäviä materiaaleja pukusuunnittelussa – ja osoittaa ne käyttökelpoisiksi. Tuotannoissa selviää nopeasti, mitä kannattaa ottaa jatkuvaan käyttöön, kun nähdään, miten puvut toimivat kuvauksissa ja miten niiden huoltaminen sujuu. Rooliasujen lisäksi tietoa voidaan soveltaa vaatetussuunnitteluun yleisemminkin.”
Seuraavaksi Urs Dierker haluaa löytää sopivan tv-, elokuva- tai teatterituotannon, jossa voisi kokeilla uusia menetelmiä. Eivätkä tavoitteet siihen lopu.
”Jotta pukusuunnittelu muuttuisi aiempaa kestävämmäksi, meidän on tehtävä monitieteistä yhteistyötä ja tarkasteltava aihetta useasta näkökulmasta. Näin voimme jouduttaa uusien materiaalien matkaa petrimaljoista esiintymislavoille ja valkokankaalle.”
• Saksalaissyntyinen Urs Dierker on työskennellyt monissa suurissa elokuva- ja tv-tuotannoissa kuten The Handmaid’s Tale ja Star Trek: Discovery.
• Dierkerin kestävää pukusuunnittelua esittelevä Naturally Dramatic -näyttely oli osa Designs for a Cooler Planet -kokonaisuutta, joka oli esillä Helsinki Design Weekillä syyskuussa 2020.
- Julkaistu:
- Päivitetty:
Lue lisää uutisia
Fyysikot saivat bakteerit uimaan lähes täydellisissä riveissä
Bakteerien ohjaaminen onnistui magneettikentän avulla. Löytö auttaa ymmärtämään bakteeripopulaatioiden käyttäytymistä ja voi jatkossa auttaa esimerkiksi kehittämään uuden sukupolven materiaaleja, joista kaavaillaan apua muun muassa lääkkeiden kohdennettuun kuljettamiseen kehon sisällä.
Ihmisten, kasvien ja pölyttäjien kampus
Aalto-yliopiston kampusluontoa hoidetaan monimuotoisuus ja luontotyyppien ominaislajisto huomioiden.
Tutkijat loivat ainutlaatuisen ennustemallin kuvaamaan pandemian leviämistä maiden rajojen yli
Pohjoismainen yhteishanke pureutui koronaviruksen leviämiseen vuonna 2020. Tutkimuksen avulla voidaan jatkossa ennakoida paremmin, milloin ja mitkä matkustusrajoitukset ovat pandemiaolosuhteissa tarkoituksenmukaisia.