Ilmastonmuutoksen vaikutukset lisäävät vesidiplomatian tarvetta

Vesidiplomatia tarkoittaa, että vesi pitää diplomatisoida ja diplomatia vesittää.

Näin kiteyttää Aalto-yliopiston professori Marko Keskinen, joka tutki yhdessä Erik Salmisen ja Juho Haapalan kanssa vesidiplomatian perusteita ja tulevaisuudenkuvia. Tutkimus julkaistiin äskettäin Journal of Hydrology -tiedelehdessä.

Suomi tunnetaan maailmalla aktiivisesta roolistaan rajavesikysymyksissä: YK:lla on kaksi puitesopimusta rajavesien käytöstä, ja molemmat tehtiin Suomen aloitteesta. Aihe koskettaa Suomea läheisesti myös käytännön tasolla ison itänaapurin kanssa tehtävän Vuoksi-yhteistyön kautta, jota Aallon tutkijat ovat jo aiemmin tarkastelleet yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa.

”Vuoksi on hieno esimerkki siitä, miten vaikeasta konfliktista siirrytään askel askeleelta yhteistyöhön. Vuoksi muuttui rajajoeksi jatkosodan jälkeen alueluovutusten myötä – lähtökohta yhteistyölle oli siis erittäin jännittynyt. Vahvan poliittisen tuen, pitkäjänteisen käytännön yhteistyön ja edistyksellisten sopimusten ansiosta Vuoksen yhteistyötä pidetään kuitenkin nyt yhtenä maailman toimivimmista, ja sopimus on kestänyt muun muassa Neuvostoliiton romahduksen”, Keskinen sanoo.

Ajankohtainen esimerkki vesidiplomatian tarpeesta löytyy Niilin varrelta, jossa Etiopian rakentama jättipato on kiristänyt välejä naapurimaihin, erityisesti veden määrästä päättämään tottuneeseen alavirran Egyptiin.

Keskisen mukaan Niilin tilanne osoittaa, miksi pelkkä tekniselle tiedolle perustuva rajavesiyhteistyö ei aina riitä. Patokiistassa on kysymys paljon muustakin kuin vedestä: maataloudesta, energiasta ja poliittisesta vaikutusvallasta. Samalla ilmastonmuutoksen tuoma epävarmuus vaikeuttaa neuvotteluja entisestään.

”Veden diplomatisoinnilla tarkoitamme, että pelkän veden sijaan rajavesiyhteistyössä pitäisi ymmärtää laajemmin maiden välisiä suhteita ja hakea ratkaisua tarpeen tullen laajemmalta poliittiselta tasolta. Diplomatian vesittäminen taas merkitsee, että maat ymmärtävät, millaisia vaihtoehtoja heillä on veden tasapuoliselle käytölle ja mitkä ovat käytön vakiintuneet kansainväliset periaatteet”; hän selittää.

Kauniista sanoista toimintaan

Tutkijat esittelevät artikkelissa uuden, tutkimuskirjallisuuteen ja käytännön esimerkkeihin perustuvan mallin vesidiplomatian rakentumisesta.

”Perinteisesti on ajateltu, että vesidiplomatiassa on kaksi perusraidetta: tekninen ja poliittinen. Me kehitämme ajatusta eteenpäin niin, että vesidiplomatia on kuin rakennus, jossa tekninen ymmärrys muodostaa perustukset ja politiikkatoimet suojaavan katon. Mutta näiden väliin tarvitaan vielä kolme tukipilaria: ennalta ehkäisevät, yhdistävät ja yhteistyötä edistävät toimenpiteet”, sanoo Keskinen.

Aalto-yliopiston tutkijoilla on ollut merkittävä rooli vesidiplomatian edistämisessä sekä tutkimuksen että käytännön tasolla. Aalto on tehnyt teeman puitteissa läheistä yhteistyötä ulkoministeriön kanssa, ja Aallon tekemät kaksi vesidiplomatiaselvitystä ovat luoneet suuntaviivat ministeriön koordinoiman vesidiplomatiaverkoston työlle.

Ministeriöissä itsekin työskennellyt Keskinen sanoo, että politiikassa puhutaan usein kauniisti yhteisistä eduista, mutta käytännön tasolla maat puolustavat silti tiukasti omia intressejään. Siksi vesidiplomatia vaatii usein kolmannen osapuolen mukaantulon – eikä tämä saa pelätä jännitteitä.

”Meidän lähestymistapamme eroaa monista muista juuri siinä, että siinä jännitteet huomioidaan luomalla tulevaisuuden epätoivottuja konfliktipolkuja, joihin tilanne voi johtaa ilman yhteisiä vesidiplomatiatoimia. Osapuolia pitää joissain tilanteissa uskaltaa vähän ravistella ja tuoda mukaan entä jos? -ajattelua, joka voi lisätä sekä ymmärrystä että motivaatiota uudenlaisiin ratkaisuihin”, sanoo Keskinen.

Niilin tapauksessa se voisi tarkoittaa esimerkiksi kompensaatiomenetelmää, jolla Egypti korvaa Etiopialle sähköntuotantomenetykset, joita alajuoksun maanviljelyä suosiva padon juoksutus aiheuttaa. Näin molemmat voittaisivat.

Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä, mikä näkyy myös maiden rajat ylittävissä jokivesistöissä. Keskinen kollegoineen ennustaakin, että vesidiplomatian tarve maailmalla kasvaa tulevaisuudessa.

Merkkejä kiinnostuksen heräämisestä on jo näkyvissä. Suomen ulkoministeriöön perustettiin vastikään rauhanvälityskeskus, jossa vesidiplomatia on yksi painopistealueista.

”On hienoa, että organisaatio, joka ei ole mitenkään vesiorientoitunut, ymmärtää veden keskeisen merkityksen rauhalle”, Keskinen sanoo.

Linkki tutkimusartikkeliin Water diplomacy paths – An approach to recognise water diplomacy (sciencedirect.com)

Linkit vesidiplomatiaselvityksiin

http://bit.ly/Vesidiplomatia
http://bit.ly/vesidiplomatiaselvitys