Johanna Ylipulli tutkii digitaalisen tasa-arvon toteutumista älykaupungeissa
Johanna Ylipulli on aloittanut tutkijatohtorina Aalto-yliopiston informaatioverkostojen ohjelmassa, jossa insinöörikoulutukseen yhdistetään yhteiskuntatieteellistä osaamista ja ihmiskeskeistä näkökulmaa.
”Teknologiaa tulisi tarkastella monitieteisesti useista eri näkökulmista, kuten psykologiasta tai antropologiasta käsin. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kaltaisia monimutkaisia ongelmia ei voida ratkaista ilman monitieteisyyttä.”
Ylipulli tutkii muun muassa digitaalisen tasa-arvon toteutumista älykaupungeissa. Digitaalinen eriarvoisuus voi näkyä esimerkiksi siinä, miten erilainen mahdollisuus ihmisillä on pitää hallussaan erilaisia digitaalisia laitteita ja sovelluksia, tai taito käyttää niitä. Lisäksi heillä voi olla eriävä ymmärrys teknologian syvemmästä roolista yhteiskunnassa.
”Eriarvoisuutta ilmenee paitsi ihmisten kesken, myös valtasuhteissa ihmisten, suuryritysten tai instituutioiden välillä. Esimerkiksi sosiaalisen median palvelut tai kaupungit voivat kerätä, analysoida ja hyödyntää käyttäjiensä dataa.”
Ylipullin mielestä onkin tärkeää pohtia, keitä varten älykaupunkeja kehitetään. Ihmisillä kun on erilaisia mielenkiinnon kohteita. Iäkkäämpiä ihmisiä pidetään nihkeinä omaksumaan ja käyttämään uusia teknologioita, mutta samanaikaisesti sovellukset suunnitellaan lähinnä nuoria aikuisia varten.
Ylipulli on tutkinut digitaalista eriarvoisuutta Helsingin ja Espoon kaupungin digikehittämisestä ja digitalisaatiosta vastaavia asiantuntijoita haastattelemalla. Lähitulevaisuudessa hän pääsee käsiksi kaupunkilaisten näkökulmaan; esimerkiksi Espoossa kysymyspatteristo on mukana tulevassa kaupunkipalvelukyselyssä.
”Teknologian suunnittelussa käytetään usein minäkeskeistä metodia. Suunnittelijat olettavat, että kaikkia muita kiinnostaa samat asiat kuin heitä itseään.”
Jos taas suurin osa teknologian suunnittelijoista on miehiä, miesten näkökulma tulee esiin vahvasti.
”Esimerkiksi autojen törmäystestien nuket on pitkään tehty miesten mittojen mukaan, ne on suunniteltu suojelemaan miesten kehoja. Myös monet turvallisuustuotteet, kuten hengityssuojaimet voivat olla naisille liian suuria. Digitaalisessa teknologiassa pätee sama periaate, mutta erot ovat hienovaraisempia ja liittyvät esimerkiksi sisältöihin.”
Virtuaalinen metsä
Ylipulli tutkii myös kirjastojen roolia teknologisten mahdollisuuksien avaajina. Kirjastot toivat internetin kaikkien ulottuville 90-luvulla. Vastaavasti kirjastot voivat tänäkin päivänä kasvattaa kansalaisten teknologiatietämystä, ja samalla kriittisiä teknologiakansalaisia.
”Ihmisten täytyy pystyä toimimaan hyperälykkäässä urbaanissa ympäristössä.”
Ylipulli aloitti kirjastoyhteistyön Oulusta, jossa hän kehitteli virtuaalitodellisuuden sovelluksen osallistavan suunnittelun menetelmin yhteistyössä tietotekniikan tutkijoiden ja kaupunginkirjaston kanssa. Osallistavan suunnittelun työpajoihin oli vapaa pääsy kaikilla. Lisäksi tehtiin käyttötestauksia haastatteluineen prototyypin aikaansaamiseksi.
”Kirjaston reaalimaailmaa muistuttavan ympäristön lisäksi hissillä pystyy liikkumaan kolmeen erilaiseen fantasiamaailmaan. Fantasiamaailmoissa voi saada kirjavinkkejä, liikutella esineitä tai kirjoittaa yhdessä.”
Nyt Ylipulli on viemässä kirjastoyhteistyötä uudelle tasolle Helsingissä, jossa kehitellään kaikille kirjastoille yhteistä sovellusta. Teemana on virtuaalinen metsä.
”Metsä koetaan rauhoittavana ja hyvin suomalaisena teemana, ja virtuaalinen metsä kiehtoo ihmisiä. Kyseessä on pitkäkestoinen hanke, jota kirjastot voivat myös jatkokehittää avoimen koodin pohjalta.”
Naisena tiedemaailmassa
Ylipulli on yksi 15 tiedenaisesta, joita haastateltiin tänä vuonna julkaistuun teokseen Tiedenaisia – Suomalaisia tutkimuksen ytimessä. Kirjassa tuodaan esiin haastateltavien urapolkuja ja ihmisiä niiden takana.
”Naisten täytyy yrittää paljon kovemmin kuin miesten, jotta asiantuntijuus otetaan vakavasti. Naisia ei myöskään nähdä niin helposti asiantuntijoina tai johtajina. Tämä heijastuu pinnallisilla tasoilla esimerkiksi siten, että naisten pitää kiinnittää enemmän huomiota ulkoasuunsa näyttääkseen asiantuntijoilta.”
Naiset haluavat kuitenkin tulla nähdyiksi asiantuntijoina, eivätkä naisina. Toisaalta tekniikan alat tarvitsevat naispuolisia roolimalleja.
”Tietotekniikan alalla on Suomessa vieläkin vahva äijäkulttuuri. Tämä on toisaalta vahvasti kulttuurisidonnaista, koska muissa maissa tietotekniikan alalla saattaa olla paljonkin naisia.”
Johanna Ylipulli on syntynyt Rovaniemellä 1979 ja väitellyt tohtoriksi kulttuuriantropologiasta Oulun yliopistossa vuonna 2015, aiheenaan kaupunkitietotekniikan suunnittelu ja käyttö. Hän työskenteli tutkijatohtorina Oulun yliopiston Jokapaikan tietotekniikan tutkimuskeskuksessa vuodesta 2015 alkaen, ja Helsingin yliopiston Kaupunkitutkimusinstituutti Urbariassa vuodesta 2018 lähtien.
Teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne
Kuvat: Matti Ahlgren
- Julkaistu:
- Päivitetty:
Lue lisää uutisia
Tutustu meihin: Professori Maria Sammalkorpi
Sammalkorpi on väitellyt tohtoriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2004. Väiteltyään Sammalkorpi on toiminut tutkijana mm. Princetonin ja Yalen yliopistoissa sekä Aalto-yliopistossa.
Fyysikot saivat bakteerit uimaan lähes täydellisissä riveissä
Bakteerien ohjaaminen onnistui magneettikentän avulla. Löytö auttaa ymmärtämään bakteeripopulaatioiden käyttäytymistä ja voi jatkossa auttaa esimerkiksi kehittämään uuden sukupolven materiaaleja, joista kaavaillaan apua muun muassa lääkkeiden kohdennettuun kuljettamiseen kehon sisällä.
Tutkijat loivat ainutlaatuisen ennustemallin kuvaamaan pandemian leviämistä maiden rajojen yli
Pohjoismainen yhteishanke pureutui koronaviruksen leviämiseen vuonna 2020. Tutkimuksen avulla voidaan jatkossa ennakoida paremmin, milloin ja mitkä matkustusrajoitukset ovat pandemiaolosuhteissa tarkoituksenmukaisia.