Kauppatieteiden opintoja ja kehonrakennusta

Viidennen vuoden tieto- ja palvelujohtamisen maisteriopiskelija Niclas Pitkänen voitti syksyllä kehonrakennuksen Suomen mestaruuden miesten 80 kg:n sarjassa.  Saavutus oli upea urheilijalle, joka oli aloittanut kilpailemisen vasta vuotta aiemmin.

”Olen käynyt kuntosalilla 15-vuotiaasta asti, mutta osallistuin kehonrakennuskilpailuihin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2020. Olen itsekriittinen ja haluan pärjätä, eikä kilpailemisessa mielestäni ole järkeä, jos ei ole riittävän hyvä. Vasta viime vuonna minulla oli sellainen fiilis, että voisin pärjätä”, Pitkänen kertoo.

”Koska voitin heti ensimmäisissä kilpailuissa SM-pronssia, innostuin kilpailemisesta. Halusin osoittaa, että jos oikeasti haluaa ja jos on oikea asenne, tavoitteellisen kehonrakennuksen, työn ja yliopisto-opinnot voi yhdistää, kunhan jättää pois kaiken, mikä ei ole välttämätöntä. Tänä vuonna tuli sitten ylivoimainen voitto täysin tuomariäänin.”

Kurinalaista elämää

Ennen yliopisto-opintojaan Pitkänen teki muutaman vuoden ajan myyntityötä. Hän oli aikaisemmin pohtinut opettajan ammattia, mutta huomasikin kauppatieteiden kiinnostavan. Opinnot ovat edenneet hyvin tavoiteajassa, mutta Pitkänen myöntää, että koronapandemian takia etänä tapahtuvaksi muuttunut opiskelu on auttanut vaativan urheilun, työn ja opintojen yhdistämisessä ja jopa parantanut arvosanoja. Tiiviin päiväohjelman suunnitteleminen on helpottunut oleellisesti.

”Kehonrakennus on tosi kokonaisvaltaista ja treeni on vain osa sitä. Teen asiakkailleni treeni- ja ruokaohjelmia, käyn läpi heidän viikkoraporttejaan, syön kuusi kertaa päivässä tarkkaan mietittyjä, itse valmistettuja ruokia, teen aerobista liikuntaa ja poseeraan. Minun pitää myös tarkkaan huolehtia riittävästä unesta. Päivässä on sitten parin tunnin välejä, jolloin ehtii tehdä kouluhommia.” Niclas Pitkänen toteaa.

Menestyksen tavoittelu ja kurinalainen elämä ovat vaatineet myös uhrauksia.

”Kahteen vuoteen en ole kehonrakennuksen ja koronan takia käynyt juuri missään opiskelijajuhlissa, enkä ole päässyt tapaamaan opiskelukavereita, joihin tutustuin ensimmäisinä opiskeluvuosinani. Koska ruokavalioni on varsinkin 16–20 viikkoa ennen kilpailuja äärimmäisen tiukka ja tarkka, en voi lähteä kavereiden kanssa edes ulos syömään. Tupperware-purkista eväitä syövää ja vettä juovaa kaveria ei katsottaisi kovin hyvällä”, Pitkänen nauraa.

Hän on kuitenkin tyytyväinen elämäänsä ja valintoihinsa.

”Minulla on yritys, jonka kautta teen kuntovalmentamista laidasta laitaan erilaisille asiakkaille aina tavallisesta laihduttajasta totiseen treenaajaan. Tämäkin työ hoituu pitkälti etänä, sillä ohjaan livenä vain muutamaa asiakasta ja valtaosan hoidan etävalmennuksina.”

Tähtäimessä ammattilaisuus

Lähitulevaisuudessa Niclas Pitkänen tähtää kehonrakennuksen ammattilaiseksi. Tähtäimessä on lajin vaihto Classic physiqueen, jossa haetaan maksimaalisen lihasmassan sijaan kauniita linjoja ja hyvää lihasten erottuvuutta. Kukaan suomalainen ei ole vielä edennyt tässä lajissa ammattilaiseksi, mutta Pitkänen kertoo saaneensa kovasti kannustusta ja pitääkin nyt päätavoitteenaan uudessa lajissa menestymistä.

”Ammattilaiseksi nouseminen on vaikeaa, mutta siellä pärjääminen on vielä ihan eri juttu. Minulla on korkeat tavoitteet, mutta etenen askel kerrallaan. Tavoitteenani on saada KTM-paperit käteen ensi syksynä, mutta en sitten heti kiirehdi oman alan töihin, koska oma yritys menestyy hyvin ja yrittäjyys sopii todella hyvin kilpakehonrakentamisen kaveriksi. Tulevaisuudessa aikomukseni on kuitenkin tehdä valmentamisen ohella myös tutkintoni mukaisia töitä. Eräs kiinnostava haaste ammattilaisuuden saavuttamisen jälkeen voisi olla verkostoitua kiireisten yritysjohtajien kanssa, jotka ovat kiinnostuneet elämäntapamuutoksesta tai yleisesti parempaan kuntoon pääsemisestä, ja laajentaa asiakaskuntaa siihen suuntaan.”

Vaativan urheilun, työn ja opiskelun yhdistämistä pohtivia Niclas Pitkänen kannustaa.

”Kaikki on kiinni priorisoinnista. Uhrauksia joutuu tekemään ja on tietenkin pohdittava, miten paljon haluaa urheilulle uhrata. Mutta jos motivaatiota ja intohimoa löytyy, kaikki on mahdollista, sillä meillä kaikilla on varmasti tyhjiä hetkiä, jotka voisi halutessaan käyttää johonkin tavoitteelliseen tekemiseen.”