Kohti yhdenvertaisempaa yhteisöä: Kansainvälinen liikkuvuus

Kansainvälistyminen ja ylipäätään kokemus eri tutkimusorganisaatioista on akateemisen urapolun peruslähtökohtia. Aalto-yliopisto toivoo Aallosta tai sen edeltäjästä väitelleeltä, vakituiseen professuuriin nimettävältä hakijalta vähintään noin vuoden työskentelyä toisessa tutkimusinstituutissa, mieluusti ulkomailla. Suomen Akatemia puolestaan edellytti pitkään tutkijatohtorin ja akatemiatutkijan rahoitusta hakevilta, että he viettävät vähintään puoli vuotta eri organisaatiossa kuin siinä, josta he olivat väitelleet tohtoriksi. Sääntö väistyi viime syksyn haussa, mutta liikkuvuus on arvioinnissa edelleen tärkeä meriitti.

Keskustelimme liikkuvuuden eduista ja haasteista Tapio Lokin ja Jara Uiton kanssa. Lokki on professori ja johtaja Aallon informaatio- ja tietoliikennetekniikan laitoksella. Hän väitteli Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2002 ja on tehnyt koko uransa TKK:lla ja sittemmin Aallossa lyhyttä ulkomaan vierailua lukuun ottamatta.Uitto on ollut apulaisprofessorina Aallon tieteteokniikan laitoksella vuodesta 2019. Hän väitteli Sveitsin valtiollisesta teknillisestä korkeakoulusta (ETH Zürich) vuonna 2015 ja oli sen jälkeen reilun vuoden yritysmaailmassa. Ennen siirtymistään Aaltoon hän teki postdocinsa Saksassa.

Miten akateemisen uran liikkuvuusvaatimukset ovat näkyneet omassa elämässäsi?

Tapio: Kun itse väittelin 2002 Teknillisestä korkeakoulusta, liikkuvuudesta ei vielä puhuttu vaan oikeastaan haluttiinkin, että ihmiset jäävät TKK:lle. Sain silloin heti opettavan tutkijan ja viisi vuotta myöhemmin akatemiatutkijan viran. Minun alani on sellainen, että laboratoriomme kuuluu top 5:een maailmassa, kaikki laitteet ja osaaminen ovat täällä eli niiden perässä ei tarvinnut lähteä.

Kun sitten kesällä 2012 sain pysyvän associate professor -paikan, tuli ongelmaksi, että en ollut ollut ulkomailla. Silloin vielä kuitenkin katsottiin, että meriitit muuten riittävät. 2017 hain full professor -paikkaa, ja se kaatui ulkomaankokemuksen puutteeseen. Sain paikan ehdolla ‘conditionally accepted’, siis hyväksytty sitten kun merkittävä ulkomaankommennus on suoritettu. Tein suunnitelman ja 2021 joulukuussa sain full-professuurin. Keväällä 2022 olin koronan supistamalla komennuksella pari kuukautta Ranskassa.

Jara: Minua varsinainen liikkuvuusvaatimus ei oikeastaan ole koskenut, koska tein väitöskirjani Sveitsissä ja postdocin Saksassa eli olin kuitannut nämä ennen kuin aloitin Aallossa 2019. Mutta yleisesti ottaen, kun päätin 2016 palata yritysmaailmasta takaisin akatemiaan, niin silloisen tyttöystävän kanssa mietittiin että tähän hommaan tulee melko varmasti sisältymään muutto ulkomaille. Suunnittelimme jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan. Silloin minulla oli jo yksi lapsi, ja olihan se kaikista vähän epäkäytännöllistä.

Oliko kansainvälistyminen sinulle suoritettava velvollisuus vai mahdollisuus?

Tapio: Minulla ei ollut mitään kansainvälistymistä vastaan, mutta varsinainen liikkuvuusvaatimus ei minusta tunnu mielekkäältä vaan pitäisi sen sijaan katsoa sisältöä. Itse olen käynyt todella paljon ulkomailla konferensseissa ja verkottunut niissä, lisäksi olin kolme vuotta Euroopan akustisten seurojen kattojärjestön pääsihteeri. Olen laskenut että olen käynyt suunnilleen niin paljon konferensseissa että vuosi ulkomailla tulisi täyteen.

Minusta on typerää, että pitää siirtää itsensä fyysisestä paikasta toiseen kun pitäisi verkottua. Nyt asiaa mitataan helpoimmalla mittarilla eli montako päivää olet pois Suomesta. Ja minä tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet poissa vuoden eivätkä ole kansainvälistyneet lainkaan, istuneet vain vuoden labran nurkassa. Minun mielestäni on äärimmäisen tärkeää että kansainvälistytään, mutta nyt mittari on täysin väärä.

Jara: Minulle se ei ole ollut velvollisuus. Itselläni on lisäksi tällä hetkellä siitä kiitollinen tilanne, että kumppanini on yliopistolla töissä ja meidän on suhteellisen helppo liikkua paikasta toiseen. Tietotekniikan laitoksella on ohjelma, jolla yritetään saada junnuja menemään ulkomaille. Sen kautta saa yhden kuukauden rahoituksen toiseen instituutioon. Olemme puolisoni kanssa käyttäneet sitä, viime vuonna olimme Sveitsissä ja pian menemme Berliiniin. Meitä on kannustettu hyvin ja ohjelmat ovat käteviä, kuukauden sessiot ovat sen mittaisia että ei tarvitse muuttaa koko elämää toiseen maahan. Jos lähtee puoleksi vuodeksi niin se on paljon hankalampaa vaikka lasten koulun suhteen.

Tekisitkö uudelleen samat valinnat?

Tapio: En oikeastaan ole tehnyt valintoja vaan mennyt sen mukaan mikä on eteen tullut. Jos haluat proffan pestin pitää tehdä oikeita asioita ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja käydä tuuri.

Jara: Tottakai. Oli hankalampi tehdä päätös muuttaa takaisin Suomeen kuin aikanaan Sveitsiin. Sain tarjouksia Saksasta ja Singaporesta ja perääni kyseltiin Kanadasta, ja oli vaikea sanoa ei. Oma kulttuuri ja sukulaiset ovat kuitenkin täällä.

Puhutaanko kansainvälistymiseen liittyvistä haasteista akateemisessa yhteisössä riittävästi?

Tapio: Minusta ei. Tiedostetaan kyllä että haasteita on, mutta silti asenne on että menkää ja tehkää. Toisille tämä sopii, mutta on paljon perheellisiä nuoria tutkijoita, joille ulkomaanmatka voi olla vaikea järjestää. Suostuuko puoliso mukaan hoitamaan lapsia? Tiedän muutaman, jolla on puoliso esimerkiksi lääkärinä ja pysyvässä virassa. Siitä on vaikea lähteä vuodeksi-kahdeksi ulkomaille. Kaikki muistelevat, että ulkomaan jakso oli hienoa aikaa, mutta aika myös kultaa muistot. Pitäisi miettiä paljon enemmän asiaa kokonaisuutena, ettei liikuta vain liikkumisen vuoksi.

Jara: Minusta tuntuu, että kaikki ovat aika tietoisia haasteista ja ainakin omissa piireissäni niistä puhuttiin paljon. Ei niinkään academic advising -mielessä, mutta minun mielestäni haasteet liittyvät sosiaaliseen kanssakäymiseen, enkä tiedä voiko siihen sparrata muuten kuin itse henkisesti varautumalla.

Mitä vinkkejä antaisit nuoremmille tutkijoille?

Tapio: Nykynuorison ympäristö on jo kansainvälinen, minulla on luennollakin yli puolet kansainvälisiä opiskelijoita. Enemmän tutkijoille oleellista on itsenäistyminen, että lähtee jonnekin muualle, menee ja on vähän yksin, etsii omat verkostot. Mutta sehän ei vaadi välttämättä pidempää ulkomaanreissua.

Jara: Älkää odottako liian kauan. Käytännön puoli ei helpotu, jos odottaa ensin että muuttuu vanhaksi. Nuorena voi tehdä kiinnostavia juttuja ja muutella paikasta toiseen helpommin. Itse olen oikein tyytyväinen että minua kannustettiin aikanaan lähtemään ulkomaille.

Olemme jokaista arvostava inklusiivinen yhteisö, jossa yhteisömme jäsenet tuntevat yhteenkuuluvuutta ja voivat täysipainoisesti elää työarkeaan tasavertaisina. Tässä Sähkötekniikan ja Perustietieteiden korkeakoulujen juttusarjassa syvennymme akateemisella uralla askarruttaviin aiheisiin ihmisten kautta.