Kumppanuus: Taide ja luovuus ovat yhteiskunnan moottoreita

Rafaela Seppälä, merkittävä taiteen tuntija ja keräilijä, pitää taidetta yhtenä suurena moottorina asioiden eteenpäin viemisessä.

”Kaikki hyvät ideat syntyvät uusista näkökulmista ja asioiden uudelleen yhdistämisestä, joita taide avaa merkittävällä tavalla”, hän sanoo.

Seppälä on lahjoittanut Aalto-yliopistolle 500 000 euroa kohdennettuna taiteen ja suunnittelun alalle. Lahjoituksellaan hän haluaa tukea Aallon kansainvälisestikin korkealle arvostettua luovien alojen osaamista.

”Suomessa on aina ollut korkeatasoista luovaa osaamista ja muotoilua. Itsenäistyvän maan identiteettiä luotiin vahvasti muotoilun kautta. Syntyi kirkas, aito ilmaisu, jonka päälle nuoret sukupolvet nyt rakentavat omaa ja ainutlaatuista osaamistaan.”

Seppälä uskoo vahvasti yliopiston konseptiin, jossa taiteiden ja suunnittelun sekä tekniikan ja kauppatieteiden opiskelijat pääsevät jo opintojensa alusta lähtien kosketuksiin toistensa kanssa. 

”Meillä kaikilla on opittavaa toisiltamme. Siinä, missä muotoilija tarvitsee myös talousosaamista, hyötyy insinööri luovasta ja käyttäjäkeskeisestä ajattelusta teknisiä ongelmia ratkoessaan. Tällaiseen vuorovaikutukseen ja toisiltamme oppimiseen meidän pitäisi pyrkiä kaikessa elämässä. Oma mottoni on: opi joka päivä jotain uutta.”

Kansainvälinen yhteistyö avaa silmiä ja ovia

Seppälä on asunut pitkään maailmalla ja käynyt siellä myös koulunsa. Hänen lapsuutensa suurlähettiläsperheessä puhuttiin neljää kieltä ja tuotiin vahvasti esille suomalaista kulttuuria ja muotoilua. Pariisissa Seppälä opiskeli valtio- ja yhteiskuntatieteitä. New Yorkissa hän suoritti maisterintutkinnon Columbian yliopistossa.

”Columbiassa opin asioita, joita en olisi kotimaan kamaralla koskaan oppinut. Kansainväliset opiskelijat tuovat puolestaan paikalliseen kulttuuriin uusia näkökulmia. On tärkeää, että heitä saadaan myös Suomeen. Kansainvälisestä dialogista Suomi on hyötynyt aina.”

Seppälä on kuvataiteen keräilijä, mutta myös suomalainen design on hänen intohimonsa. Helsinkiläiskodin mittavasta taidekokoelmasta löytyy useampi Paavo Tynellin suunnittelema valaisin.

”Rakastan Tynellin valaisimia. Hän oli taituri, jolla oli merkittävä tuotanto. Tynell ymmärsi markkinoinnin merkityksen ja valloitti töillään New Yorkin.”

Seppälä arvostaa suomalaisen muotoilun perinteitä ja rohkeita uudistajia.

”Esimerkiksi Armi Ratialla oli vahva visio ja rohkeutta aloittaa Marimekon tarina. Pertti Palmroth taas vei Pariisiin värikkäät nappasaappaat, jollaisia siellä ei ollut aiemmin nähty. Tämänkaltainen uskallus meidän täytyy säilyttää myös jatkossa.”

Uusien toimintatapojen löytämiseksi tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja luovaa ajattelua. Seppälä käyttää tästä esimerkkinä Aalto-yliopistossa tehtävää tekstiilikuitujen kierrättämisen kehitystyötä.

”Se on merkittävää sekä talouden, ympäristön että yhteisöllisyyden kannalta ja on saavuttanut myös kansainvälistä huomiota.”

Luova ajattelu ja muotoilu ovat isossa roolissa myös uusien, kestävien pakkausmateriaalien kehittämisessä. 

”Kun olin pikkutyttö, kaikki ostokset käärittiin ruskeaan paperiin. Tänään joka ikisen pihvin ympärillä on kerros muovia. Onneksi asioihin on alettu etsiä uusia ratkaisuja.”

Ihmislähtöisyys suunnittelun keskiöön

Rafaela Seppälä on silminnähden innoissaan tutustumisretkestä, jonka hän teki loppukesästä Paimion parantolaan. Vuonna 1933 mäntymetsän keskelle valmistuneen rakennuksen arkkitehtuuri ja muotoilu tekivät häneen vaikutuksen.

”Alvar ja Aino Aallolla oli usko paikkaan, johon parantola on sijoitettu. Luonnonvalon käyttö rakennuksen sisällä on aivan uniikkia. Myös esineiden muotoilussa kaikki on mietitty loppuun pienintä yksityiskohtaa myöten. Potilashuoneiden lavuaaritkin suunniteltiin niin, ettei valuva vesi herätä viereisen vuoteen potilasta.”

Seppälä heittää haasteen nykypäivän suunnittelijoille:

”Aika ajoin suomalaisen muotoilun heikkoutena on, etteivät esineet sovellu aidosti käytettäviksi. Ihmisehtoinen suunnittelu takaa sen, että tuolissa on mukava istua, mutta toimivuus ei vie mitään pois luovuudesta.”

Aallon työelämäprofessuureja Seppälä pitää erinomaisena avauksena yliopiston ja liike-elämän välisessä vuorovaikutuksessa.

”Yliopistossa tehtävän tieteen ja tutkimuksen yhteys ympäröivään maailmaan ja yhteiskuntaan on tärkeää. Näin yliopisto avaa myös opiskelijoille mahdollisuuksia tutustua käyttäjien tarpeisiin ja ongelmiin.”

Terveisensä taiteiden ja luovien alojen opiskelijoille hän muotoilee näin:

”Olkaa rohkeita ja hullujakin, tarttukaa tilaisuuteen! Jokaisella on oma katse ja näkemys, ja kun niitä yhdistellään ennakkoluulottomasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa, syntyy suuria asioita.”

Teksti: Marjukka Puolakka
Kuva: Outi Törmälä

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 31 (issuu.com) lokakuussa 2022.

Lisätietoja:
Raila Tapio
Lahjoittajasuhteiden asiantuntija
[email protected]
+358 50 475 9978