Lontoon tiedemuseon kansainvälisessä näyttelyssä on esillä Aalto-yliopiston tutkijan solarigrafioita
Kaikki sai alkunsa, kun Tarja Trygg osallistui vuonna 2002 Puolassa järjestettyyn kansainväliseen valokuvaustyöpajaan. Siellä hän näki ensimmäistä kertaa solarigrafian. ”Muistan kysyneeni esittelijältä, mitä nuo kaarevat juovat oikein ovat. Hän sanoi niiden syntyneen auringon liikkeestä. En voinut aluksi uskoa sitä.”
Trygg lumoutui nopeasti solarigrafioista ja niiden paljastamista auringon liikkeen muodostamista kuvioista.
Solarigrafia on yhdenlainen neulanreikäkuva, joka tallentaa auringon liikkeen pitkällä aikavälillä. Kameran edessä avautuvaa näkyä jossain määrin muistuttavan aavemaisen maiseman lisäksi solarigrafialle ominaisia ovat valkoiset ja usein kaarevat juovat. Nämä osoittavat, kuinka korkealle aurinko nousee eri vuodenaikoina.
Tämä satunnainen kohtaaminen herätti Tryggin kiinnostuksen kokeilla itse solarigrafioiden kuvaamista. Trygg oppi nopeasti solarigrafian perusteet: sitä varten tarvitaan kotitekoinen neulanreikäkamera ja valokuvauspaperi, ja kamera on kiinnitettävä vakaasti kohti auringon liikettä. Hän rakensi ensimmäisen neulanreikäkameransa tyhjästä oluttölkistä ja asensi sen parvekkeensa kaiteeseen.
Pian hän oli koukussa. Katsellessaan kaarien kulkua kussakin solarigrafiassa Trygg tuli miettineeksi, miltä ne näyttäisivät eteläisellä pallonpuoliskolla. Mitä eroja niissä olisi eri puolilla maapalloa? Siitä on nyt kuusitoista vuotta. Tällä välin Trygg on rakentanut satoja neulanreikäkameroita ja lähettänyt niitä vapaaehtoisille kaikkialla maailmassa. Ensin hän pyysi apua ystäviltään ja kollegoiltaan ja sen jälkeen tutkijoilta ja taiteilijoilta, joita hän tapasi kansainvälisissä konferensseissa. Jonkin ajan kuluttua hän alkoi pyytää verkkosivustonsa kautta apua vapaaehtoisilta – ja nyt hänellä on ollut yhteensä lähes tuhat avustajaa, kuten hän heitä nimittää.
Tuloksena on satoja uskomattoman erilaisia solarigrafioita, jotka kattavat suurimman osan maailman asutuista leveyspiireistä. Vaatimaton Trygg on luonut ja kerännyt mahdollisesti maailman vaikuttavimman kokoelman solarigrafioita. Monet niistä ovat saatavilla hänen verkkosivustollaan (www.solargraphy.com), ja häntä on pyydetty osallistumaan moniin kansainvälisiin näyttelyihin.
Tryggin töitä pyydettiin auringosta kertovaan näyttelyyn Lontoossa
Tryggiä pyydettiin äskettäin toimittamaan 20 solarigrafiaansa Lontoon tiedemuseon (Science Museum) näyttelyyn, joka on tähän mennessä maailman kattavin auringosta kertova näyttely. Tarja Tryggin maine yhtenä tuotteliaimmista solarigrafioiden kuvaajista oli kiirinyt myös ”The Sun: Living With Our Star” ‑näyttelyn johtavalle kuraattorille tohtori Harry Cliffille, joka otti yhteytti Tryggiin ja pyysi häntä osallistumaan näyttelyyn. Ajatuksena oli löytää hyvä valikoima solarigrafioita eri puolilta maailmaa. Tryggiä pyydettiin myös osallistumaan lokakuussa järjestettyyn avajaisseremoniaan, jossa hän pääsi tutustumaan koko näyttelyyn.
"Näyttelyn nimi sopii aiheeseeni ja kiinnostukseeni niin auringon ja maan suhteeseen kuin aikakäsitteeseemme. Oli ilo nähdä kaksikymmentä solargrafiaa maailmanlaajuisesta projektistani esillä tässä erikoisnäyttelyssä", Trygg sanoo.
The Sun: Living with our star -näyttely on avoinna Lontoon tiedemuseossa 6. toukokuuta 2019 asti, minkä jälkeen näyttely kiertää ympäri maailmaa viisi vuotta vuoteen 2013 asti.
Lue lisää uutisia
Naisten verkostot – symboliikan ja vaikuttavuuden välissä
Naisille on usein haaste, että heille relevantit verkostot ovat epämuodollisia ja miesvaltaisia. Nämä niin sanotut old boys -verkostot voivat jarruttaa naisten urapolkuja ja vahvistaa olemassa olevia eriarvoisuuksia.
Henkilöstöä ja opiskelijoita palkittiin Insinööritieteiden korkeakoulun tilaisuudessa
Palkintoja jaettiin vuoden 2025 parhaille tieteellisille julkaisuille ja väitöskirjoille, aktiivisille opiskelijoille sekä saavutuksille opetuksen, vaikuttavuuden ja palveluiden alueilla.
Työelämään palaaminen äitiysvapaan jälkeen voi olla haastavaa
Työpaikan näkymättömät normit olettavat edelleen, että äitiyden realiteetit piilotetaan ja perhevapaiden jälkeen töihin palataan kuin mikään ei olisi muuttunut. Organisaatioiden olisi hyvä tunnistaa, että urat voivat kehittyä hyvin eri tavoin, sanoo professori Taija Turunen.