Parhaat ruokaideat jauhetaan porukalla, ei yksin märehtimällä

Ginillä kansainvälistä mainetta niittänyt tislaamo Kyrö Distillery loi hiljattain uudet katkeronsa yhteiskehittämällä. Yritys lähetti valikoiduille baarimestareille aluksi yrttisetit, joista he saivat sekoittaa mieleisiään cocktaileja.

Baarimestarit tekivät tahoillaan kokeiluja. Alkoi avoin kehitysjakso. Säännöllisin väliajoin tislaamon työntekijät ja baarimestarit pitivät videokonferenssin, jossa he vaihtoivat ideoita ja reseptejä.

Loppuvaiheessa koko ryhmä kokoontui Isoonkyröön tislaamoon. Kolmen päivän työpajassa tuotteet viimeisteltiin. Loppu­tuloksena syntyi kaksi tuoteuutuutta, joihin ryhmä oli tyytyväinen: tumma ja vaalea ruiskatkero.

Tislaamon esimerkki kertoo kekseliäästä ja avoimesta tuotekehityksestä. Näin luodaan myös nyhtökauraa, eksoottisia vegaanijäätelömakuja ja uudenlaisia teelaatuja. Tarinat kotimaisten hittituotteiden taustalla ovat tarkastelun kohteena Design Bites -tutkimushankkeessa, jossa Maria Mikkonen tiimeineen selvittää, millä tavoin yhteiskehittäminen, co-creation, on arvokasta yrityksille. Hanke on meneillään Aalto-yliopiston Design Factoryssa, tuotekehitykseen erikoistuneessa tutkimus- ja oppimisympäristössä, jossa aiheita lähestytään monialaisissa tiimeissä.

Muotoilujohtamista opiskellut Mikkonen on työskennellyt Design Bites -tutkimusprojektissa sen alusta asti, kaksi vuotta. Projekti seuraa valikoitujen ruoka-alan pienyritysten kasvua.

”Erilaiset kokeilut, ideoinnit ja kuluttajan ymmärtäminen ovat vahvasti läsnä muotoiluajattelussa. Tutkimme, miten startup-yrittäjät hyödyntävät näitä ­keinoja”, Mikkonen sanoo.

Kilpailijan kupilla

Design Bitesin erityinen teema on yhteiskehittäminen ja erilaiset kokeilut, muotoilun rooli sekä verkostot.

”Selvitämme, millaista yhteiskehittäminen on elintarvikeyrityksissä. Miten menestykset ovat syntyneet ja mikä taas on osoittautunut haasteeksi yhteistyölle. Samalla tutkimme, onko yhdessä tekemisestä hyötyä.”

Yhteiskehittäminen eroaa perinteisestä tuotekehityksestä siten, että yritykset ottavat mukaan sidosryhmiä, jotka on tyypillisesti suljettu ulos tuotekehitysvaiheesta. Osallistujina saattaa olla yrityksen asiakkaita, jopa kilpailijoita. Palaute kehitysvaiheessa on erityisen arvokasta.

Yhteiskehittämisen avulla yritykset voivat parhaimmillaan tehdä merkittävää liiketoimintaa pienillä resursseilla. Ne saavat palautetta kehitteillä olevasta tuotteesta nopeasti. Samalla ne voivat kehittää tuotetta ketterästi eteenpäin sen sijaan, että suunnittelisivat sitä pitkään vain huomatakseen, sen olevan sopimaton kohderyhmälle.

”Moni pienyritys tekee yhteiskehittämistä melkein huomaamattaan. Saatetaan laittaa viestiä kaverille, että hei, ollaan mietitty tällaista pakkausta, miltä se vaikuttaa.”

Tähän mennessä Mikkonen kollegoineen on tutkinut noin neljääkymmentä suomalaista elintarvikealan yritystä. Mukana on sekä laajasti tunnettuja yrityksiä, kuten nyhtökaurastaan tuttu Gold & Green, että yhden hengen pienyrityksiä.

Kookosjäätelöä Kontulasta

Yhdessä kehittäminen saattaa tuoda esiin asioita, joita yritys ei olisi osannut alun perin ottaa huomioon, mutta jotka ovat asiakkaille tärkeitä.

Kolmen kaverin jäätelö valmistaa jäätelöä Helsingin Kontulassa. Kun yritys päätti kehittää ensimmäisen vegaanisen jäätelönsä, he kysyivät asiantuntijaneuvoja Vegaaniliitosta.

Yritys käyttää tuotteen valmistusprosessissa maidon tilalla kookosmaitoa. Liiton asiantuntija kertoi, että kookospähkinöiden kasvattajat saattavat käyttää poimimisessa eettisesti arveluttavia keinoja. Etenkin Kaakkois-Aasian viljelmillä pähkinöitä keräävät usein koulutetut apinat. Menetelmä on herättänyt keskustelua, ja raaka-aineiden alkuperä todennäköisesti kiinnostaisi jäätelön ostajia. Kun jäätelönvalmistaja sai tiedon, se osasi ottaa asian huomioon raaka-aineiden hankinnassa ja kertoa asiakkailleen, että jäätelöön käytetty kookos on kerätty eettisesti.

Nykyään Kolmen kaverin jäätelöllä on useita vegaanisia makuvaihtoehtoja.

Suodattamatonta palautetta

Maria Mikkonen kertoo, että tutkijat yllättyivät perehtyessään pienpanimoiden toimintaan. Selvisi, että yrittäjien kesken vallitsee hyvin avulias kulttuuri. He jakavat ohjeita ja reseptiikkaa avoimesti. Pienpanimoyrittäjät eivät kokeneet toisiaan niinkään kilpailijoina vaan pikemminkin positiivisen haasteen ­tuojina.

Monet suomalaiset elintarvikkeet tehdään jo nyt kirjavalla joukolla. Kehityksessä on mukana yliopistoja, yrityskiihdyttämöjä, kauppaketjuja ja paikallisyhteisöjä.

Mikkosen mukaan monilla pienilläkin yrityksillä on maistelua varten oma showroom.

”Se on tila, jossa yritys voi myös kokeilla jotain uutta ja epäonnistuminen on sallittu.”

Tutkimuksessa mukana olevalla, teetä valmistavalla startupilla ei ollut omaa maistelutilaa. Niinpä yrityksen ravintolayhteistyökumppani otti koemakuja listalleen. Ravintolan asiakkailta saadun palautteen perusteella valmistaja sai vihiä siitä, mitkä maut teenjuojia erityisesti kiinnostivat.

Sosiaalisen median alustat sopivat hyvin yhteiskehittämiseen. Yritykset ovat perustaneet ryhmiä, joissa asiakkaat ja yritys pääsevät jakamaan kokemuksiaan.

Esimerkiksi ruokasienten kotikasvattajat voivat helposti neuvoa toisiaan tai kysyä apua Facebook-ryhmässä. Kotikasvatuspakkauksia myyvä yritys saa samalla käytännöllistä palautetta, käyttökokemuksia ja parannusehdotuksia.

Asiakasyhteistyö saattaa tuoda esille myös kulttuurieroja.

”Esimerkiksi suomalaisia metsämarjatuotteita ei voi myydä maailmalla käyttäen sanaa ’villi’, sillä se ei tarkoita englanniksi oikeastaan mitään. Samoin suomalaisille myönteinen käsite ’käsin poimittu’ saattaa kuulostaa yllättäen epähygieeniseltä”, Maria Mikkonen sanoo. 

Amerikan herkkuja

Toistaiseksi kaikki tutkitut yritykset ovat olleet suomalaisia, mutta Design Bites -tutkimusprojekti tähtää maailmalle.

”Alamme tarkastella myös ulkomaisten yritysten toimintatapoja ja tuotekehitystä ja verrata niitä kotimaisiin. Olemme juuri aloittaneet haastattelut elintarvikealan startup-yrityksissä Piilaaksossa ja Australiassa.”

Viime aikoina haastatteluja on tehty muun muassa Kaliforniassa, Australiassa ja Virossa.

Design Bites tekee pitkittäistutkimusta eli elintarvikeinnovaatioiden kehitystapojen muutosta seurataan useiden vuosien aikajänteellä.

”Haluamme tutkitun tiedon avulla tukea suomalaisia yrityksiä ja auttaa niitä kehittämään toimintatapojaan.”

Projekti ottaa edelleen mukaan myös uusia tutkittavia pienyrityksiä. Tutkimukseen osallistuminen on yrityksille maksutonta, ja kaikki tutkimustulokset ovat yleisesti saatavilla julkaisujen
muodossa.

Lue lisää: designfactory.aalto.fi/designbites

Teksti: Maija Vikman. 

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 26, huhtikuussa 2020.