Professori Marco Steinberg: "Meidän on muututtava, ja meidän on tehtävä se nyt"

Mistä professuurissasi on kyse?

"Kyse on muotoilun strategisesta soveltamisesta monimutkaisten sosioekonomisten haasteiden ratkaisemiseksi. Käytännössä kyse ei ole niinkään tuotteista ja palveluista vaan järjestelmistä ja muutoksesta. 

Rehellisesti sanottuna olin aluksi hämmentynyt termistä teollinen muotoilu akateemisessa tittelissäni. Olen työskennellyt lähes 20 vuotta strategisen suunnittelun tittelillä. Mutta sitten tajusin, että minun on uudistettava myös omaa ajatteluani. Teollinen muotoilu -osaa nimessä ei pitäisi ymmärtää teollisuuden tuotteiden suunnitteluksi (kuten tavallisesti saatamme ajatella), vaan pikemminkin itse teollisuuden suunnitteluksi. Lopulta tällä laajennuksella oli siis mielenkiintoisia ulottuvuuksia.”

Mikä toi sinut Aaltoon? 

"Se oli odottamaton matka. Vuonna 1999 liityin Harvardin yliopiston muotoilukouluun, arkkitehtuurin tiedekuntaan. Se oli minulle hyvin opettavaista aikaa, mutta kymmenen vuoden jälkeen tunsin olevani valmis uusiin haasteisiin. Harvardissa olin alkanut nähdä, miten muotoilulla voisi olla tärkeä rooli tuotteiden, rakennusten tai palvelujen perinteistä poiketen. Olin saanut tarpeeksi kokemusta muotoilun soveltamisesta monimutkaisiin sosioekonomisiin haasteisiin, ja halusin päästä lähemmäs käytäntöä.

Vuonna 2013 palasin Suomeen ja työskentelin Sitran strategisen muotoilun johtajana. Tehtäväni oli ensimmäinen laatuaan Sitrassa ja mahdollisesti viimeinen (sanoo nauraen). Halusin varmistaa, ettemme me muotoilijat tahattomasti edistä ongelmia tekemällä nykyisistä virheellisistä ratkaisuista miellyttävämpiä ja käyttäjäystävällisempiä. Samalla kun tuotamme parempia tuotteita ja palveluja, meillä tulee olla myös valmiudet varmistaa, että kysymme oikeita kysymyksiä ja että vaikutamme myönteisesti laajempaan kehityssuuntaan. Nykyään työskentelen hallituksille ja kehitysyhteistyöjärjestöille eri puolilla maailmaa ja näen, että muotoiluosaamiselle on yhä tärkeämpää tilausta.

Viime vuonna, 15 vuotta akateemisesta maailmasta lähtemisen jälkeen, aloin jälleen kaivata opettamista. Haluan hyödyntää tähän mennessä saamaani käytännön kokemusta; ja mikä olisikaan parempi mielen selkeyttäjä kuin opettaminen!

Toinen vetovoimatekijä oli Aallon kansainvälinen yhteisö. Vaikka olen suomalainen, olen asunut suurimman osan elämästäni ulkomailla. Tähän asti kotiutuminen Suomeen on vaatinut jonkinlaista vaihtokauppaa. Vaikka se on ollut hienoa perheemme elämänlaadun kannalta, se on merkinnyt luopumista siitä ajatusten ja kokemusten rikkaudesta, jota ulkomailla asuminen tuo mukanaan. Nyt voin kuitenkin saada kakkuni ja syödä sen myös; asun kotona, mutta tuntuu kuin työskentelisin ulkomailla. Ja se, että se onnistuu ilman matkustamista, on todella upeaa!”

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia?

"Niitä on monia, mutta haluan keskittyä erääseen kokemukseen, joka johdatti minut arvaamattomalle, mutta loppujen lopuksi varsin syvälliselle tielle.

Vuonna 2004 Harvardin apulaisprofessorina sain tilaisuuden johtaa terveydenhuollon uudelleensuunnittelua koskevaa aloitetta. Sitä kutsuttiin Stroke Pathways Project -hankkeeksi. Se perustui siihen, että terveydenhuolto ei ole pohjimmiltaan lääketieteellinen, liiketoiminnallinen, organisatorinen tai taloudellinen haaste. Se on kaikkien näiden tekijöiden risteyskohta, monimutkainen ja ongelmallinen järjestelmä. Toisin sanoen se oli minulle pohjimmiltaan suunnittelun ongelma.

Johdin tiimiä, joka toimi lääketieteellisessä ja kauppakorkeakoulussamme keskittyen yhteen tiettyyn sairauteen, aivohalvaukseen. Ajatuksena oli, että "terveydenhuolto" on liian laaja ja rajoittamaton asia. Seuraamalla yhtä ainoaa sairauspolkua kehdosta hautaan saisimme kuitenkin hyvin tarkan, lohkomaisen kuvan koko järjestelmästä. Voisimme ymmärtää, mitä potilaat ja hoitajat kokevat polun eri vaiheissa ja miten järjestelmää ohjaava dynamiikka organisaatioista, kliinisistä tutkimuksista aina korvauksiin saakka on mahdollista. Näin saimme kokonaisvaltaisen näkemyksen siitä, mikä vaikutti tuloksiin ennaltaehkäisystä akuuttihoidon kautta pitkäaikaishoitoon, kuntoutukseen tai paranemiseen. Tämä oli myös poliittisesti tärkeää. Koska päätöksentekijät näkevät joskus vain ongelman osasia eivätkä kokonaisuutta, he saattavat sokeutua valintojensa tahattomille seurauksille. Ilman tätä koko hoitopolun kattavaa näkökulmaa "ratkaisut" saattavat vain siirtää kustannuksia ja ongelmia polun yhdestä osasta toiseen.

Tämä työ synnytti monia asioita. Ensinnäkin se tuotti strategisen etenemissuunnitelman parempien aivohalvaustulosten aikaansaamiseksi pienemmillä kustannuksilla. 

Toiseksi se antoi minulle kokemusta ja uusia menetelmiä monimutkaisten kehityshaasteiden tarkastelemiseksi ja ratkaisemiseksi.”

Mitä sinä tutkit ja miksi?

"Ammatillisessa työssäni yritän yhdistää laajan kirjon kaksi ääripäätä. Toisessa päässä työskentelen erityisesti valtiollisten haasteiden parissa hyvin erityisissä ympäristöissä: esimerkiksi ikääntyvien yhteisöjen, energian tai työllisyyden parissa Uruguayssa, Myanmarissa tai Palestiinassa.

Toisessa päässä työskentelen valtionhallinnon organisaatioiden kanssa auttaakseni niitä toimimaan tehokkaammin. Lupaus on, että jos voimme auttaa muuttamaan instituutioiden toimintatapoja, se voi johtaa uudenlaisiin lopputuloksiin.”

Mitkä aiheet ovat tällä hetkellä ajankohtaisia alallasi?

"Aiheiden kirjo on laaja. Kollegoideni kanssa tutkimme muun muassa hoitotaloutta, 15 minuutin kaupunkeja, tulevaisuuden ruokajärjestelmiä, ilmastonmuutosta ja institutionaalista suunnittelua. Jotkut kollegoistani työskentelevät kiehtovien aiheiden kuten kaupunkiteknologian tai globaalin ja ydinturvallisuuden parissa. Yleinen kiinnostus kohdistuu myös strategisen muotoilun opetusmallien tutkimiseen eli siihen, mitä voidaan opettaa ja mitä voimme tehdä kasvattaaksemme inhimillistä kapasiteettiä suuremmassa mittakaavassa.”

Mitä odotuksia sinulla on alallesi? 

"Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin ampuisi kohti kuuta. Pienellä suunnanmuutoksella tänään voi olla valtava vaikutus siihen, mihin päädymme huomenna. Meillä on kiireellinen tarve parantaa yhteiskuntamme, hallituksemme ja yritysmaailmamme järjestäytymisen ja käyttäytymisen tapoja. Siihen ei ole olemassa valmiita ratkaisuja, mutta muotoilulla on tässä tärkeä rooli.

Seuraavat 5-10 vuotta tuntuvat melko ratkaisevalta ajalta. Meidän on rakennettava alaa ja edistettävä samalla aktiivisesti laajempaa muutosta. Toisin sanoen meidän on vaihdettava rengas samalla kun ajamme autoa. Uskon, että opiskelijat pystyvät toimimaan eri tavalla, mutta miten on kaikkien muiden laita? Uskon, että olemme monien asioiden — myös akateemisen maailman toimintatapojen — muutoksen ääressä. Edessä on siis nopeaa, kiivasta ja jännittävää aikaa.

Miksi pitäisi opiskella strategista suunnittelua?

Elämme ratkaisevia aikoja. Vaikka uutiset eivät aina olekaan rohkaisevia, meidän on uskottava omaan vaikutusvaltaamme ja siihen, että aktiivisina toimijoina pystymme vaikuttamaan tulevaisuuteen. Parempi tulevaisuus ei kuitenkaan synny menneisyyden logiikan jatkamisena. Kyseessä on syvästi luovuutta ja uutta ajattelua vaativa pyrkimys, jossa on hyödynnettävä muotoilua sen strategisimmassa ominaisuudessa.”

Mikä muu kiinnostaa sinua?

"Viime vuosina olen kiinnostunut yhä enemmän luovuuden psykologiasta. Yritän siis lukea silloin tällöin jonkin kirjan tai artikkelin.

Laajemmin olen kiinnostunut ihmisistä, ruoasta ja urheilusta. Ihmiset, koska olen ihminen, ruoka, koska ruoanlaitto on minusta terapeuttista ja ruoka itsessään mielenkiintoinen väline kokemiseen ja sosiaalisuuteen, ja urheilu, koska se voi olla muutakin kuin peli.

Urheilu on pohjimmiltaan yhteiskunnan ydin. Pelin aikana voit löytää itsesi keskustelemasta intohimoisesti oikeasta ja väärästä, välimiesmenettelystä, säännöistä, joukkueista, käytöksestä, taidoista, strategiasta jne. Jalkapalloa katsomalla voi kirjaimellisesti käydä hyvin hienostunutta sosioekonomista keskustelua."