Puisia muotoja ja hyvinvointia kampukselle

Otaniemen kampuksen pohjoispuolella avautuu Laajalahti. Kävely rannassa olisi hyvä tapa rentoutua yliopiston arjessa.

Veden ja kävelijän välissä on kuitenkin este, huomasivat Persephone Cooper ja hänen ryhmäläisensä tutustuessaan Aalto ARTSin kesäkoulun aikana rantaan. Vesirajassa kasvaa läpitunkematon, ihmistä korkeampi kaislikko.

Onneksi ryhmällä oli ratkaisu valmiina.

”Vesirajaan voisi rakentaa puisia kulkuteitä. Niillä ihminen pääsee kaislojen läpi ja niiden päälle. Sopiviin paikkoihin tulisi paviljonkeja istuskeluun”, selittää Cooper ryhmänsä ideaa kesäkoulun viimeisen päivän näyttelyssä.

Suunnitelmaa havainnollistaa paitsi puusta tehty kolmiulotteinen kartta, myös täyteen mittakaavaan rakennettu esimerkkipaviljonki. Paviljongin penkki on tehty kekseliäästi kaisloista. Ne natisevat istujan alla uhkaavasti, mutta kestävät. Suunnitelman toteutuessa penkit tehtäisiin polkujen tieltä raivatusta kaislasta.

Viiden maan voimin

Kuulostaa kunnianhimoiselta, mutta ei kai muuta voisi tältä joukolta odottakaan. Cooper opiskelee muotoilun historiaa Lontoon Royal College of Artissa. Hän on tehnyt suunnitelman osana ryhmää, johon kuuluu arkkitehtuurin ja muotoilun opiskelijoita. Muut jäsenet tulevat Meksikosta, Norjasta, Singaporesta ja Suomesta.

Heidät ja 38 muuta opiskelijaa on tuonut elokuiseen Otaniemeen kahden viikon mittainen Aalto ARTS Summer School. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kesäkoulussa opiskelijat jaettiin kymmeneen ryhmään, joista jokainen esitteli lopuksi oman ideansa.

”Tekeminen tällä aikataululla oli haastavaa, mutta myös inspiroivaa. Pääsin esimerkiksi kokeilemaan puun kulottamista jalkoja tehdessä, se oli hyvin kiinnostavaa”, kertoo tiimiin kuulunut norjalainen arkkitehtiopiskelija Christina Sund.

”Kaikki, mitä halusimme kokeilla, onnistui ja työtilojen väki oli erittäin avuliasta. Ei meillä Oslossa ole näin hyviä resursseja.”

Kestävämpiä muotoja kampukselle

Aalto ARTS Summer School järjestettiin nyt toista kertaa. Tänä vuonna teemana oli Living With Wood(s), eli puusta rakentaminen kestävällä tavalla.

Tehtävänannossa piti suunnitella jotain puusta valmistettavaa Otaniemen kampukselle. Lopputyönäyttelyssä on puusta rakennettavan veistoksellisen raitiovaunupysäkin pienoismalli, konsepti puun ympärille rakentuvasta rentoutumistilasta, pajusta rakennettu, linnunpesää muistuttava näköalatasanne ja monta muuta.

Valtaosa kesäkoulun opiskelijoista oli arkkitehtejä. Silti muotoilijoiden ja muiden taideteollisen alan ihmisten kädenjälkeä näkyy esimerkiksi kapuloista ja narusta valmistetussa istuma-alustassa ja pölkystä hiotussa penkissä.

Kaikki työt on tehty alle kahdessa viikossa, eivätkä kansainväliset tiimit olleet tavanneet toisiaan ennen.

Kokeiluja ja testausta tehtiin viime metreille asti. Esimerkiksi kaislapenkissä piti olla myös selkänoja, mutta kerätyt kasvit eivät lopulta riittäneet.

Pajat käyttöön kesällä

Idea Aalto ARTS Summer Schooliin on alun perin Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaanin Tuomas Auvisen. Keskeisiä lähtökohtia oli kaksi, Auvinen kertoo. Ensimmäinen oli kesällä vähäiselle käytölle jäävien työskentelytilojen hyödyntäminen. Toinen oli avata opiskelijoille näkymä muihin taidealan kärkiyliopistoihin.

”Meidän alallamme Aalto on maailman huippua: viimeisimmässä rankingissa olimme sijalla kuusi. Silti opiskelijoille tulee helposti tunne, että olemme täällä pohjoisessa syrjässä, ja huiput opiskelevat Lontoossa tai New Yorkissa. Kesäkoulussa omat opiskelijamme pääsevät tekemään töitä näiden yliopistojen opiskelijoiden kanssa ja saavat huomata, että ovat aivan samalla tasolla.”

Myös yhteistyön tiivistäminen yliopistojen välillä on osa kesäkoulun ideaa. Mukana on Aalto ARTSin lisäksi yhdeksän yliopistoa Delftistä, Lontoosta, Meksikosta, Milanosta, New Yorkista, Oslosta, Singaporesta, Varsovasta ja Versaillesista.

Opettajia ympäri maailman

Opiskelijoiden lisäksi kesäkoulu kokoaa yhteen myös opetushenkilökuntaa ympäri maailman. Jokaisesta osallistuvasta yliopistosta paikalle saapuu myös opettaja tai useampi. Opettajat ohjaavat ryhmiä, arvostelevat lopputulokset ja pitävät luentoja.

New Yorkin Parsonsissa opettava Jeongi Lim on paikalla toista kertaa. Hän pitää kesäkoulun globaalia ilmapiiriä hyvin innostavana.

”Viime vuonna kuuntelin kiinnostuneena singaporelaisen kollegan ajatuksia post-humanistisesta arkkitehtuurista, joka huomioi luontoa ihmistä laajemmalla skaalalla. Tänä vuonna pidimme aiheesta luennon yhdessä.” Myös yhteinen artikkeli on suunnitteilla.

Lim kertoo myös opiskelijoiden innostuneen kesäkoulusta.

”New Yorkissa on helppo ajatella, että siellä olisi kaikki, mutta mukaan haki kymmeniä opiskelijoita. Vain neljä voitiin valita mukaan.”

Uudenlainen kesäkoulu vauhtiin säätiön tuella

Kesäkoulun kohdalla oma kysymyksensä on rahoitus.

Vaikka osallistuvat koulut maksavat tulijoiden matkat, tarjoaa Aalto tilat, majoituksen, ison osan opetusta ja ekskursiot. Kesäkoulua ei pyöritetä Aalto-yliopiston budjetista, vaan Jane ja Aatos Erkon säätiöltä saadulla avustuksella.

”On paljon helpompi lähteä rakentamaan uutta, kun rahoitus on selvillä. Muiden tahojen on helpompi sitoutua mukaan, kun toteutuminen ei ole epävarmaa”, toteaa Auvinen.

Säätiön rahoitus jatkuu näillä näkymin neljä vuotta.

”Siinä kohden täytyy sitten miettiä asiaa uudelleen. Silloin tilanne on kuitenkin jo helpompi, kun useat koulut ovat huomanneet kesäkoulun toimivaksi hankkeeksi.”

Teksti: Juha Merimaa

Kuvat: Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto

Alkuperäinen teksti on julkaistu Jane ja Aatos Erkon säätiön verkkosivuilla.