Rakkaan Itämeren puolesta
Noin 90 prosenttia Suomen tuonnista ja viennistä on laivojen varassa. Jos laivat syystä tai toisesta jäävät satamiin, Suomi on saari -ajatus tulee äkkiä todeksi.
”Maamme talous on merenkulun varassa. Meriliikennettä ei voi rahdin kuljetuksessa korvata, ja ekologisestikin se on paras valinta”, sanoo toimitusjohtaja Tiina Tuurnala.
On helppo nähdä hänen tähänastinen uransa suoraviivaisena ja loogisena.
Paikkatietotekniikkaa ja kartografiaa eli kartoitusta silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa opiskellut Tuurnala päätyi kesätyöhön Merenkulkulaitokseen. Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin, vain 31-vuotiaana, hän jo johti sen merikartoitustoimialaa. Sieltä hänet palkattiin silloisen Liikenneviraston kehitysjohtajaksi ja vuotta myöhemmin liikenne- ja tietotoimialan ylijohtajaksi. Tuolloin hänen vastuullaan olivat Liikennevirastossa tie-, rata- ja meriliikenne, muun muassa talvimerenkulku. Kolmisen vuotta sitten hän siirtyi johtamaan Suomen Varustamot -yhdistystä.
Vaikka tekninen ala ei ollut Tuurnalalle ainoa vaihtoehto, kartta- ja paikkatietoteknologian opiskelu oli juuri oikea valinta. Kukapa olisi aavistanut tuolloin, opintojen alkaessa 1990-luvun alussa, mihin kaikkeen paikkatietoa vielä käytetään. Nyt paikkatieto seuraa lähes jokaista klikkausta, jonka tietokoneella teemme. Se kiinnostaa niin kodinkonekauppiasta kuin poliittisia vaikuttajia.
”On ollut huikeaa olla mukana juuri tässä kehitysvaiheessa, kun elektroniset kartat tulivat merenkulkuun. Digitaalinen paikkateknologia muutti myös merikarttojen tuotantoprosessit ja tuotantovälineet. Suomi oli isossa roolissa kansainvälisen standardin laatimisessa. Olen aina viihtynyt komentosillalla, ja tuolloin vietin siellä paljon aikaa merenkulkijoiden kanssa kuulemassa palautetta karttateknologian kehittämiseksi”, Tuurnala sanoo.
Elintärkeät kuljetukset
Tiina Tuurnalan edustama varustamoelinkeino työllistää Suomessa noin 12 000 henkilöä. Yhdistyksen jäseninä on 26 varustamoa, joilla on yli 100 alusta ulkomaanliikenteessä. Kahdeksan hengen toimisto Helsingin Aleksanterinkadulla huolehtii, että virkamiehet ja lainsäätäjät ottavat huomioon varustamoelinkeinon näkökulman kansallisessa ja kansainvälisessä säädösvalmistelussa. Yhdistys tekee myös laajasti yhteistyötä merenkulkualan toimijoiden kanssa niin kotimaassa kuin EU:n alueella ja koko maailmassa.
Kansallinen meriklusteri puolestaan kattaa kaikki merelliseen elinkeinoon liittyvät toimialat ja on taloudelle elintärkeä. Siihen kuuluu niin laivanrakennusta, satamia kuin kuljetuksia, eikä toiminta ole mahdollista ilman hyvää yhteistyötä. Suomen meriklusteri työllistää yli 50 000 henkeä ympäri maata,
ja sen liikevaihto on 13 miljardia euroa.
”Suomen Varustamojen tehtävät liittyvät elinkeinon kilpailukykyyn, vastuullisuuteen ja laaja-alaiseen kehittämiseen. Digitalisaatio ja automatisaatio ovat muuttaneet ja muuttavat myös tätä toimialaa radikaalisti”, Tuurnala sanoo.
Vihreämpää merenkulkua
Kuten kaiken liikenteen myös merenkulun kohtalonkysymys on, miten sen ympäristöystävällisyyttä voidaan parantaa. Päästöjen minimoiminen on lähivuosien tärkein hanke.
”Paljon on jo saatu aikaiseksi, mutta vielä on tekemistäkin. Tähtäämme päästöttömään merenkulkuun”, Tuurnala sanoo.
YK:n alainen merenkulkujärjestö
IMO on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteeksi kuljetusten hiilidioksidipäästöjen vähentämisen 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vertailukohtana on vuosi 2008. Mittayksikkönä käytetään yhtä grammaa kuljetettua tonnia ja kilometriä kohden.
”Varustamot raportoivat merenkulun hiilidioksidipäästöt aluskohtaisesti Euroopan komissiolle. Merikuljetukset ovat erityisesti suurten rahtimäärien kuljettamisessa kaikkein ympäristöystävällisin vaihtoehto – ja sitä paitsi usein ainoa. Merikuljetuksille ei useinkaan ole vaihtoehtoa”, Tiina Tuurnala muistuttaa.
Pohjois-Euroopan alueella merenkulun rikkipäästöt ovat vuoden 2015 jälkeen vähentyneet lähes nollaan. Tuolloin astui voimaan rikkidirektiivi, joka rajoitti rikkipäästöt Itämerellä ja Pohjanmerellä 0,1 prosenttiin. Tämän vuoden alusta astui voimaan 0,5 prosentin päästörajoitus globaalisti.
Ympäristöystävällisemmän merenkulun keinot edellyttävät uutta teknologiaa, energiatehokkuuden parantamista ja hybridiratkaisuja, joissa yhdistetään eri energialähteiden käyttöä. Yhä useampi laiva saa tulevaisuudessa energiansa esimerkiksi nesteytetystä maakaasusta (LNG), sähköstä tai jätteistä valmistetusta biopolttoaineesta. Tuulienergian käytön myötä myös purjeet tekevät paluun merellä kulkeviin aluksiin. Suomalainen rahtilaiva Bore Estraden on jo vuosia käyttänyt tuulta roottoripurjeen avulla. Myös Viking Grace hyödyntää tuulta.
”Monet näistä keinoista ovat siis jo käytössä suomalaisten varustamoiden laivoissa. Suomalaiset satamat ja varustamot kulkevat kehityksen kärjessä.”
Haavoittuvainen Itämeri
”Meri on aina ollut minulle hyvin rakas”, Tiina Tuurnala sanoo.
”Vietin lapsuuden kesät Kotkan saaristossa kesämökillä, joka perheelläni on yhä. Siellä ongin vielä yömyöhään laiturinnokassa ja tuijottelin merelle. Ja usein läksin veneellä aaltoja pyydystelemään.”
Itämeren tulevaisuus on hänelle sydämenasia. Suljettu vesialue on haavoittuvainen. Lisäksi se on matala vesistö ja navigoinnin kannalta haastava, sillä liikennettä on paljon. Liikenteenohjauksen tärkein tehtävä on estää onnettomuuksia.
”Vaikka vakavia onnettomuuksia on ollut vähän, läheltä piti -tilanteita on ollut enemmän. Hyvä yhteistyö naapurimaiden ja suomalaisten viranomaisten kesken on estänyt monia isoja onnettomuuksia.”
Esimerkiksi öljyonnettomuus olisi Itämeren kannalta katastrofi.
Merenkulun turvallisuuden takaamiseksi työskennellään kaikilla Itämeren rannoilla herkeämättä. Tärkeässä roolissa on myös merikartoitus; karttatietojen on oltava oikein, jotta navigointi olisi turvallista.
”Arvostukseni merenkulun ammattilaisia kohtaan on vankkumaton. He pysyvät rauhallisina missä tahansa myrskyssä ja tilanteessa, ja se tekee minuun vaikutuksen aina uudelleen. Siksi menen mielelläni komentosillalle käymään aina kun se vain on mahdollista.” •
Tiina Tuurnala
Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtaja. Asuu Espoossa.
Valmistui diplomi-insinööriksi 1998, pääaineina paikkatietotekniikka ja kartografia.
Valittiin Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun Vuoden alumniksi 2019.
On myös
- Meripelastusseuran hallituksessa: ”Vapaaehtoiset meripelastajat tekevät äärettömän arvokasta työtä. Jos vesilläliikkuja joutuu pulaan, heidät kutsutaan apuun.”
- Vesikuljetuspoolin puheenjohtaja: ”Osallistun huoltovarmuuden ylläpitämiseen. Suomi on täysin riippuvainen ulkomaankaupasta, ja meriliikenteen pitää kulkea myös kriisitilanteessa.”
- Hyvin isänmaallinen: ”Minulle on myönnetty Puolustusvoimien sotilasansiomitali ja Rajavartiolaitoksen ansioristi. Arvostan suuresti näitä tunnustuksia ja organisaatioita niiden takana.”
- Innokas ratsastaja: ”Olen harrastanut ratsastusta pikkutytöstä lähtien. Onneksi saan nykyisin kaveriksi 11-vuotiaan tyttäreni.”
Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat: Aleksi Poutanen
Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 26 huhtikuussa 2020.
- Julkaistu:
- Päivitetty:
Lue lisää uutisia
Neljä uutta professoria nimitettiin Insinööritieteiden korkeakouluun
Työelämäprofessori Katja Tähtinen sekä apulaisprofessorit Jan Akmal, Magda Posani ja Jenni Partanen nimitettiin professorien urapolulle elo-lokakuussa 2024.
Vaikea taloustilanne korostaa verkostoitumisen merkitystä työnhaussa
Aalto-yliopiston suurin rekrytointitapahtuma Aalto Talent Expo kokosi yhteen 90 työnantajaa ja tuhansia opiskelijoita.
Alumni Emily Johnson työskentelee yhteisön osallistamisen parissa - aiheen, joka johdatti hänet valitsemaan maisteriohjelman Aallossa
Emily Johnson haki Aalto-yliopistoon kuultuaan, että senhetkinen Spatial Planning and Transportation Engineering -maisteriohjelman johtaja oli erikoistunut juuri hänen kiinnostuksenkohteeseensa. Maisteriopinnoissaan hän halusi oppia taitoja yhteisön osallistamiseen suunnittelu- ja kaavoitusprosesseissa. Valmistuttuaan hän on työskennellyt yrityksessä, joka tarjoaa suunnittelijoille yhteisön osallistamiseen tarkoitettua alustaa.