Sähköskuutit muuttavat kaupunkiympäristöämme – mutta miten?

Niitä näkee kaikkialla: bussipysäkeillä, ulko-ovien edessä tukkeena ja sujahtamassa ohi, kun ylität katua. Sähköpotkulaudat eli sähköskuutit ovat näkyvä osa nykyistä kaupunkikuvaa, ja ne ovat muuttaneet kaupunkilaisten tapaa siirtyä paikasta toiseen. 

”Sama muutos on nähtävillä ympäri maailmaa. Sähköskuutit ovat muuttaneet merkittävästi kaupunkiliikenteen maisemaa, sanoo väitöskirjatutkija Samira Dibaj Aalto-yliopistosta. 

Dibajin mukaan sähköskuuttien käyttötapa riippuu käyttöyhteydestä. Esimerkiksi Euroopan kaupungeissa, joissa on hyvät julkiset liikenneyhteydet, käyttö on erilaista kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, jossa julkinen liikenne on vähäisempää. Myös liikenteen muu infrastruktuuri ja muu kaupunkiympäristö vaikuttavat käyttötapoihin. 

”Sähköskuutteja käytetään sekä käytännön syistä että huvin vuoksi”, Dibaj sanoo.

”Eniten niitä käytetään vapaa-ajalla, mutta Yhdysvalloissa sähköpotkulaudat korvaavat myös taksi- tai kimppakyytejä. Euroopassa niillä korvataan yleensä bussin tai raitiovaunun käyttöä.” 

Ympäristöystävällinen nuorten etuoikeus?

Sähköskuuteista saatavat hyödyt ja yhteiskunnalliset edut riippuvat pitkälti skuuttien käyttötavoista ja sulautumisesta muuhun kaupunkiliikenteeseen. Sähköpotkulaudat ovat osa ilmiötä nimeltä mikromobiliteetti, käynnissä olevaa liikenteen murrosta, jossa päivittäiseen liikkumiseen käytetään autojen sijasta esimerkiksi polkupyöriä. 

”Sähköskuutit voivat osaltaan vähentää kaupunkien äänisaastetta ja hiilidioksidipäästöjä – olettaen, että niillä korvataan autoilu eikä kävelyä”, Samira Dibaj toteaa.

Kunnat, sen yritykset ja asukkaat vaikuttavat lopulta siihen, minkälaisen roolin sähköskuutit ympärillämme saavat. Tekoälyä ja osallistavaa suunnittelua tutkiva työelämäprofessori Nitin Sawhney sanoo, että nykytilanteessa on omat riskinsä: kulkuvälineet, joita ei ole suunniteltu saavutettavuuden tai esteettömyyden näkökulmasta, eivät sovellu kaikille käyttäjille. Myös taloudelliset syyt voivat rajoittaa sähköpotkulautojen käyttöä.

”Tämä on isompi kysymys, joka pitää ottaa huomioon. Kun puhutaan mikromobiliteetista ja teknologioista, joiden tulisi ratkaista perillepääsyn ongelman liikenteessä, on muistettava kysyä: kuka pääsee perille”, Sawhney sanoo.

”Sähköskuuttien sanotaan tarjoavan uuden liikkumisen tavan, mutta tosiasiassa ne eivät lisää valinnanvaraa niille kaupunkilaisille, joille nykyisetkään kulkuvälinevaihtoehdot eivät sovellu. Heitä ovat esimerkiksi ikääntyneet tai liikuntarajoitteiset henkilöt tai pienet lapset – ihmiset, jotka eivät tälläkään hetkellä käytä sähköskuutteja. On syytä kysyä, miksi eivät.”

Onko sähköskuutti yhteiskunnan peili?

Tällä hetkellä ei ole vielä perusteellista tutkimustietoa siitä, miksi ja miten ihmiset käyttävät sähköskuutteja. Tiedossa ovat vasta perustason asiat.

”Tämän pintapuolisen tiedon lisäksi tarvitaan haastatteluja ja laadullista analyysia esimerkiksi sellaisista aiheista kuin elämänlaatu, kulttuuriset muutokset sekä ihmisten arvostukset ja kiinnostuksen kohteet”, Nitin Sawhney sanoo.

Samira Dibaj on mukana tutkimushankkeessa, jossa kerättiin tällaista dataa kuluneen kesän aikana. Tavoitteena on ymmärtää, miksi ja miten sähköskuutteja käytetään. Lisäksi halutaan selvittää, käytetäänkö niitä korvaamaan muita kulkuvälineitä – ja milloin. Entä miksi jotkut lakkaavat käyttämästä sähköskuutteja tai eivät ole koskaan edes kokeilleet niitä.

”Pyrin ymmärtämään paitsi itse teknologiaa myös sen aiheuttamaa yhteiskunnallista muutosta, jolla voi tietenkin olla sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia. Tutkimukseni perimmäisenä tavoitteena on kehittää ihmislähtöinen ongelmanratkaisumalli”, Dibaj sanoo.

Dibajin väitöstyötä ohjaava liikennetekniikan apulaisprofessori Miloš N. Mladenović korostaa, että löydösten pitäisi hyödyttää yhtä lailla teknologiaa kuin yhteiskuntaa.

”Sähköskuuttien tapaiset uudet teknologiat toimivat eräänlaisina yhteiskunnan peileinä. Ne paljastavat syvempiä rakenteellisia haasteita, joihin meidän on vastattava pitkälläkin aikavälillä – mukaan lukien ilmastokriisi ja yhteiskunnallinen epätasa-arvo”, Mladenović sanoo.

Tulevaisuuden kansalaiset

Toimiva kokonaisuus vaatii selkeitä pelisääntöjä ja sähköskuutteihin sekä mikromobiliteettiin liittyvää tietoa, jota voidaan saada osallistavien tutkimusmenetelmien avulla. Kaikkien osapuolten on saatava äänensä kuuluviin, pystyttävä seuraamaan ja ymmärtämään päätöksentekoprosesseja sekä taustalla vaikuttavaa dataa. Sähköskuutit kun vaikuttavat myös sellaisiin kaupunkilaisiin, jotka eivät niitä käytä – esimerkiksi kulkureittien varsille ja jalkakäytäville jätetyt skuutit ovat liikuntarajoitteisten tiellä. Näitäkin ryhmiä on kuultava.

Kaupunki on yhteistä tilaa, joka on suunniteltava tukemaan kaikkien asukkaidensa tarpeita. Yksityisen sektorin yritykset ovat tehneet sähköskuuteista yleisen näyn kaupunkikuvassa, mutta ilman kaupunkisuunnittelijoiden ja sidosryhmien kuulemista tuloksena on järjestelmä, joka vastaa kuluttajien toiveisiin muttei niinkään julkisiin tarpeisiin.

Nitin Sawhneyn mukaan kaikki hyötyisivät, jos sähköskuutteihin liittyvää dataa jaettaisiin vastuullisesti kuntien kanssa. Vaikka tällä hetkellä saatavilla on enimmäkseen vain kvantitatiivista eli määrällistä tutkimustietoa, sekin on arvokasta kaupunkisuunnittelijoille.

”Sähköskuutteihin liittyvä tieto voi osaltaan auttaa parantamaan kaupunkisuunnittelua ja ympäristön mallintamista. Se voi kertoa paljonkin liikkumisen tavoista urbaanissa ympäristössä tai siitä, miten reittejä voidaan suunnitella paremmin. Data voi edistää myös keskustelua kaupunkien tulevaisuuksista.”

Sähköskuutteihin ja muihin uusiin teknologioihin liittyvä tutkimus vaatii monenlaisten kysymysten esittämistä: mitä ja miten dataa käsitellään, entä mitkä ovat kaupungin eri toimijoiden vastuut ja roolit. Väitöskirjatutkija Samira Dibajin mukaan näihin kysymyksiin saatavat vastaukset ovat vain yksi osa suurempaa kuvaa.

”Meidän on ymmärrettävä monimutkaisia vaikutussuhteita ja yksityiskohtia, jotta todella oivaltaisimme, miksi ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla. Tätä tutkimusta varten minun on paitsi ajateltava käsitteellisesti uudella tavalla myös hyödynnettävä erilaisia menetelmiä ihmismielen ymmärtämiseen. Koen, että tämä on alkusoitto pitkälle matkalle, joka pyrkii ymmärtämään inhimillisen käyttäytymisen syövereitä.”

Teksti: Sedeer el-Showk
Kuva: Jukka Jokinen

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 31 (issuu.com) lokakuussa 2022.