Suomen tautitilanne on nyt tasolla, jolta se on lähtenyt kovaan kasvuun EU-maissa yleisesti

Eri maiden kokemukset viittaavat siihen, että vain ennakolliset toimet pitävät koronakriisin hyvin hallinnassa. Rokotteen tulo puoltaa ennakollisten toimien linjaa ja tartuntojen määrän vähentämistä entistä vahvemmin, koska tartuntojen estämisen hyöty on tällöin pysyvää. Linjaa tukee myös se, että taudin pahin vaihe voi olla vasta edessä infektiovirusten huippukautena tammi-maaliskuussa. Suomi on selvinnyt taudista useimpia muita EU-maita vähemmällä. Jos tauti pääsee nyt leviämään, on riski, että se ehtii aiheuttaa suurimmat vahinkonsa ennen kuin se on saatu rokotteella hallintaan.

Keväällä useimpien EU-maiden ja mm. Yhdysvaltojen koronastrategia pyrki tartuntojen huipun tasaamiseen. Käytännössä se tarkoitti tartuntojen estämistä tavoitteena suojata riskiryhmät ja turvata terveydenhuollon kapasiteetti. Tuon strategian puitteissa maat ovat täsmentäneet linjaansa tautitilanteen muuttuessa ja tutkimustiedon karttuessa. Rokotteet ovat nyt käynnistämässä kriisin loppuvaiheen. Miten tämän pitäisi vaikuttaa linjaan? Jotta tuohon kysymykseen pystyy vastaamaan, tarvitaan ensin vastukset seuraaviin kysymyksiin:

• Mitä koronakriisistä on opittu?
• Mitkä ovat keskeiset epävarmuudet kriisin loppuvaiheessa?

Mitä koronakriisistä on opittu?

Koronakriisistä on opittu, että terveysvaikutusten lisäksi sillä on myös suuret kielteiset sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Lisäksi on ilmeistä, etteivät yhteiskunta ja talous voi toimia normaalisti niin kauan kuin Covid-19 tauti leviää väestössä. Jos tämä ja taudin hallinnan vaikeus olisivat olleet tiedossa jo keväällä, olisi monen Euroopan maan koronalinja ollut tiukempi. Syksy on viimeistään opettanut, että kerran leviämään päässyttä tautia on vaikea saada takaisin edes matalalle tasolle.

Australia, Uusi-Seelanti ja monet Aasian maat (mm. Etelä-Korea, Kiina, Singapore ja Taiwan) ovat noudattaneet tiukkaa Covid-19-taudin rajoittamislinjaa.  Esimerkiksi Uuden-Seelannin linja on alusta asti ollut selvä. Jo helmikuun alussa se päätti tiukoista rajoitus- ja karanteenitoimista Kiinasta tuleville matkustajille. Maaliskuussa se otti käyttöön neliportaisen hälytysjärjestelmän, johon liittyy neljän tason rajoitustoimet. Maa on testannut jatkuvasti paljon suhteessa positiivisiin tapauksiin nähden. Sen linjana on myös kaikkien tartuntaketjujen selvittäminen. Strategiansa avulla Uusi-Seelanti on pystynyt rajaamaan tiukat rajoitustoimet lyhytaikaisemmiksi kuin mm. Suomi.

Covid-19-taudin hallintaa vaikeuttaa nyt mitä ilmeisemmin taudin kausivaihtelu, joka näyttää olevan saman tyyppinen kuin vanhoilla vuosittain kiertävillä neljällä muulla koronavirustaudilla. Vaikka keväällä Euroopan maat purkivat rajoituksia ja ihmiset alkoivat liikkua sekä tavata toisiaan enemmän, tartunnat ja kuolemat laskivat hyvin matalalle tasolle. Kesän lopussa tartunnat kääntyivät taas nousuun. Näin kävi käytännössä kaikkialla Euroopassa.

Influenssien ja vanhojen koronavirustautien kausivaihtelu noudattaa vuodesta toiseen samaa kaavaa. Kausihuippu on vuoden vaihteen tienoilla Euroopassa ja muualla maapallon pohjoisosissa. Sen eteläosissa kausihuippu on heinäkuun aikoihin ja näiden osien välissä tropiikissa kausivaihtelu on epäsäännöllistä.

Kausivaihtelun luontevina syinä on pidetty auringon UV-säteilyn ja lämpötilan vaihteluja. Mm. sairaaloissa käytettävän UVC-säteilyn lisäksi myös auringosta maan pinnalle pääsevä UV-säteily on viimeaikaisissa tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi viruksen tuhoajaksi. Myös korkeilla lämpötiloilla voi olla samanlaista vaikutusta. Suomen, Ruotsin ja Tanskan sekä kolmen Baltian maiden aineistoihin perustuvan tutkimuksen mukaan influenssien kausivaihtelu noudatti lämpötilan ja auringon UV-säteilyn vaihteluja.

Keväällä taudilla oli siis kausivaihtelutekijöiden aiheuttama vastatuuli. Kausivaihtelu kuitenkaan tuskin yksin riitti kääntämään Covid-19-tartunnat laskuun keväällä. On ilmeistä, että rajoitustoimet, käyttäytymisen muutos ja kausivaihtelu yhdessä tukahduttivat keväällä koronan. Nyt tiukemmat rajoitustoimet ovat laskeneet tartuntoja monissa maissa, mutta ilmeisesti kausivaihtelun paineen jatkuessa tauti leviää yhä.

Koronan kausivaihtelu vaikuttaa kolmella tavalla kriisin hallinnan linjaan. Ensinnäkin sen huomioon ottaminen auttaa varautumaan hyvissä ajoin tulevaan kehitykseen. Toiseksi on tärkeää selvittää kausivaihtelun vaikutus tartuntojen kehitykseen, jotta voidaan erottaa se rajoitustoimien vaikutuksesta. Ilman tätä tietoa rajoitustoimien teho on arvailujen varassa. Tähän liittyen arvio kausivaihtelun etenemisestä ja sen vaikutuksen suuruudesta auttaa ajoittamaan ja mitoittamaan rajoitustoimet oikein.

Rajoittavien toimien ajoituksen ja mitoituksen on oltava ennakollista, mikä siis edellyttää tautikehityksen kausivaihtelun ennakointia. Ilman tätä toimet helposti myöhästyvät, tauti pääsee leviämään ja tartuntaketjujen jäljitys käy käytännössä hyvin vaikeaksi.

UV-säteily vaikuttaa Covid-19-taudin kehitykseen kausivaihtelun lisäksi myös toista kautta. Ihmisen elimistö valmistaa UVB-säteilystä D-vitamiinia. Tämän takia elimistön vastuskyky on maapallon pohjoisosissa parhaimmillaan loppukeväästä alkusyksyyn, jolloin se on heikoimmillaan maapallon eteläisissä osissa.

Ihminen saa D-vitamiinin tehokkaimmin UVB-säteilyn kautta. Sen kautta kehon itse valmistama D-vitamiini myös pysyy kehossa pidempään kuin ravinnon tai lisäaineen kautta saatuna. Tutkimusten mukaan Covid-19-tautiin vakavasti sairastuvat kärsivät merkitsevästi enemmän D-vitamiinin puutoksesta kuin siihen lievästi sairastuvat. Tästä ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että esimerkiksi D-vitamiinivalmisteiden käyttö ehkäisisi vakavaa Covid-19-tautia, mutta vireillä on tutkimustyö, joka voi hyvin vahvistaa tuon vaikutuksen.

Mitkä ovat keskeiset riskit koronakriisin loppuvaiheessa?

Koronakriisin loppuvaihe on ensimmäisten rokotusten myötä jo alkanut. Tämän loppuvaiheen voi jakaa kahteen vaiheeseen. Vaihe 1 jatkuu siihen asti, kunnes tavoitteen mukainen osa väestöstä on rokotettu. Vaihe 2 alkaa sen jälkeen. Kumpaankin vaiheiseen liittyy oma riskinsä, jolla on vaikutus linjan valintaan.

Vaiheen 1 (aika ennen kuin rokotetavoite on saavutettu) riski liittyy siihen, miten Covid-19 käyttäytyy korona– ja influenssavirusten huippukautena tammi-maaliskuussa. On ilmeistä, että samat kausitekijät, jotka määrittävät influenssa- ja koronavirustautien kausivaihtelun määrittävät myös Covid-19-taudin kausivaihtelun. Tätä taustaa vasten on syytä varautua siihen, että koronakriisin pahin vaihe on edessä tammi-maaliskuussa, jolloin ei näillä näkymin ole vielä väestötason suojaa Covid-19 taudilta. Tuo vaiheen vaikeus riippuu siitä, miten paljon tautia on tammi-maaliskuussa väestössä. Se taas riippuu nyt päätettävistä linjauksista. Nykylinjalla jatkettaessa ja ottaen huomioon, että kausitekijät eivät ole jarruttamassa tartuntojen kasvua, on ilmeinen riski, että tartunnat nousevat muiden EU-maiden tasolle. 

Käytännössä tartuntojen jatkuminen merkitsee riskiä siitä, että Suomen tartunnat lähtevät ennen pitkää kasvamaan muiden EU-maiden tasolle. Varoittavana esimerkkinä tästä on Tanska, jonka uusien Covid-19 tartuntojen ilmaantuvuus lähes kolminkertaistui joulukuun kolmen ensimmäisen viikon.

Vaiheen 1 riskin toteutuminen hinta olisi muutenkin kova, koska sen aiheuttama kotitalouksien ja yritysten epävarmuuden kasvu lisäisi riskiä uudesta taantumasta ja kasvavasta työttömyydestä. Kerran korkealle päässyt työttömyys helposti juuttuu helposti uudelle tasolle, jolla se lisää köyhyyttä, syrjäytymistä ja kestävyysvajetta. Tämän takia terveyden, talouden ja hyvinvoinnin tavoitteet ovat hyvin yhtenevät.

Vaiheen 2 (aika, joka alkaa, kun tavoiteosuus väestöstä on rokotettu) riski liittyy kysymykseen, suojaako rokote vain sairauden oireilta, mutta ei infektiolta ja siihen, onko rokotteen saanut infektoitunut yhtä tartuttava kuin infektoituneet yleensä. Jos vastaus tähän kysymykseen on myönteinen, ei rokote olisi antamassa laumasuojaa.

Miten rokotteen tulo vaikuttaa linjan valintaan?

Rokotteen myötä koronakriisin loppu häämöttää, mutta sitä ennen tulee infektiokauden tautihuippu tammi-maaliskuussa. Tämän takia Suomi on yhä tienhaarassa, jossa on valittava taudin leviämisen jatkumisen ja sen vahvemman rajoittamisen välillä. Nämä vaihtoehdot on esitetty pelkistäen taulukossa 1. Reaktiivinen linja perustuu siihen, että toimia lisätään vasta, kun havaitaan tartuntojen lisääntyneen nykytasolta. Reaktiiviseen linjaan liittyy selvä riski, että Suomi seuraa muiden EU-maiden kehitystä ennen kuin rokote on antanut riittävän suojan väestölle.

Ennakollinen linja ottaa huomioon ym. vaiheiden 1 ja 2 riskit. Sitä tukee myös se, että Suomi on niitä harvoja EU-maita, joilla on mahdollisuudet tartuntaketjujen kattavaan jäljittämiseen. Se estäisi monet tartunnat ja kuolemat, jotka ennen rokotteen tuomaa suojaa ovat muuten toteutumassa.

Kun estetyt tartunnat jäävät ilmeisesti pysyvästi estetyiksi tartunnoiksi, lisäjarrutus on nyt perusteltua. Siinäkin tapauksessa, että rokote ei toimisi odotetusti, jarrutusstrategian hyödyt vain kasvaisivat suhteessa nykylinjaan. Lisäjarrutusta tukee myös se, että taudin pahin vaihe voi olla vasta edessä ennen rokotteen tuomaa suojaa tai kesän tuomaa rauhallisempaa aikaa.

Kesällä tauti todennäköisesti jatkaa leviämistä, vaikka vahvistettujen uusien tartuntojen määrä pysyy vähäisenä. Testaamisen jatkaminen satunnaisotoksilla ja pikatesteillä on tehokas tapa seurata taudin piilevää vaihetta.

Taulukko 1. Vaihtoehtoiset linjat koronakriisin loppuvaiheessa

Johtopäätös

Suomen tautitilanne on nyt tasolla, jolta se on lähtenyt kovaan kasvuun EU-maissa yleisesti. Ilman ennakollista lisäjarrutusta on selvä riski, että Suomi seuraa ennen pitkää muiden EU-maiden kehitystä. Sen jälkeen vain kovat toimet taittaisivat kehityksen, mutta nekään tuskin palauttaisivat taudin leviämistä ja sen aiheuttamia kuolemia matalalle tasolle. Pahinta olisi kuitenkin, että tällöin otettaisiin ilmeinen riski terveydenhuollon kapasiteetin riittävyyden suhteen.