Viisi asiaa, jotka jokaisen on hyvä tietää hybridityöstä

1. Suomessa tehdään kansainvälisesti vertaillen todella paljon etätyötä

   Suomessa tehdään, ja tehtiin jo ennen pandemia-ajan aiheuttamaa työkulttuurin muutosta, kansainvälisesti vertaillen runsaasti etätöitä. Viimeisin tilasto ajalta ennen pandemiaa on vuodelta 2018, jolloin 28 prosenttia suomalaisista työntekijöistä teki ainakin osin etätöitä. Vuonna 2022 etätyötä tekevien määrä oli noussut 45 prosenttiin. Yhdysvalloissa hybridityötä tekee tällä hetkellä noin 28 prosenttia. Euroopassa maakohtaiset erot ovat suuria. Ennen pandemiaa Euroopassa ainakin osin etänä työskenteli keskimäärin noin 12 prosenttia työntekijöistä ja vuonna 2021 luku nousi 22 prosenttiin.

   Vartiaisen mukaan tällä hetkellä noin puolet työpaikoista olisi hybridisoitavissa. Erityisesti sitä olisivat ylemmän johdon ja erikoisasiatuntijoiden tehtävät. Euroopassa halukkuutta olisikin. Vartiainen kertoo, että Eurofoundin 2022 teettämän kyselyn mukaan 68 prosenttia eurooppalaisista haluaisi työskennellä enemmän etänä.

2. Hybridityö aiheuttaa “autonomiaparadoksin” – työntekijä voi vaikuttaa työhönsä, työ kuitenkin valuu vapaa-aikaan

   Vartiaisen mukaan hybridityön parhaaksi puoleksi voidaan katsoa yksilön kokema lisääntynyt autonomian tunne ja aidot vaikutusmahdollisuudet työnkuvaansa ja tapoihin tehdä työtä. Samalla autonomia voi kuitenkin johtaa siihen, että työtä valuu vapaa-ajalle. Tutkijat kutsuvat tätä autonomiaparadoksiksi. Kokoaikainen saavutettavuus onkin yksi hybridityön varjopuolista, ja se voi johtaa loppuun palamiseen. Erityisesti erityisasiantuntujat ovat usein saavutettavissa jatkuvasti.

   Vartiainen muistuttaakin työn tauottamisen tärkeydestä ja joustavuuden hyödyntämisestä esimerkiksi työpäivän välissä urheillen tai kävelyllä käyden. Autonomiasta huolimatta on tärkeää käydä työnantajan kanssa aktiivista keskustelua, jotta työ pysyy mielekkäänä.

3. Hybriditöitä sääteleviä säädöksiä on vähän

   Yhtenäistä sopimuspohjaa tai hybridityökulttuuriakaan ei Euroopassa ole. Hybridityöstä ei Vartiaisen mukaan Euroopassa ole säädetty lakeja, mutta sen sijaan työntekijä- ja työnantajaliitot ovat monissa maissa, Suomen lisäksi muun muassa Italiassa, Ranskassa ja Ruotsissa, laatineet työehtosopimusten tasolla reunaehtoja hybridityölle.

   Euroopassa on puhuttu paljon ”oikeudesta sulkea yhteydet”. Vaatimuksen pohjalle on jopa syntynyt liike, joka tavoittelee lain pykälää tai työehtosäädöksiä takaamaan työntekijälle aidon mahdollisuuden lopettaa työpäivänsä ja kieltäytyä tavoitettavissa olemisesta työajan jälkeen.

4. Hybridityö vaatii esimieheltä uudenlaista osaamista

   Kun esimies sekä johtaa muiden hybridityötä että on itsekin hybridityöntekijä, hänellä on vaativa kaksoisrooli. Tämä edellyttää uudenlaista osaamista ja se pitäisi huomioida myös esihenkilökoulutuksessa. Koska etätyö voi vähentää ja haastavoittaa työn sosiaalista puolta, esimiehen tulee kiinnittää erityistä huomiota alaisten yhteisöllisyyden tarpeeseen ja kollegoiden välisten suhteiden rakentamiseen.  Samoin teknologioiden toimivuuden varmistaminen on keskeistä sujuvassa hybridityössä.

   Työntekijälle tulee taata riittävät internetyhteydet, laitteet ja työergonomia. Esimiehen on tärkeää suunnitella hybridityön käytännöt yhdessä työntekijän kanssa eikä sanella valmiita ratkaisuja. Esimiehen tuki, neuvot ja saatavilla olo ovat tärkeitä myös etänä. Apua ja vastauksia äkillisiin kysymyksiin tulisi tarjota nopeastikin.

5. Hybridityö voi lisätä osa-aikaisuutta ja freelancer-työtä

   Hybridityö on Vartiaisen mukaan osa käynnissä olevaa trendiä, jossa työnantajat pyrkivät lisäämään työn joustavuutta. Muita muutoksessa yleistyviä työmuotoja ovat osa-aikaisuus, määräaikaisuus ja freelancer-työ. Vartiainen kokee näiden joustavuuden eri ulottuvuuksien vahvistavan toisiaan. 

   Näin työn joustavuuden lisääntyminen, joka yhtäältä tarjoaa työntekijälle uusia vapauksia työn fyysisen paikan ja työskentelytapojen suhteen, toisaalta voi toimia työnantajaorganisaatioille taloudellisen tehostamisen välineenä ja johtaa yhä suuremman osan työntekijöistä epätyypillisiin ja vähemmän säädeltyihin työnteon muotoihin. Näin myös työsuhteista tulee turvattomampia ja hybridityöstä pakko, vapaavalintaisuuden sijasta.

Matti Vartiaisen ja Outi Vanharannan kesäkuussa julkaistu tutkimus Industrial relations and social dialogue – Hybrid work: Definition, origins, debates and outlook pureutuu 27:ssä Euroopan maassa tehdyn kyselyn pohjalta hybridityön luonteeseen ja sen määritelmään. Tutkimus toteaa, että hybridityö muuttaa työn luonnetta monitasoisesti, laajentamalla työtä kodin lisäksi esimerkiksi kirjastoihin ja kahviloihin ja ajallisesti pitkin vuorokautta. Lisäksi se siirtää sosiaaliset suhteet tietokonevälitteisiksi niin, että luovuus ja yhteisöllisyys usein kärsivät.