Uutiset

Vili Lehdonvirta: Digitaalinen maailma ei ole erillinen ulottuvuus jossain bittiavaruudessa

Vili Lehdonvirta on aloittanut professorina Aallon tietotekniikan laitoksella. Hän jatkaa puolikkaalla työajalla Oxfordin yliopiston Internet-instituutissa. Hänen tutkimuksensa keskeisenä haasteena on ymmärtää, miten politiikan ja teknologiayritysten vuorovaikutus muovaa Internetin maantiedettä.
Vili Lehdonvirta, kuva:Mikko Raskinen, Aalto-yliopisto
Kuva: Mikko Raskinen.

Professori Vili Lehdonvirta, mikä on tutkimusalueesi?

Tutkin pitkään digitaalisten markkinoiden ja alustojen keskittymistä isoille teknologiajäteille, tästä syntynyttä taloudellista ja poliittista valtaa sekä vaikutusta pienempien yritysten toimintaympäristöön. Digijättien säätelystä keskustellaan nyt laajemmin varsinkin EU:ssa. Julkaisin vähän aikaa sitten kirjan Cloud Empires, jossa sain kirjaimellisesti kansiin kaiken, mitä olen tutkimusryhmäni kanssa oppinut digitaalisen talouden muutoksesta seitsemän vuoden aikana. Kirja on otettu hyvin vastaan, ja siitä on tekeillä käännöksiä useille kielille.

Mutta viime vuosina on herätty yhä enemmän siihen, että digitaalinen maailma perustuu myös fyysiseen infrastruktuuriin, joka on valtavan tärkeä sekä poliittisesti että taloudellisesti. Digitaalinen maailma ei ole vain erillinen ulottuvuus jossain bittiavaruudessa. Se on fyysisiä datakeskuksia, serveripönttöjä, kaapeleita, työntekijöitä, energiaa ja päästöjä. Näiden sijainti ja keskittyneisyys viime kädessä määräävät, miten politiikalla voidaan vaikuttaa digitaaliseen maailmaan. Aikaisemmin keskustelua on käyty pitkälti sovellusten ja markkinapaikkojen tasolla. Uusin tutkimukseni laajentaa keskustelua fyysiselle tasolle. Tarkastelen erityisesti digitaalisten infrastruktuurien geopolitiikkaa ja sen merkitystä teknologian kehitykselle. Professuurini ala Aalto-yliopistossa on teknologiapolitiikka (technology policy).

Esimerkiksi nyt keräämme dataa vastataksemme yksinkertaiseen kysymykseen: ”missä tekoäly on?” Kysymystä voi tarkastella eri tasoilla. Mihin tekoälypalvelua tuottava yritys on rekisteröity? Missä se pitää päämajaansa? Missä ovat ne ihmiset, jotka kehittävät ja ylläpitävät sitä? Entä missä on se laskentavoima, jolla malli alun perin opetettiin ja millä sitä ajetaan? Jos tarkastellaan asiaa lakien, määräysten ja vaatimusten noudattamisen näkökulmasta, hyvin olennainen näkökulma on juuri laskenta. Parhaat mahdollisuudet vaikuttaa tekoälyyn on sillä, kenen toimivallan alueella laskenta tapahtuu.

Viimeiset 30 vuotta digitaalista maailmaa on yritetty hallita kansainvälisellä ja sektorien välisellä yhteistyöllä. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa kansainvälinen yhteistyö rakoilee ja kansallinen merkitys korostuu – kaikista asioista ei pystytä enää sopimaan yhdessä. Eri maat ovat myös alkaneet käyttää internetiä omien turvallisuus- ja ulkopoliittisten tavoitteiden työkaluna, ja säätelemään sitä yksipuolisesti. Valtiot yrittävät muokata digitaalisen maailman fyysistä perustaa etujensa mukaiseksi. Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Euroopan maissa on käynnistetty kansallisia laskentainfrastruktuurihankkeita. Turkki ja Intia vaativat, että teknologiajättien pitäisi sijoittaa henkilöstöä heidän maaperälleen, jotta on joku, kehen kohdistaa pakkokeinoja, jos sääntöjä ei noudateta. Keskeisenä haasteena on ymmärtää, miten politiikan ja teknologiayritysten vuorovaikutus muovaa Internetin maantiedettä.

Keskeisenä haasteena on ymmärtää, miten politiikan ja teknologiayritysten vuorovaikutus muovaa Internetin maantiedettä.

Vili Lehdonvirta

Miksi olet kiinnostunut juuri tästä tutkimusalueesta?

Opiskelin informaatioverkostoja pääaineena ja tietotekniikkaoikeutta sivuaineena Aaltoa edeltäneessa Teknillisessä korkeakoulussa 20 vuotta sitten. Samalla olin koodarina Jippiillä. Data liikkui tuolloin esteettä maiden rajojen yli, eikä tietosuojalainsäädännöstä oltu kovin tietoisia. Ensimmäinen akateeminen artikkelini vuodelta 2004 käsitteli EU:n tietosuojalainsäädännön vaikutuksia kansainväliseen dataliikenteeseen.

Haluan tehdä bittiavaruuden ja fyysisen todellisuuden yhteyttä näkyvämmäksi. Viimeisen 10 vuoden aikana Internetin infrastruktuuri on keskittynyt yhä pienempään määrään yhä suurempia datakeskuksia. Siitä huolimatta meillä on edelleen osin romanttinen 80-luvun käsitys internetistä rihmastona, jossa data kulkee lukemattomia äärimmäisen monimutkaisia polkuja pitkin. Sitä ajatellaan pomminkestävänä järjestelmänä, joka ei pysähdy, jos yksi linkki katkeaa.

Todellisuudessa Internetin osalta on tapahtunut sama muutos kuin teollisessa vallankumouksessa. Käsityöläisten hajautetusta pientuotannosta on siirrytty hyperskaalan datakeskuksiin, digiaikakauden tehtaisiin. Tämä tuo valtavasti tehokkuutta ja tuottavuutta, mutta myös uudenlaisia riskejä ja vallan uudelleenjakoa. Tätä pitäisi alkaa ymmärtää myös yhteiskuntatieteellisestä, ei pelkästään teknologisesta näkökulmasta. Esimerkiksi Euroopan Unionin tekoälysäädös on hyödytön, jos teknologia siirtyy sen toimivallan ulkopuolelle.

Käsityöläisten hajautetusta pientuotannosta on siirrytty hyperskaalan datakeskuksiin, digiaikakauden tehtaisiin.

Vili Lehdonvirta

Miten sinusta tuli professori?

Elämä on sarja sattumuksia. Jälkeenpäin niiden välille on mahdollista punoa punainen lanka.

Valmistuin Aaltoa edeltäneestä Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi vuonna 2005. Väittelin taloussosiologiasta Turun kauppakorkeakoulussa (nykyisin Turun yliopisto) vuonna 2009. Sen jälkeen työskentelin tutkijatohtorina Tokiossa ja Lontoossa. Hain professuuria MIT:sta ja Helsingin yliopistolta. Kun en onnistunut saamaan professuuria, aloin tehdä konsultointia digialan yrityksille.

Kun olin neuvottelemassa virtuaalitalouden suunnittelijan työpaikasta Rovion kanssa, näin Oxfordin Internet-instituutin ilmoituksen, jossa haettiin digitaalisen talouden apulaisprofessoria. Päätin yrittää vielä viimeisen kerran, ja valmistauduin hakuprosessiin perusteellisesti. Aloitin työt Oxfordissa vappupäivänä 2013. Minulla oli kolmen vuoden työsopimus. Voitin Euroopan tutkimusneuvoston apurahan ja pestini vakinaistettiin.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Kiitollisuus. Pitää muistaa iloita pienistäkin onnistumisista. Lisäksi on tärkeää, että tutkijalla on sisäinen motivaatio tutkia asioita uteliaasti ja nauttia itse prosessista. Ei kannata lähteä tekemään tutkimusta pelkästään onnistuminen mielessä, koska epäonnistumisia tulee matkalla paljon.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Ihmiskunta on isojen haasteiden edessä. Odotukset ja oletukset tulevaisuudesta on kyseenalaistettu. Nyt joudumme arvioimaan uudestaan ihan perustavan laatuisia oletuksia. Se on pelottavaa ja samalla jännittävää. Meillä on myös toimijuutta vaikuttaa tulevaisuuteen ihmiskuntana, EU:ssa, Suomessa, tutkijoina ja teknologian kehittäjinä.

Lepääkö valtionhallinto kellarista löytyvien palvelimien vai Amazonin päällä? Vili Lehdonvirta tarkastelee kehitystä ajan ja pilvien yli

Tietotekniikan laitoksen professori Vili Lehdonvirta on saanut Euroopan tutkimusneuvoston Advanced Grant -rahoituksen. Sen suuruus on 2,5 miljoonaa euroa, ja hanke kestää viisi vuotta. Tutkimuksessaan Lehdonvirta kehittää menetelmiä, joiden avulla voidaan piirtää kartalle pilvi-imperiumien laajuus ja sijainti.

Lue lisää
Vili Lehdonvirta, kuva:Mikko Raskinen, Aalto-yliopisto
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:

Lue lisää uutisia

Radiokatu20_purkutyömaa_Pasila_Laura_Berger
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Modernin arkkitehtuurin tutkimukseen merkittävä apuraha Koneen säätiöltä – Laura Bergerin hanke rinnastaa rakennuskadon luontokatoon

Aalto-yliopiston postdoc-tutkija Laura Berger ja hänen työryhmänsä ovat saaneet Koneen säätiön 541 400 euron apurahan hankkeen tutkimiseen, joka tarkastelee rakennuskadon vaikutuksia yhteiskunnalle ja ympäristölle.
Matti Rossi vastaanotti palkinnon
Palkinnot ja tunnustukset Julkaistu:

Professori Matti Rossille tiimeineen arvostettu AIS Impact Award 2024

Tiimi voitti palkinnon teknologisesta ja yrittäjyyteen liittyvästä vaikuttavuudesta
An artistic rendering of two chips on a circuit board, one is blue and the other is orange and light is emitting from their surf
Mediatiedotteet Julkaistu:

Tutkijoiden tavoitteena on korjata kvanttivirheet huoneenlämmön sijaan superkylmässä lämpötilassa

Kvanttitietokoneiden kehityksessä yksi suurimmista haasteista on se, että kvanttibitit eli kubitit ovat liian epätarkkoja. Tarvitaan siis tehokkaampaa kvanttivirheen korjausta, jotta kvanttitietokoneita voidaan tulevaisuudessa ottaa laajemmin käyttöön. Professori Mikko Möttösellä on kvanttikorjaukseen uudenlainen ratkaisuehdotus, ja sen kehittämiseksi hän on saanut kolmevuotisen apurahan Jane ja Aatos Erkon säätiöltä.
Three happy students. Photo: Unto Rautio
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Siemenrahoitusta Aallon, KU Leuvenin ja Helsingin yliopiston tutkimusyhteistyön vahvistamiseen

Rahoitetut hankkeet tukevat yliopistojen strategisen kumppanuuden tavoitetta edistää vaikuttavaa ja monitieteistä yhteistyötä.