Yhä useampi nainen väittelee tekniikan tohtoriksi

Geoinformatiikan professori ja promoottori Kirsi Virrantaus johdattaa promovoitavat tohtorit Dipolin uusittuun juhlasaliin Aalto-yliopiston tekniikan alan promootiossa kesäkuun puolivälissä.

Kaikki 400 parin viime vuoden aikana Aalto-yliopistossa väitellyttä tekniikan ja arkkitehtuurin tohtoria ovat saaneet kutsun tilaisuuteen. Suuri osa promovoitavista on jatkanut tohtoriopintoihin heti diplomi-insinööriksi valmistuttuaan.

”Aikoinaan väitöskirja saattoi olla tutkijan elämäntyö. Se valmistui ehkä vuosikymmenten työn jälkeen, kun ura oli loppumaisillaan. Nyt väitöskirja ei ole loppu vaan alku. Nuorelle tohtorille väitöskirja on tieteen ajokortti, joka tekee hänestä tiedemaailman täysivaltainen jäsenen”, toteaa Virrantaus.

Tohtorikoulutuksen kehittyminen selittää osin muutosta. Ennen väittelijä ahersi tutkimuksensa parissa lähes yksin – nyt jatko-opiskelu on hyvin ohjattua ja järjestelmällistä.

Jokaisella Aalto-yliopiston korkeakoululla on oma tohtoriohjelmansa ja -koulunsa. Tarjolla on väitöskirjatyötä tukevia kursseja tutkimusmetodiikasta kirjallisuustutkimuksen tekemiseen. Suuri osa tohtoriopiskelijoista on työsuhteessa yliopistoon. Tukea on tarjolla huomattavasti enemmän kuin ennen.

Ihanteena on, että väitöstyö syntyisi päätoimisilta tohtoriopiskelijoilta neljän ja sivutoimisilta kuuden vuoden kuluessa.

Opintoihin hakeutuminenkaan ei ole entisellään.

”Ennen opintojen jatkaminen oli ilmoitusasia. Nyt jatko-opinto-oikeutta pitää hakea, ja vain lahjakkaimmat opiskelijat otetaan sisään. Muutos on nostanut väitöskirjojen tasoa.”

Monta tiedettä

Virrantaus valmistui arkkitehdiksi vuonna 1977 ja väitteli 1984 Teknillisessä korkeakoulussa kuntien paikkatietojärjestelmistä maanmittausosastolla.

”Arkkitehtiopintojen lisäksi opiskelin matematiikkaa ja tietotekniikkaa. Se oli sellaista varhaista monialaisuutta. Nythän monitieteisyys on yliopistomaailmassa trendi, joka näkyy myös väitöskirjoissa.”

Aalto-yliopistossa monialaisuus näkyy perusopiskelijoiden arjessa. Tavoitteena on, että jokainen heistä suorittaisi oman alan opintojensa lisäksi vähintään yhden kurssin Aallon muilta aloilta: Insinööriopiskelijoiden pitäisi siis tuntea myös taloutta ja taidetta. Tällaiset loikkaukset opettavat katsomaan asioita eri näkökulmista.

”Työelämässä on hyötyä siitä, että ymmärtää toisten työskentely- ja ajattelutapoja. Luovuutta sekä teknistä ja liiketaloudellista osaamista yhdistämällä voi syntyä jotain aivan uutta.”

Tekniikan tohtoreista neljännes naisia

Kesäkuiseen promootion kutsun saaneista tohtoreista noin neljännes on naisia. Virrantauksen väitellessä tohtoriksi hänellä oli vain muutama naispuolinen kollega.

”1990-luvulla naisten määrä alkoi nousta. Aalto-yliopiston aikana naisten osuus on vakiintunut noin neljännekseen.”

Naisten määrän kasvulle ei voi nimetä mitään yhtä syytä. Taustalla on varmasti tasa-arvon yleinen koheneminen yhteiskunnassa. Käsitykset perinteisistä naisten ja miesten rooleista ovat murentuneet.

"Vaikutusta lienee silläkin, että nyt naisia on professoreina enemmän kuin ennen. Esikuvia riittää."

Tekniikan alan tohtorit työllistyvät hyvin

Kirjoitukset työttömistä tohtoreista ja tohtoritulvasta saavat mediassa aika ajoin sijaa. Virrantaus kuitenkin huomauttaa, että tekniikan tohtorit eivät työttömyystilastoja rumenna. Esimerkiksi vuonna 2016 vain kolme prosenttia tuoreista tekniikan tohtoreista kertoi olevansa vailla työtä vuosi valmistumisensa jälkeen.

Hieman alle puolet tohtoreista työllistyy yrityksiin, loput yliopistoihin tai tutkimuslaitoksiin kotimaahan tai ulkomaille.

”Tekniikan tohtoreille on kysyntää ja tarvetta. Kun tohtori työllistyy yritykseen, hän vie sinne mukanaan kaiken tietämyksensä. Hän on paneutunut vuosien ajan oman alansa tuoreimpaan tutkimukseen ja tehnyt sitä itse. Tämä on kaikkein tehokkain tapa viedä tutkimustietoa teollisuuteen ja yrityksiin. Nimenomaan tutkimuksen avulla voi löytää uusia ratkaisuja.”

Kunniatehtävä

Dipolin juhlasalissa Virrantaus pitää promovoitaville juhlapuheen ja ojentaa heistä kullekin tohtorin tunnuksen, hatun. Tohtorien joukossa on myös viisi hänen omaa opiskelijaansa.

Promoottorin tehtävät Virrantaus sai, koska hän on yksi professorikunnan vanhimmista.

”Arvokkaalta tämä tuntuu. Tehtävä on suuri kunnia ja olen siitä hyvin iloinen”, Virrantaus hymyilee.

Hän on tekniikan alan ensimmäinen naispromoottori Teknillisen korkeakoulun ja Aalto-yliopiston historiassa.