Yleisön ja tilan kytkentää

Tapa, jolla tarinoita kerrotaan vaikuttaa tapaan, jolla niitä otetaan vastaan. Opiskeltuaan dokumentaarisen elokuvan ohjausta Robbert Groenendijk alkoi kiinnostua tutkimaan keinoja, joilla katsojasta voi tehdä aktiivisen osan taideteosta. Katsoessaan elokuvaa katsoja on suhteellisen passiivisessa roolissa, kun taas installaatioiden kohdalla on mahdollista rakentaa vuorovaikutusta, joka voi muuttaa teoksen lopputuloksen. Tällä tavalla installaatio voi toimia pintana, joka heijastaa katsojan käytöstä ja ajatuksia, saaden joka kerta aikaan ainutlaatuisen tuloksen.

Äänen ja kuvan välissä

Groenendijkin viimeisimmässä Echo-työssä rykelmä pieniä valoja reagoi ympärillä kuuluviin ääniin. Tämä työ antoi taiteilijalle kipinän, joka johdatti hänet Mäntän kuvataideviikoille. Tänä kesänä Groenendijk luo Mänttään uuden installaation nimeltä Protocol, joka käyttää hyväkseen digitaalista teknologiaa ja elektroniikkaa luodakseen tilan inhimilliselle vuorovaikutukselle.

Installaatio koostuu LED-näytöistä, jotka on kytketty kahteen tietokoneeseen. Nämä tietokoneet tulkitsevat kuvadataa näytöiltä ääneksi ja lähettävät sen toisilleen piippausten avulla. Ne koodaavat ja tulkitsevat piippausten dataa jatkuvasti rakentaakseen kuvat uudelleen toiselle näytöistä. Tämän mukautetun protokollan johdosta ihmisten äänet tulevat luonnostaan osaksi digitaalista ’keskustelua’, vaikuttaen työn tulokseen. Installaatio heijastelee inhimillistä epätäydellisyyttä verrattuna jokapäiväisten digitaalisten systeemien virheettömyyteen. 

Katsottuaan videon Voyager 1 -avaruusaluksesta, joka kantaa mukanaan kuvilla ja äänellä varustettua kultaista levyä Groenendijk inspiroitui tutkimaan datan representaatioita ja koodausta. On tyypillistä, että miellämme levyn esineenä, joka sisältää ääntä. Tietyn protokollan avulla levylle voidaan myös tallentaa esimerkiksi kuvia. Sen vuoksi data muuttuu tietyn tyyppiseksi vasta, kun tulkitsemme sitä.

Opinnot Aalto-yliopistossa ovat päästäneet Groenendijkin sukeltamaan syvemmälle taiteelliseen työskentelyyn ja tekemään kokeita digitaaliseen maailmaan pohjautuvien installaatioiden kanssa.

”Olen saanut mahdollisuuden siirtää työni fyysiseen maailmaan, ottaen huomioon, että aiemmin ne olivat ainoastaan digitaalisessa ulottuvuudessa. Fyysiset installaatiot mahdollistavat erilaisen kokemuksen sen sijaan, että olisivat vain osa näyttöä.”