Professori Philip Dean, median laitoksen johtaja,
Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu:
”Read-only”-muistoja 1990-luvulta
Valokuvauksen professori Merja Salo (1953–2018) oli valokuvauksen tutkimuksen edelläkävijä Suomessa. Hän oli kiinnostunut hypermedian tarjoamista julkaisumahdollisuuksista 1990-luvulla ja päätti rohkeasti julkaista väitöskirjansa cd-rom-levynä 23 vuotta sitten. Salon väitöskirja oli ensimmäinen suomalainen digitaalisessa muodossa julkaistu väitöskirja.
650 megatavun cd-rom-levy (compact disk read-only memory) edusti tekniikan viimeisintä kehitystä. Yli 500 suomalaista mainoskuvaa ja tupakoinnin vastaista kampanjakuvaa sisältävä cd-rom-levy tarjosi painettuun opinnäytetyöhön verrattuna laajemmat haku- ja navigointimahdollisuudet sekä mahdollisuuden sisällyttää kuvat opinnäytetyöhön vuorovaikutteisesti.
Cd-rom-julkaisujen aikakausi oli kuitenkin vuonna 1997 lopuillaan. Avoimen ja helposti saatavilla olevan multi- ja hypermedian todellinen potentiaali keskittyi jo internetin kehittämiseen (noin vuodesta 1995 alkaen World Wide Web), ja cd-rom-levyn muodon rajoitukset, cd-rom-tuotantotyökalujen monimutkaisuus ja yhteensopimattomuus sekä dvd-levyn (digital video disk) ja sen hybridimuotojen nopea kehitys sammuttivat nopeasti kiinnostuksen tähän formaattiin.
Salo totesi kollegoilleen katuvansa sitä, että oli tehnyt väitöskirjansa rom-pohjaisena, koska vain yhden vuosikymmenen kuluttua juuri kukaan ei enää voinut käyttää cd-rom-levyjä. Hänen väitöskirjansa voidaan nähdä erinomaisena esimerkkinä digitaalisten mediamuotojen hauraudesta, kun niitä tarkastellaan akateemisen ja/tai luovan mediasisällön arkistoinnin ja saavutettavuuden näkökulmasta.
Ajatus siitä, että internet on ratkaissut nämä ongelmat, on kyseenalaistettava. Todellisuudessa digitaalisen sisällön saatavuutta ohjaavat aina yhteensopivuus ja järjestelmien joustavuus, kuten infrastruktuuri, työkalut ja itse sisältökoodi. Täydellisten digitaalisten järjestelmien säilyttäminen seuraavien vuosikymmenten tai satojen tai tuhansien vuosien ajan, jotta tulevat sukupolvet voisivat kokea tämänhetkisen digitaalisen kulttuurimme, ei vaikuta tällä hetkellä toteutuskelpoiselta ajatukselta.
- Julkaistu:
- Päivitetty: