Arkkitehtuuriaktivismia!

Voiko tulevaisuutta muuttaa arkkitehtuurin avulla? Voiko arkkitehtuuri olla poliittista? Voivatko arkkitehdit olla aktivisteja? Kyllä, kyllä ja kyllä!

Arkkitehtuuri ei ole vain seinien ja kattojen rakentamista. Sen sijaan arkkitehtuuri on palvelu, joka perustuu laajaan ymmärrykseen ihmisistä ja heidän toiminnastaan sekä fyysisestä ympäristöstä. Samalla arkkitehtuuri heijastaa yhteiskuntaa: sen resurssien ja vallan jakautumista, historiaa, uskomuksia ja tietyllä hetkellä vallalla olevia arvoja. Arkkitehdit voivat työssään käsitellä yhteiskunnallisia kysymyksiä avoimesti ja tuoda niihin oman näkemyksensä. Me arkkitehdit voimme siis olla aktivisteja.

Muutama esimerkki.

Minä ja kollegani Saija Hollmén ja Helena Sandman suunnittelemme paraikaa tyttöjen hostelleja Tansanian Iringaan. Kansalaisjärjestöjen Ukumbin ja Lyra in Africa avulla rakennamme tytöille asuntoloita, joita he kipeästi tarvitsevat turvakseen. Pyrimme ottamaan paikallisyhteisön mukaan varsinaiseen suunnitteluun, ja hyödynnämme kestäviä rakennusmenetelmiä niin paljon kuin mahdollista. Näin pyrimme vahvistamaan paikallisyhteisöjen taloutta, asemaa yhteiskunnassa sekä asukkaiden terveyttä. Arkkitehtuuri voi tällaisen aktivismin kautta vähentää tehokkaasti köyhyyttä. 

Brysselissä sijaitsevassa Rotor-toimistossa työskentelevä kollegani Lionel Devlieger suhtautuu puolestaan kierrätykseen intohimoisesti. Hän suunnittelee rakennuksia hyödyntäen purkukohteista pelastettuja materiaaleja. Kulutusyhteiskuntamme on lyhentänyt nykyrakennusten elinkaarien puoleen vanhoihin puu-, tiili- ja kivirakennuksiin verrattuna. On halvempaa purkaa kuin korjata. Tonneittain käyttökelpoista materiaalia kuljetetaan päivittäin kaatopaikoille ja Devlieger kysyykin: onko meidän pakko luoda kaikkea alusta alkaen? 

Saksalaisen arkkitehdin Anna Heringerin mielestä kestävän kehityksen tunnistaminen on yksinkertaista; jos jotakin voidaan tehdä yhä uudelleen, se on kestävää. Kun Heringer suunnittelee jotain, hän kysyy ensin itseltään: onko kaikilla maailman ihmisillä varaa rakentaa tällä tavalla sekä taloudellisesti että ekologisesti? Planeettamme resurssit ovat rajalliset, mutta tasavertaisessa maailmassa resurssit voitaisiin jakaa kaikille ihmisille. Näin saisimme kaikille luotua riittävää suojaa niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Jos tämä periaate ohjaisi arkkitehtejamme ja rakentajiamme, maailmassa rakennettaisiin nykyistä huomattavasti vähemmän. Kenties rakentaminen olisi myös laadukkaampaa.

Voiko kourallinen yhteiskunnallisesti tiedostavia arkkitehtejä tehdä maailmasta paremman paikan? Suuret muutokset edellyttävät luonnollisesti myös muita voimia kuten vahvaa poliittista tahtoa. On kuitenkin olemassa paljon esimerkkejä arkkitehtiaktivisteista, jotka painostavat omalla työllään vaikutusvaltaisia ihmisiä mukaan muutokseen.

Aalto-yliopiston opettajana tärkein tehtäväni on auttaa nuoria arkkitehteja kasvamaan lahjakkaiksi muutoksentekijöiksi. Tämä tapahtuu pienin mutta varmoin askelin. Tiedostamisen, empatian ja sitoutumisen avulla on mahdollista muuttaa rakennettua ympäristöämme paremmaksi. Minusta jokainen arkkitehti, joka saa aikaan kestävämpää ja kauniimpaa tulevaisuutta, on todellinen sankari. Arkkitehti, aktivisti ja sankari.

Jenni Reuter
Jenni Reuter on Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen apulaisprofessori. Hän työskentelee myös omassa arkkitehtitoimistossaan yhdessä Saija Hollménin ja Helena Sandmanin kanssa. Vuonna 2007 he perustivat Ukumbi-kansalaisjärjestön, jonka tehtävänä on tarjota arkkitehtuuripalveluja erilaisille apua tarvitseville yhteisöille.

Kirjoitus on osa Aalto-yliopiston blogisarjaa Creativity Unfolded, jossa pohditaan luovuuden, designin, teknologian ja median eri ulottuvuuksia. Lue lisää osoitteessa: https://medium.com/creativity-unfolded (Blogia julkaistaan englanniksi)