Väitös arkkitehtuuri-, maisema- ja kaupunkitutkimuksen alalta, FM, arkkitehti Hanna Hyvönen

Rakennushankkeita esitellään nykyään yleisesti valokuvia muistuttavilla perspektiivikuvilla. Tällaista fotorealistista havainnollistamista pidetään helppotajuisena mutta myös herkästi harhaanjohtavana. Akateemisessa arkkitehtuurikeskustelussa se sivuutetaan usein kiiltokuvamaisena markkinointina, jolla ei ole syvempää yhteyttä arkkitehtuuriajatteluun. 

Tutkimuksessa osoitetaan, että arkkitehtuurin fotorealismia ei ole syytä kelpuuttaa ongelmattomana yleistajuistamisena mutta ei myöskään torjua suunnittelusta erillisenä kuvittamisena. Molemmat suhtautumistavat perustuvat yksioikoiseen käsitykseen kuvallisesta realismista näkyvän todellisuuden jäljentämisenä. 

Tutkimuksen keskeinen väite on, että fotorealismi on nykyarkkitehtuurissa pikemmin ajattelu- ja työskentelytapa kuin yksittäisten kuvien ominaisuus. 3D-ohjelmistoissa arkkitehtuuria tarkastellaan tyypillisesti kuvitteellisen liikuteltavan kameran kautta. Valokuvallisen todenmukaisuuden ihanne on siten rakennettu arkkitehtien digitalisoituneisiin työvälineisiin. 

Suunnittelu-, tietomallinnus- ja visualisointiohjelmistojen toiminnot nivovat yhteen perspektiivisen tilankuvauksen ja valokuvauksen simuloinnin tekniikoita. Tutkimuksessa argumentoidaan, että fotorealismin helppotajuisuus perustuu syvään juurtuneille oletuksille perspektiivin ja valokuvan todenmukaisuudesta sekä arkkitehtonisesta tilasta. Näennäisen luonnollisuutensa varjolla fotorealismi suuntaa vahvasti tapoja tuottaa ja arvioida rakennettua ympäristöä. 

Fotorealismin helppo lähestyttävyys kätkee myös jännitteitä, jotka selittävät sen harhaanjohtavuutta. Yhtäältä valokuvamaisuus viittaa luotettavaan dokumentointiin, toisaalta perspektiivin perinteet utopioihin ja lavastukseen. Katsojalla on harvoin edellytyksiä eritellä näiden ristiriitaisten esitysperinteiden osuutta fotorealistisessa havainnollistamisessa. 

Tutkimus tarjoaa uusia välineitä fotorealistisen havainnollistamisen kritiikkiin. Samalla se osoittaa, kuinka vaikeaa arkkitehtuurissa on irrottautua länsimaisen kuvallisen realismin perusoletuksista ja siten myös fotorealismista. Valokuvallisen ja valokuvia jäljittelevän aineiston laajamittainen hyödyntäminen nykyteknologioissa tekee kuitenkin fotorealismin kritiikistä entistäkin tärkeämpää.

Avainsanat: arkkitehtuuri, fotorealismi, havainnollistaminen, fotorealistinen visualisointi, havainnekuvat, kuvallinen realismi, arkkitehtuurigrafiikka, CAD, 3D-mallinnus

Väitöskirjan nimi: Building (with) Pictures: The Confusing Fluency of Architectural Photorealism

Tohtoriopiskelija: Hanna Hyvönen
Vastaväittäjä: Reader, Dr Joel McKim, Birkbeck College
Kustos: Professori Panu Savolainen, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, arkkitehtuurin laitos

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 10 päivää ennen väitöstä): https://aaltodoc.aalto.fi/doc_public/eonly/riiputus/

Yhteystiedot:

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitöskirjat: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/54