Väitös tuotantotalouden alalta, DI Joosef Valli

Kun organisaatioita katsotaan kompleksisuuden näkökulmasta, nähdään ne vuorovaikutuksessa olevien toimintojen kokonaisuutena: yksittäisillä päätöksillä saattaa tällöin olla arvaamattomia seurauksia, mikä tekee organisaatiopäätöksenteosta haastavaa.

Väitöskirjan lähtökohtana on, että kompleksisuusteorian mukaiset vuorovaikutussuhteet ovat päätöksenteolle keskeisiä. Koska kompleksisuusteoria rakentuu vahvasti simulaatiotutkimuksen varaan, tiedämme kuitenkin varsin vähän siitä, miten päätöksentekijät käsittelevät merkittäviä, tosielämän komplekseja ongelmia. Tämän selvittäminen on väitöskirjan tavoite, ja sitä lähestytään tutkimalla Yhdysvaltain keskuspankin rahapoliittisen toimikunnan päätöksentekoa finanssikriisin aikana laadullisten menetelmien avulla.

Väitöskirjan löydösten perusteella yksilöiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon vuorovaikutussuhteita huomioidaan päätöksenteossa. Empiirisessä aineistossa tämä riippui erityisesti päätöksentekijöiden tavasta käyttää kognitiivisia raameja ongelmanratkaisussa. Matalan tason kompleksisuutta lähestyttiin yksittäisestä raamista käsin, raamin keskittäessä päätöksentekijän huomion toimintaympäristön tiettyyn osaan. Keskitason kompleksisuus huomioitiin rakentamalla yli ajan matalan kompleksisuuden päälle: päätöksentekijä oppi käsittelemään pienempää osaongelmaa, minkä jälkeen hän laajensi tarkasteluaan, ottaen enemmän vuorovaikutussuhteita huomioon. Yleensä tämä tapahtui uutta kognitiivista raamia apuna käyttäen, sillä uusi raami kohdensi päätöksentekijän huomion uuteen toimintaympäristön osaan. Erityisen tärkeää tällainen raamin vaihtaminen oli korkean kompleksisuuden havainnoimisessa: suurta määrää vuorovaikutussuhteita ei koskaan havaittu yksittäisen raamin kautta. Kun päätöksentekijä oli kerran huomioinut paljon vuorovaikutussuhteita, pystyi hän myöhemmin parantamaan ratkaisuehdotustaan unohtamatta ongelman kompleksia luonnetta.

Väitöskirjan perusteella yksilöiden monimuotoisuuteen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, kun komplekseissa ympäristöissä toimivia päätöksentekoryhmiä muodostetaan. Jotta taataan, että ryhmä huomioi riittävästi ympäristön vuorovaikutussuhteita, täytyy ryhmässä olla jäseniä, jotka katselevat ongelmaa useasta raamista käsin. Toisin sanoen: ei riitä, että ryhmässä on sekä oikea- että vasenkätisiä jäseniä, vaan siellä on oltava myös kaksikätisiä henkilöitä.

Vastaväittäjä: apulaisprofessori Derek Harmon, University of Michigan, Yhdysvallat

Kustos: professori Henri Schildt, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu, Tuotantotalouden laitos

Väittelijän yhteystiedot: [email protected]

Väitöstilaisuus järjestetään etäyhteydellä. Zoom-linkki tapahtumaan

Väitöskirja on julkisesti nähtävillä 10 päivää ennen väitöstä Aalto-yliopiston julkaisuarkiston verkkoriiputussivulla.

Elektroninen väitöskirja