Miltei kaikki lasta odottavat ja pikkulapsiperheet käyttävät neuvolapalveluita. Vuodenvaihteen sote-uudistuksessa vastuu neuvolapalveluista siirtyi kunnilta uusille hyvinvointialueille, ja palvelut organisoidaan uudelleen.
Aalto-yliopiston tutkijat ovat tutkimushankkeissaan mukana luomassa uudenlaista neuvolaa ja myönteistä synnytyskokemusta. Visioissa huomioidaan teknologian luomat mahdollisuudet, kuten synnytyksen simulointi kolmiulotteisessa videokonferenssissa avattaren eli virtuaalihahmon välityksellä. Toisaalta tutkijat mielellään säilyttäisivät parhaat käytänteet menneestä, kuten perinteisen neuvolakortin, aidot kohtaamiset sekä rotinat, vierailut katsomaan vastasyntynyttä ruokalahjojen kera.
Neuvolatoiminta sai Suomessa alkunsa jo vuonna 1922. Neuvola alkoi yhtenäiskulttuurin nimissä välittää tietoa, jota aikaisemmin siirsivät eteenpäin suvun vanhat viisaat naiset. Yksi syy neuvolatoiminnan käynnistämiselle oli huoli lapsi- ja äitikuolleisuudesta. Siihen neuvolat toivatkin selkeän parannuksen – kuolleisuusluvut ovat nykyään alhaisimpien joukossa maailmassa.
Suomessa äitiyskuolemia on 1–7 vuosittain. Imeväiskuolleiden määrä tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden vuonna 2020 oli 1,8. Myös 1–14-vuotiaiden lasten kuolemat ovat käyneet yhä harvinaisemmaksi. Vuonna 2020 Suomessa kuoli 58 lasta, mikä on vähemmän kuin koskaan tilastohistorian aikana.
Tietotekniikan väitöskirjatutkija, doulayrittäjä ja synnytysvalmentaja Marjaana Siivola sanoo, että vuosituhannen vaihteessa oli eräänlainen neuvolan kukoistuskausi.
”Neuvola tarjosi fyysisiä kohtaamisia, läsnäoloa, tuttuja hoitajia ja vertaistukeen perustuvia synnytysvalmennuksia.”
Kukoistuskauden jälkeen neuvola- ja synnytyspalveluita alettiin keskittää, ja nykyisin terveydenhoitajia ja neuvolalääkäreitä on usein alle suositusten edellyttämä määrä.
Jos vielä ennen koronaepidemiaa ajateltiin, että synnytysvalmennusta ei voisi järjestää verkossa, ajatukset ovat nyt muuttuneet. Korona-aikana järjestetyssä webinaarissa saattoi olla jopa tuhat osallistujaa kerralla.
Marjaana Siivola ja uuden median suunnittelun ja oppimisen professori Teemu Leinonen ovat kollegoineen tutkineet synnytysvalmennuksen toteuttamista niin sanottuna käänteisenä luokkahuoneena.
”Osallistujat voivat tutustua materiaaliin itsenäisesti. Verkossa voi katsoa videoita, lukea, tutustua synnytyshuoneeseen, sektiosaliin ja perhehuoneeseen virtuaalisten 360° kuvien kautta, pelata synnytyspeliä tai katsoa virtuaalilasien avulla synnytysvideota. Virtuaalisissa tapaamisissa saadaan vertaistukea, vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin ja opitaan myös toisten kysymyksistä”, Marjaana Siivola kertoo.
Siinä missä neuvolapalvelut synnytysvalmennuksineen ovat olleet osa perusterveydenhoitoa, synnytys on kuulunut erikoissairaanhoidon piiriin. Se on johtanut ongelmiin hoidon jatkuvuudessa. Äitiysneuvolassa on omat hoitajansa, synnytyksen hoitaa erikseen kätilö – tai heitäkin voi olla useampi, jos synnytys jatkuu pitkään – ja synnytyksen jälkeen on taas vastassa uusi hoitaja.
Syksyllä 2022 Biodesign Finland -ohjelman tutkijat Hanna Castrén-Niemi ja Annika Järvelin jalkautuivat kolmeksi viikoksi havainnoimaan satavuotiaan neuvolan arkea. Nyt he hakevat rahoitusta kahdelle hankkeelle, joiden ideat ovat peräisin havaintojaksolta.
Castrén-Niemen johtamassa hankkeessa etsitään ratkaisua synnytysten käynnistysten optimoimiseksi ja äidin synnytyskokemuksen parantamiseksi. Järvelinin luotsaama hanke tarkastelee, miten synnytyspelkoa voisi paremmin tunnistaa ja hoitaa.
THL:n mukaan käynnistysten osuus synnytyksistä on ollut jo vuosia reippaassa kasvussa, samoin synnytyspelkodiagnoosien määrä.
”Neuvoloissa ei pystytä riittävän tehokkaasti seulomaan asiakkaita, jotka tarvitsevat apua esimerkiksi masennukseen tai synnytyspelkoon. Jos ihmiset jätetään pärjäämään omillaan, he menettävät luottamuksen neuvolaan”, Järvelin sanoo.
Tiedon pirstaloituminen on Annika Järvelinin mukaan yksi nykyneuvolan haasteista. Se voi vaikuttaa myös kokemukseen omasta vanhemmuudesta.
”Tiedon määrän lisääntyessä vanhempien usko omiin kykyihin voi heikentyä.”
Nyt käytössä olevat teknologiset ratkaisut eivät vakuuta tutkijoita: ne voivat heikentää synnytyskokemusta. Esimerkiksi neuvolan käytössä olevat vanhat ultraäänilaitteet voivat jopa lisätä turhia sairaalakäyntejä raskauden aikana.
”Piuhat ja muu tekniikka ottavat ison roolin, mikä voi heikentää esimerkiksi liikkumista synnytyksen aikana. Se taas vaikuttaa suoraan synnytyksen etenemiseen. Huomaamaton, esimerkiksi langaton, teknologia kunnioittaisi synnyttäjää”, Marjaana Siivola sanoo.
Joissakin neuvoloissa on jo siirrytty sähköiseen neuvolakorttiin, mutta professori Teemu Leinonen haluaisi säilyttää paperisen kortin.
”Kortilla ja sen merkinnöillä on iso merkitys neuvolakokemuksessa. Lapsen ja aikuisten väliseen vuorovaikutukseen en myöskään toisi liiemmälti teknologiaa.”
Neuvolapalveluiden suunnittelussa tulisi Annika Järvelinin mukaan huomioida myös lapsen näkökulma. Esimerkiksi mittaukset, punnitukset, vieraan ihmisen kosketus, kylmät kädet, nostelu, epämiellyttävä alusta, rokotukset, maskit ja lääkärintakit voisi miettiä uusiksi lapsen näkökulmasta.
Palveluiden räätälöinti ja niiden oikea-aikainen saatavuus yhdistettynä oikeanlaiseen osaamiseen ovat tulevaisuuden neuvolan avaintekijöitä.
”Uskon moniammatilliseen yhteistyöhön, jossa hoitopolut rakennetaan systemaattisesti yhdessä. Tällöin huomioidaan niin lääketieteellinen, teknillinen kuin liiketaloudellinenkin osaaminen”, sanoo kätilö ja Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja testauspäällikkö Eija Raussi-Lehto, joka väitteli tekniikan tohtoriksi Aallosta syksyllä 2022.
Muutamassa vuosikymmenessä neuvolassa saatetaan kokea fotorealistisia 3D-videokonferensseja tavanomaisten kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten ohella. Tuleva synnyttäjä ja hänen puolisonsa voisivat tavata kätilön virtuaalihahmoina siinä tilassa, missä synnytys tulee tapahtumaan.
”Raskaana olevan avattaren lapsi syntyisi simulaatiossa, jossa voitaisiin harjoitella myös mahdolliset komplikaatiot”, Teemu Leinonen kuvailee.
Nykyisin fotorealistiset ympäristöt perustuvat valokuvainformaatioon. Tulevaisuudessa voitaisiin hyödyntää suoraan videokuvaa esimerkiksi liittämällä videokuvasta kasvot avattariin.
”Koko keho voisi olla mallinnettu, eikä avattaria siirrettäisi enää hiirellä, vaan oman kehon liikkeen avulla”, Leinonen kertoo.
Empatian välittäminen videon välityksellä voi kuitenkin olla vaikeaa, ja tunteet, kuten synnytyspelko, ovat mielen lisäksi kehossa, muistuttaa Leinonen.
Marjaana Siivola korostaa valmennuksissaan synnytyksen perusteiden lisäksi synnytyskokemuksen käsittelyä, lapsivuodeaikaa ja perheen kannattelua esimerkiksi rotinaperinnettä hyödyntäen. Huonot synnytyskokemukset saavat usein paljon julkisuutta, mutta niiden vastapainona on myös toinen, valoisampi todellisuus.
”Hiljaa pysyttelevät he, joilla on ihanaa omassa vauvakuplassaan.”
Teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne
Kuvitus: Juuli Miettilä
Tämä artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 32 huhtikuussa 2023.
Tutkijat selvittävät sitä, miten neuvolan seuraavan vuosisadan tarpeisiin voitaisiin vastata Stanfordin yliopistosta lähtöisin olevien Biodesign-menetelmien keinoin.
