(kulkee nalle suussa ilman opaskoiravaljaita)
Olen labradorinnoutaja, tarkemmin ottaen metsästyslinjaa. Olin ensin syntymän jälkeen puolitoista vuotta kasvamassa vapaaehtoisperheen hoidossa maalaistalossa. Sitten lähdin puoleksi vuodeksi opaskoirakouluun, jossa rohkeuteni, terveyteni ja lapsirakkauteni testattiin perusteellisesti. Minua opetettiin myös olemaan vähän vähemmän kiinnostunut toisista koirista. Läpäisin kaiken tämän.
Kävin Marin luona ensin joulukuussa 2022, ja vuosi sitten helmikuussa muutin Marin luo. Kampukselle tulen aina Marin kanssa, koska opaskoirat ovat tervetulleita kaikkialle.
(on ilman valjaita ja saa hepulin, kun käytävälle tulee ihmisiä ja saa luvan mennä tervehtimään)
Ruokalat ja keittiöt! Olen tosi ahne. Kuljen lattianrajassa ja napsin kaiken, mikä eteen tulee, salaatinpaloista lähtien. Tiedän, että pitäisi keskittyä opastamaan, mutta ruoka vain on niin vastustamatonta. Ja lempi-ihmisiä ovat ihan kaikki, joita saan tervehtiä.
(virallisen näköisenä)
Olen Marin liikkumisen apuväline eli olen töissä, kun Mari lähtee liikkeelle. Osaan etsiä monenlaisia asioita, kuten hissin, portaat, oven, kahvilan, liukuportaat, vessan ja suojatien. Lisäksi osaan kulkea oikeassa ja vasemmassa reunassa ja mennä esimerkiksi vahtimestarin perässä.
Kotona teen myös vapaaehtoistöitä. Imuroin sielläkin pöydän alta murusia ja tiskaan viilikupit ja vastaavat, että ne voi laittaa suoraan muovinkeräykseen.
(kiemurtelee innoissaan)
Innokasta, mutta niin on ihan joka päivä. Kun työmatkataksi pysähtyy Väreen eteen, se on aina yhtä ihmeellistä ja hauskaa.
(katsoo silmiin pitkään ja hartaasti)
Vaikka se on vaikeata, me emme voi tervehtiä, kun minulla on opaskoiravaljaat päällä. Vastaan turvallisesta liikkumisesta ja minulle on todella tärkeää keskittyä siihen. Etsin kyllä välillä vastaantulevien katseita, mutta siihen ei pidä vastata. Ole vain huomioimatta minua ja anna huomiosi Marille. Marille saa pysähtyä puhumaan.
(heiluttaa häntää)
Olen tosi innoissasi, kun saan tehdä tätä työtä. Tiedän, että tämä on merkityksellistä työtä, joka vastaa koulutustani ja kykyjäni. Mari rakastaa minua ja minä häntä. Haluan olla hänelle iloksi ja hyödyksi.
Tossuja minulla ei kyllä ole. Nyt on ollut niin kylmä talvi, että kylmimpinä päivinä en ole voinut lähteä ulos opaskoiravaljaissa – vauhti on silloin minulle liian hidas. En pysy lämpimänä ja alan ontumaan kylmästä. Pakkasella pääsenkin juoksemaan takapihalle vapaana ilman valjaita.
(käy makuulleen)
Lisää ruokaloita ja koiria kampukselle! Joissain esteettömyysasioissa olisi myös parantamisen varaa. Esimerkiksi, jos Dipolissa haluaa lähteä Kalevasta hissillä, väliovi on lukossa ja pitää soittaa vartija paikalle. Se on turhan monimutkaista.
(oikoo itsensä tuolien alle piiloon)
Retuperän WBK on pelottava. Kerran olin auditoriossa, kun soittajat tulivat yllättäen paikalle hirveällä ryminällä. Aloin täristä ja jouduimme lähtemään heti pois. Ei millään pahalla.
(katsoo arvioivasti silmiin)
En välittäisi itse, kiitos vaan. Minulle on opetettu jo pentuna, että pallot eivät ole kovinkaan kiinnostavia. Joku on yrittänyt pelata jalkapalloakin minun kanssani, mutta se ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Hajuaisti on minulle tärkeintä, ja nuuskimislenkit avustajan kanssa ovat ihan parhaita. Ymmärtääkseni virtuaalilenkistä puuttuvat kaikki ihanat hajut ja toisten koirien jättämät viestit.
(nostaa päätään ja katsoo uteliaana)
Oi, tämä on kiinnostavaa! Sitten voisin jakaa ihmisten kanssa enemmän ajatuksia. Nyt yritän vaan silmien ja hännän heilutuksen avulla saada viestini perille. Tosin, usein mielipiteeni tulee selväksi jo näin!
(laittaa tassut pitkälle eteen lattiaa vasten ja venyttää pitkään)
Ihan aina kannattaa venytellä. Koiravenytys on sellainen, mikä tehdään ihan aina ennen liikkeelle lähtöä.
(kiemurtelee tohkeissaan, juuri ennen kuin valjaat puetaan takaisin)
Pidän verhoista, niiden alta on kivaa kulkea. Rakastan uimista meressä ja koirauimalassa. Koiraystävien tapaaminen on ihanaa. Joka päivä leikin leluillani ja saan paljon rapsutuksia. Porkkana ja piimä ovat herkkuani. Kotona nukun ja kuorsaan – tassuni tuoksuvat silloin kuulemma popcornille. Olen kyllä tosi onnellinen koira.
Kampuskuvat ja koirapuhe Niksin ja Marin haastattelun perusteella: Tiina Aulanko-Jokirinne
"Kenkäni ovat melko ainutlaatuiset, ja niin on myös polkuni. Akateemisissa johtotehtävissä ei ole monia kaltaisiani – Bangladeshista kotoisin olevia naisia – etenkään meritekniikan kaltaisella miesvaltaisella alalla."
"Orientaatioviikolla ja sen kaikissa aktiviteeteissa ja luennoilla meille kerrottiin hyödyllisiä asioita esimerkiksi yliopiston toiminnasta. Koin, etten ole täällä yksin."
"Hylkimisreaktiossa on tärkeää yrittää oikeasti kuulla, mitä toinen yrittää sanoa. Se edellyttää empatiakykyä. Jos toisella on vähän erilainen kieli, puhutaan helposti toisten ohi."
Jotta voimme ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään. Aalto-yhteisön jäsenet kertovat, minkälaista on juuri heidän kengissään.
