Kun Kainuusta kotoisin oleva Iikka Huttu muutti Otaniemeen opintojen perässä, hän ei tuntenut pääkaupunkiseudulta juuri ketään. Opintojen ja opiskelijaelämän kautta hän on kuitenkin saanut elinikäisiä ystäviä.
Miksi valitsit elektroniikan ja sähkötekniikan? Entä elektroniikan ja nanoteknologian maisteriohjelman?
Lukiossa huomasin, että matemaattiset aineet olivat kiinnostavia ja vahvuuteni. Abisyksynä erilaisia koulutusvaihtoehtoja selatessani löysin diplomi-insinöörin koulutuksen, joka tuntui hyvältä sekoitukselta teoriaa ja käytäntöä. Tarkemman selailun jälkeen oivalsin, että sähkötekniikan ja elektroniikan hakukohde oli juuri täydellinen yhdistelmä. Tutkin koulutuksesta aukeavia uravaihtoehtoja ja olin myyty: pääaine tarjoaa laajaa koulutusta niin piirisuunnittelusta sähkömarkkinoihin ja nanotekniikasta audiotekniikkaan.
Elektroniikan ja nanoneteknologian maisteriohjelmaan päädyin lopullisesti kolmantena opiskeluvuotenani. Tykkäsin elektroniikasta ja kenttäteoriasta kandidaatin opinnoissani. Kesätöissä pääsin tutustumaan tuotekehitykseen ja tajusin sen olevan sitä, mitä haluan tehdä. Ohjelmasta pääaineekseni muodostui Microwave-engineering (Mikroaaltotekniikka). Olen ollut tyytyväinen pääaineeseeni, sillä siinä pääsee hyödyntämään elektroniikkaosaamista sekä fysiikkaosaamista sähkömagneettisten kenttien kautta. Ohjelma on ollut mukavan haastava. Teoreettisen opintojen ohella on myös päässyt tekemään käytännön asioista, joista varmasti on hyötyä työelämässä. Uramahdollisuudet ja työllisyys ovat myös hyvällä mallilla.
Millasta opiskelijaelämä on ollut käytännössä?
Aalto-yliopiston opiskelijaelämä on erittäin aktiivista. Lähes jokaiselle harrastukselle löytyy jo olemassa oleva yhdistys. Ja jos ei ole, niin sellainen varmaan perustetaan piakkoin.
Killat eli ainejärjestöt ottavat uudet opiskelijat vastaan ja järjestävät tapahtumia tosi monipuolisesti. Itse muutin kaukaa Kainuusta ja minua alkuun jännitti, koska en oikein tuntenut pääkaupunkiseudulta ketään. Onneksi pelko osoittautui turhaksi, sillä sain paljon uusia ystäviä niin kiltani järjestämässä toiminnassa kuin itse opetustilaisuuksissakin. Sähköinsinöörikillan kiltahuone on ollut minulle merkittävä kokoontumispaikka, jossa olen tehnyt koulutöitä, hörppinyt kahvia ja ratkonut sanaristikoita kavereiden kanssa.
Opiskelijaelämä on Aallossa tosi opiskelijalähtöista ja halukkaat pääsevät mukaan järjestämään mitä ikimuistoisimpia tapahtumia. Kun aloitin opinnot, en ollut uskoa miten paljon opiskelijayhteisö järjestää erilaisia tapahtumia. Kun valmistun, tulen muistelemaan lämmöllä opiskelijaelämää ja pöhinää, joissa olen ollut osallisena. Uskallan väittää, että olen saanut näiden vuosien aikana elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Millaista opiskelu on käytännössä?
Opiskelu on aika vapaata. Läsnäolopakkoa on aika vähän ja opiskelijalla on itsellä vastuu aikatauluistaan. Olen itse huomannut oppivani parhaiten osallistumalla kaikkiin opetustilaisuuksiin. Kurssit koostuvat usein luennoista ja viikoittain palautettavista tehtävistä. Kursseilla on lähes aina laskuharjoitustilaisuuksia, joissa voi saada apua tehtäviin kurssiassistenteilta. Opetustilaisuuksien ulkopuolella tulee myös lueskeltua kurssikirjallisuutta. Olen havainnut, että hyvillä arjen rutiineilla pääsee jo tosi pitkälle.
Monella kurssilla on myös labratöitä, joissa pääsee räpeltämään erilaisten mittalaitteiden kanssa. Elektroniikan ja sähkötekniikan pääaineessa se on lähes aina virtapiirien tai erilaisten sähköisten ilmiöiden mittaamista. Olen kokenut, että labratyöt toimivat erittäin mainiosti oppimisen tukena. Niissä oivaltaa, että teoriassa opituilla asioilla voidaan oikeasti vaikuttaa fyysisiin asioihin.
Mikä on ollut mielenkiintoisin kurssi?
Oma henkilökohtainen suosikkikurssi on ollut Elektroniikkapaja. Kurssi on kandidaattiopintojen loppupuolella, jolloin elektroniikan perusteet ovat jo hyvin hallussa. Kurssilla tehtiin ryhmätyönä sähkölaite. Siellä tehtiin myös laboratoriotöitä, joissa pääsi soveltamaan lähes kaikkea aiemmin opittua. Kurssilla oli paljon oivaltamisen hetkiä, kun näki laskemiaan ilmiöitä piirtyvän oskilloskoopin näytölle. Projektiryhmässäni oli tosi taitavia tekijöitä ja ryhmä toimi erittäin ammattimaisesti. Toimivan projektityön loppuun saamisesta tuli mahtava fiilis. Kurssin jälkeen jäi sellainen olo, että on vahingossa jopa oppinutkin jotain kandidaatin opintojen aikana.
Millaisia eväitä olet saanut työelämään?
Olen saanut valtavasti osaamista työelämään. Esimerkiksi moni ohjelmisto, jota olen kurssitöissä käyttänyt, on suoraan ollut valttina kesätyöhaussa. Sähkötekniikka on laaja ala, ja kandidaattiopinnoissa olen saanut kattavat perustiedot monesta asiasta. Ongelmanratkaisukykyni ovat kehittyneet koko opintojeni ajan. Kun tämän merkittävän taidon valjastaa, huomaakin, että lähes kaikki asiat ovat ratkaistavissa tavalla tai toisella.
Millaisena näet alan tulevaisuuden?
Sähkötekniikka ei ole lähdössä mihinkään. Jos ajattelee esimerkiksi merkittäviä ihmisten hyvinvointia kohottaneita asioita, piilee niiden takana sähkötekniikka. Myös avaimet kestävään kehitykseen löytyvät todennäköisesti sähkötekniikan ratkaisuista.
Vihreän sähkön ja sähköistyvän liikenteen avulla maailma voi siirtyä enemmän pois kasvihuonepäästöistä. Moderni yhteiskunta on rakennettu sähkön avulla ja tulee kehittymään sen mukana. Tarkkaa tulevaisuutta on vaikea ennustaa, sillä kehitys on ollut niin käsittämättömän nopeaa. Hyvänä esimerkkinä se, miten paljon matkapuhelimet ovat kehittyneet tällä vuosituhannella.
Näen itseni tulevaisuudessa olevan tuotekehityksessä jossain mikroaaltotekniikan yrityksessä.
Kenelle suosittelisit alaa?
Suosittelen alaa kaikille, jotka tykkäävät matemaattisista aineista ja haluavat nähdä työnsä jäljet myös käytännössä. Uteliaisuus ei ole koskaan tällä alalla haitaksi, sillä uusia ja ihmeellisiä innovaatioita tulee koko ajan ovista ja ikkunoista! Kestävää kehitystä unohtamatta.