Naisopiskelijat Aalto-yliopiston perustajayliopistojen alkutaipaleilla
Sekä Helsingin teknillinen reaalikoulu että Veistokoulu perustettiin palvelemaan 1800-luvun jälkipuoliskolla vähitellen kasvavan teollisuuden tarpeita. Siinä missä teknillinen reaalikoulu palveli pitkälti teollisuuden teknillisiä suunnittelutarpeita, Veistokoulun ja sen eurooppalaisten esikuvien tavoitteena oli kasvattaa tehtaiden ja käsityöpajojen tarpeisiin ammattitaitoisia ja sivistyneitä käsityöläisiä ja toisaalta tehdä teollisuuden tuotteista muotoilultaan kuluttajia kiinnostavia.
Helsingin teknillinen reaalikoulu 1849
- Polyteknillinen opisto 1872
- Polyteknillinen koulu 1878
- Suomen teknillinen korkeakoulu 1908
- Teknillinen korkeakoulu 1942
Veistokoulu 1871
- Taideteollisuuskeskuskoulu 1886
- Taideteollinen oppilaitos 1949
- Taideteollinen korkeakoulu 1973
Kauppakorkeakoulu 1911
- Helsingin kauppakorkeakoulu 1974
Taideteollisuudesta tie työelämään myös naisille
Veistokoulussa naisia opiskeli heti koulun perustamisesta lähtien. Jo 1880-luvulle tultaessa koulun 171 oppilaasta 71 oli naisia ja 1890-luvulla sukupuolijakauma oli pitkälti tasan. Vaikka alkuun opiskelijat olivat pääosin työläisiä, jo pian perustamisen jälkeen kouluun hakeutui oppilaiksi myös säätyläisnaisia ja koulu keskiluokkaistui vuosisadan loppua kohden.
Taideteollisuus tarjosi naisille harvinaisen väylän koulutukseen ja työelämään, jota muutoin ei yhteiskunnassa tuohon aikaan juuri ollut. Käsityöläisammattien lisäksi koulusta valmistuttiin käsityöläiskoulujen käsityön- ja piirustuksenopettajiksi. Vielä 1800-luvun puolella opettajiksi valmistui vuosittain muutamia opiskelijoita ja mukana oli aina myös naisia. Monista koulusta valmistuneista naisista tuli lisäksi taiteilijoita, vaikkei kyse ollutkaan varsinaisesta taidekoulusta.
Oppikoulun piirustuksenopettajakoulutus alkoi vasta vuonna 1915, ja ensimmäiseltä kurssilta valmistui vuonna 1917 neljä naista, Linnea Röman, Viivi von Schrowe, Tyyne Tappura ja Viivia Veiste.
Taideteollinen keskuskoulu oli autonomian aikana myös jossain määrin kansainvälinen niin opettajien kuin opiskelijoiden osalta. Ensimmäiset ulkomaalaiset opiskelivat koulussa jo 1890-luvun alussa, ja 1910-luvulle tultaessa jo viitisen prosenttia opiskelijoista oli muualta kuin Suomen suurruhtinaskunnasta. Ajan ulkomaalaisia opiskelijoita ei ole laajemmin tutkittu, mutta koulussa toimi vuosikymmenien aikana ainakin lukuisia virolaisia opiskelijoita.
Virolainen keraamikko Juuli Suits opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1907-1910. Juuli Suitsilta on säilynyt Aalto-yliopiston arkistoon muutama opiskeluaikainen työ.
Kaiken kaikkiaan taideteolliselta alalta on valmistunut merkittävä määrä naisia, jotka ovat vaikuttaneet eri puolilla suomalaista yhteiskuntaa. Aalto-yliopiston arkiston kokoelmista löytyy useiden merkittävän uran alallaan tehneiden naisten arkistoja, kuten Kyllikki Salmenhaara, Maija Heikinheimo, Lisa Johansson-Pape, Maria Laukka, Helmiriitta Honkanen, Anja Danska. Yksittäisten naisten teoksia löytyy runsaasti myös muista taideteollisen alan kuva-, esine-, tekstiili- ja piirustuskokoelmista.
Naisen tie tekniikan alan koulutukseen oli alkuun kivinen
Suomen suurruhtinaskunnassa ensimmäiset naiset pääsivät opiskelemaan ylioppilastutkintoa vain erityisluvalla, ja vasta 1870 ensimmäinen nainen sai suorittaa ylioppilastutkinnon. Koska naisilta yleisesti puuttui ylioppilastutkinto, ei pääsyä ollut korkeampaan opetukseen mukaan lukien Helsingin polyteknilliseen opistoon, vaikka koulu ei tuolloin vielä yliopistostatuksella toiminutkaan. Yliopistoihin naiset pääsivät ilman erityislupaa vasta 1901.
Vaikka 1880-luvulta lähtien naisia kuitenkin kirjautui kouluun ylimääräisinä opiskelijoina, heitä ei useimmiten kuitenkaan mainittu koulun oppilasmatrikkeleissa. Ensimmäiset tekniikan alan naiset opiskelivat pääasiassa arkkitehtuuria, mm. Helene Schjerfbeck opiskeli Polyteknillisessä joitain kursseja. Naiset saivat tasaveroisen aseman opiskelijana vasta vuonna 1896. Vuosien 1887-1917 aikana noin 70 naista opiskeli koulussa ja heistä 45 suoritti tutkinnon.
Ensimmäinen Polyteknillisestä opistosta valmistunut nainen oli arkkitehti Signe Hornborg (1862-1916) vuonna 1890, jota voidaan pitää kansainvälisenä uranuurtajana alallaan. Vain Pohjois-Amerikassa naisia oli valmistunut tätä ennen arkkitehdeiksi. Pioneeristatus ei kuitenkaan tuonut mainetta ja kunniaa, vaan Hornborg päätyi suunnittelemaan usein ilman palkkiota ja keskittyminen sosiaalisiin projekteihin ei tuonut ansaittua statusta. Muista varhaisista naisarkkitehdeista on hyvä mainita erinomaisesti menestynyt Wivi Lönn, joka valmistui vuonna 1896 ja oli Suomen ensimmäinen oman toimistonsa perustanut naisarkkitehti.
Ensimmäisenä naisena insinööriksi valmistui Jenny Markelin, joka aloitti opintonsa vuonna 1900 ja valmistui vuonna 1905 diplomi-insinööriksi tie- ja sillanrakennuksen alalta loistavin arvosanoin ja diplomilla kiitettynä. Markelin tähtäsi insinöörintutkinnollaan ammattientarkastajaksi, johon tehtävään hän päätyikin vuonna 1908 tultuaan nimitetyksi valtion naispuolisen ammattientarkastajan Vera Hjeltin apulaiseksi ja vuonna 1909 naispuoliseksi apulaistarkastajaksi Viipurin ja Lahden ammattientarkastuspiireihin.
Ammattientarkastus oli tärkeä ala, jossa valvottiin teollisuusammateissa toimivien työoloja, eli kyse oli varhaisesta työsuojelutehtävästä. Markelinin esihenkilönä alkuun toiminut Vera Hjelt itse ei ollut kouluttautunut Polyteknillisessä koulussa, mutta kehotti kyllä kaikkia naisia kouluttautumaan ja hakeutumaan työelämään, myös teknillisille aloille, vuonna 1888 julkaistussa teoksessaan Nainen Käytöllisillä Työaloilla. Kirjassaan hän kuvaille polyteknillistä seuraavasti, ”Helsingin polyteknillisen opiston tarkoituksena on antaa systemaattisesti järjestetyllä opetuksella tieteellistä ja käytöllistä sivistystä, mikäli sitä tarvitaan teknillisiin ja muihin samanlaatuisiin ammatteihin.”
Moni teknilliseltä alalta valmistunut nainen on luonut alallaan merkittävän uran näiden ensimmäisten arkkitehtien ja insinöörien jälkeen. Varhaisista tekniikan alan naisista ei ole jäänyt juuri jälkiä Aalto-yliopiston arkiston kokoelmiin oppilasluetteloja lukuun ottamatta, mutta 1900-luvun puolella tilanne alkaa jo merkittävästi muuttua. Teknillisen alan yksityisarkistoista yksikään ei kuitenkaan ole tekniikan alan naisesta kertova.
Kaupallinen ala aukeni alusta lähtien myös naisille
Kauppakorkeakoulu perustettiin vasta vuonna 1911. Perustamisvuodesta lähtien naisten osuus on ollut noin 30% opiskelijoista, perustamisvuonna 31%, ja osuus nousi pikkuhiljaa vuosikymmenien aikana. 1900-luvun alun jälkeen naisilla oli jo selkeämpi asema työelämässä, ja tämä näkyi varmasti myös Kauppakorkeakoulun opiskelijoissa.
Kauppakorkeakoulusta löytyy matrikkelien, oppilaskortistojen ja vuosikertomusten lisäksi ehkä vähiten arkistoaineistoa itse opiskelijoihin liittyen. Yksi harvoista kouluun liittyvistä henkilöarkistoista on kuitenkin ekonomistiksi vuonna 1939 valmistuneen Ilta Lehtisen arkistoon luovuttama upea arkistokokonaisuus.
Ilta Lehtinen opiskeli vuosina 1937-1939 ja hänen kokoelmastaan löytyy luentomuistiinpanojen lisäksi mielenkiintoista materiaalia 30-luvun lopun opiskelijaelämästä muistiinpanojen, kuvien, esineiden ja lehtileikkeiden muodossa. Lehtisen kokoelmasta löytyy myös haastattelu, jossa hän kertoo 30-luvun opiskelijaelämästä. Lehtinen oli aktiivisesti opiskelijaelämässä mukana, häneltä löytyy mm. palkinto pistooliammunnasta. Aineistosta löytyy myös artikkeli Teknillisen korkeakoulun ja Kauppakorkeakoulun naisten välisestä jalkapallo-ottelusta, jolla kerättiin rahaa tulevia olympialaisia varten. Artikkelista ei käy ilmi osallistuiko Ilta itse peliin, mutta ”Polyteekin kanuuna Ilmi" sai artikkelissa ilmiselvästi ansaitsemaansa huomiota - "Sitten vasta matsi alkaa kun Ilmi saa housut jalkaan."
Teksti: Susanna Kokkinen
Arkistoaineistoa:
Aalto-yliopiston arkisto: taustakorkeakoulujen oppilasmatrikkelit ja -kortistot, sekä kuva- ja piirustuskokoelmat; Ilta Lehtisen henkilöarkisto.
Aalto-yliopiston taustakorkeakoulujen painetut vuosikertomukset löytyvät digitaalisesti Aaltodoc-julkaisutietokannasta https://aaltodoc.aalto.fi/communities/5c210349-f4d1-443b-88f6-5241ab8f7d3c
Kirjallisuutta:
Sotamaa, Yrjö (toim.), 1999, Arabia Maskerad – Taideteollisuuden muotoja ja murroksia
Kruskopf, Erik, 1989, Suomen Taideteollisuus – suomalaisen muotoilun vaiheita
Nykänen, Panu, 2007, Kortteli sataman laidalla : Suomen teknillinen korkeakoulu 1908-1941
Vuolle-Selki, Tuula (artikkeli Tekniikka & Talous 1.9.2023), Jenny Markelin on Suomen ensimmäinen naisinsinööri – Varhainen kuolema katkaisi työuran https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/jenny-markelin-oli-suomen-ensimmainen-naisinsinoori-varhainen-kuolema-katkaisi-tyouran/f56ad3e3-be80-490d-b8e9-d7e380467174
Vuolle-Selki, Tuula (artikkeli Tekniikka & Talous 13.11.2022), Suomalainen 1800-luvun arkkitehti teki historiaa ensimmäisenä Euroopassa, mutta työskenteli usein ilmaiseksi ja jäi tuntemattomaksi https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/suomalainen-1800-luvun-arkkitehti-teki-historiaa-ensimmaisena-euroopassa-mutta-tyoskenteli-usein-ilmaiseksi-ja-jai-tuntemattomaksi/4a9f2aa6-0ff2-4a70-8fc8-b96f7d003218
Vähäpesola, Johanna, 2009, Uhka miehisyydelle ja ammatille - Naiset tekniikan opiskelijoina ja asiantuntijoina Suomessa 1879–1939 (pro gradu, Tampereen yliopisto) https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/80903/gradu03783.pdf?sequence=1
- Julkaistu:
- Päivitetty: