Tämä sinun on hyvä tietää, kun suunnittelet testamenttilahjoittamista

Testamentilla määrätään omaan jäämistöön liittyvistä asioista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun halutaan poiketa lakisäätei­sestä perimysjärjestyksestä ja etukäteen ohjeistaa perinnönjakoa.

Testamentilla voidaan myös määrätä siitä, miltä osin lahjana tai testamentilla annettua omaisuutta on pidettävä ennakkoperintönä. Näin voidaan välttää tulevia erimielisyyksiä perillisten kesken, jotka hyvin usein koskevat nimenomaan ennakkoperintöjä.

Testamentilla voidaan lisäksi säätää, että perillisille perintönä tuleva omaisuus on perillisen aviopuo­lison avio-oikeu­desta vapaata omaisuutta. Tämä on tärkeä testamenttimääräys, koska aviopuolisot eivät aina laadi avioehtosopimusta ja tilastollisesti eroaminen on kovin yleistä. Tällä testamenttimääräyksellä perintöomaisuuteen ei erotilanteessa kohdistu pe­rillisen aviopuolison avio-oikeudesta johtuvaa tasinkovaatimusta.

Testamentilla voidaan tietyissä tilanteissa myös määrätä, että perillisellä on oi­keus osittain tai koko­naan luopua perinnöstä oman perillisensä hyväksi. Veroviranomainen ei kuitenkaan hyväksy kaikkia osittaisia perinnöstä luopumisia käytännössä, mikä voi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen perintö­verotuksen ja lahjaverotuksen muodossa. 

Kun harkitaan omaisuuden testamenttaamista hyväntekeväisyystarkoitukseen tai käytettä­väksi mää­rättyä tarkoitusta varten, on tärkeää selvittää, että lahjoituksen saaja on vakavarainen ja pitkäjän­tei­sesti toimiva yhteisö ja organisaatio, jolla on kyky ja tarvittavat resurssit toteuttaa ne tavoitteet, jotka testamenttaaja haluaa lahjoituksellaan ja tuellaan aikaansaada.

Testamenttilahjoitus on hyvä tehdä taholle, jonka yleishyödyllisyydestä on olemassa varmuus, jotta testamenttilahjoituksen saaja ei joudu maksamaan omaisuudesta perintö- tai lahjaveroa. Yliopistot ovat tällaisia yleishyödyllisiä tahoja. Yksityishenkilöt ja kuolinpesät saavat vähentää ansiotuloistaan kalenterivuoden aikana antamansa, vähintään 850 euron ja enintään 500 000 euron suuruiset lahjoitukset. Osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöjen lahjoitukset yliopistoille ovat puolestaan lahjoittajan tuloverotuksessa vähennyskelpoisia edellyttäen, että lahjoitus on vähintään 850 euroa ja enintään 250 000 euroa kalenterivuoden aikana.

Testamenttilahjoittajalle itselleen lahjoittaminen ei yleensä tuota tuloverohyötyä, koska kuolinpesillä on harvemmin ansiotuloja kuoleman jälkeisinä vuosina. Lahjansaaja voi tie­tenkin saaduilla varoilla paremmin toteuttaa lahjanantajan tarkoitusta, jos lahjasta ei tarvitse maksaa perintö- tai lahjaveroa. Tällä hetkellä perintö- ja lahjavero on enimmillään 33 prosenttia verotettavan lahjan arvosta silloin, kun saaja ei ole sukua testament­taajalle.

Testamenttilahjoittajan perintöverotuksessa testamenttilahjoitukset voidaan vähentää täydestä arvostaan suoraan pesän verotettavasta omaisuudesta. Perilliset voivat tietenkin myös omissa nimissään saamastaan perinnöstä antaa kyseiset lahjoitukset, jolloin heille itselleen tulee ansiotulovähennysoikeus. Tässä tapauksessa lahjoitus tapahtuu saaduista nettovaroista, mutta verosäästö on isompi, koska ansiotulon marginaaliveroprosentti on heillä todennäköisesti korkeampi kuin perintöveroprosentti.

Testamenttilahjoittaminen on lahjoitus, joka toimeenpannaan vasta lahjoittajan kuoleman jälkeen. Muotovaatimuksena on testementtimuoto. Testamentti­määräys ei vaikuta lahjoittajan omaan elä­mään tai varojen käyttöön elinaikana, vaan lahjoitus menee jäämis­töstä lahjansaajalle siinä tapauk­sessa, että kyseinen omaisuuserä edelleen on jäämistössä silloin, kun lahjoittaja kuolee.

Testamenttaaja voi peruuttaa tai muuttaa testamenttiaan aina näin halutessaan – edellyttäen, että hän on oikeustoimikelpoinen eli kykenee ymmärtämään tekojensa merkityksen. Yksinker­taisimmin testamentin peruuttaminen tapahtuu tuhoamalla kaikki testamenttikappaleet. Testamentin muuttaminen tapah­tuu laatimalla uusi, todistajien allekirjoituksilla varustettu testamentti.

Testamenttilahjoittaminen on kustannustehokas ja vaikuttava tapa toteuttaa testamenttaajan tahtoa tukea rahallisesti jotakin yleishyödyllistä tarkoitusta.