Mahdottoman tekijät
Mahdottoman tekijät -näyttely esittelee seitsemän upeaa esimerkkiä aaltolaisten teoista. Voit tutustua niihin verkossa tai kampuksemme upouudessa Marsio-rakennuksessa, tervetuloa!
Maailma muuttuu paremmaksi teoilla.
Suuria tekoja varten tarvitaan tutkimukselle rakennettu vankka perusta, elämän kestävä oppimisen kipinä, alojen välistä luovaa yhteistyötä - sekä rohkeutta tähdätä kauas ja tehdä kaikkensa, vaikka lopputuloksesta ei ole varmuutta.
Aallossa mahdottomastakin tehdään mahdollista. Mahdottoman tekijät -näyttely esittelee siitä seitsemän upeaa esimerkkiä, tutustu niihin alla!
Kvanttiajan etujoukoissa
Ensimmäinen kvanttivallankumous käynnistyi 1900-luvun alkupuoliskolla, kun fyysikot alkoivat ymmärtää, miten manipuloida ja hallita yksittäisiä kvanttiobjekteja ja -materiaaleja. Suomi nousi vauhdilla kvanttiteknologian tutkimuksen maailmankartalle 1960-luvulla, Olli V. Lounasmaan Otaniemen Kylmälaboratoriossa käynnistämän uraa uurtavan matalien lämpötilojen tutkimuksen ansiosta.
Nyt, kuusikymmentä vuotta myöhemmin, Aallosta ponnistanut Bluefors valmistaa kvanttitutkijoiden ja -yritysten ympäri maailmaa käyttämiä kryostaatteja eli superpakastimia ja suomalaistutkijat tekevät kovan luokan perustutkimusta, jota tarvitaan toisen kvanttivallankumouksen toteuttamisessa.
Ensimmäinen vallankumous loi pohjan monelle digitaalisen ajan peruspilarille lääketieteellisestä kuvantamisesta tietojenkäsittelyteknologiaan. Toinen kvanttivallankumous tähtää laitteisiin, jotka pystyvät hallitsemaan kvanttitiloja sekä tätä hyödyntäviin algoritmeihin ja ohjelmistoihin – mullistus, joka voi jo lähitulevaisuudessa nostaa kuvantamisen ja tietojenkäsittelyn tehon aivan uudelle tasolle.
Suomi on globaalien jättien rinnalla kokoaan suurempi peluri, kiitos vahvan perustan ja erityisesti tiiviin kotimaisen ja globaalin yhteistyön. Alalla työskentelee Suomessa yli 1000 osaajaa. ja määrä on kovassa kasvussa.
”Suomi on yksi kvanttiteknologian edelläkävijöistä. Globaali kilpailu on kovaa, mutta suomalaisten yliopistojen, tutkimuslaitosten, teollisuuden ja päättäjien vahvasta ja ketterästä yhteistyöstä syntyy iso vaikuttavuus”, sanoo Peter Liljeroth, Aallon fysiikan professori ja Suomen kvanttilippulaivan johtaja.
Ruokaa miljardille ihmiselle
Hiili- ja vesijalanjälki on monelle tuttu, mutta oletko kuullut kädenjälkiajattelusta?
”Sen ideana on kääntää katse ongelmista mahdollisuuksiin ja rohkaista toimintaa, jolla on positiivisia vaikutuksia”, selittää globaaleihin ruoka- ja vesikysymyksiin erikoistunut professori Matti Kummu.
Ruoantuotanto vie lähes puolet maapallon asuinkelpoisesta maasta, 70 prosenttia kuluttamastamme makeasta vedestä ja vastaa lähes 60 prosentista maailmanlaajuisesta luontokadosta. Siksi ruoantuotannon kestävyyttä on pakko parantaa ja valtioiden löydettävä esimerkiksi vesidiplomatialla alueellisia ratkaisuja, jotka estävät veden loppumisen ja siitä aiheutuvat ristiriidat.
Jokainen meistä voi vaikuttaa kädenjälkeensä arkisilla valinnoilla, kuten suosimalla kasvisperäisiä proteiininlähteitä ja vähentämällä ruokahävikkiä. Moni keittää kahvia varmuudeksi pannullisen ajattelematta, että yhteen mukilliseen kuluu 140 litraa vettä, jos tarkastellaan koko viljely- ja valmistusprosessia.
Kädenjälkiajattelua voidaan hyödyntää myös suurten muutosten edistämisessä. Kummun ryhmässä tutkitaan globaaleja ruokajärjestelmän kestävyyskysymyksiä. He selvittävät erilaisia ratkaisuja ja niiden potentiaalia tuottaa ruokaa ympäristön kantokyvyn rajoissa eri puolilla maapalloa.
Ryhmä on osoittanut esimerkiksi, että miljardille ihmiselle vapautuisi ruokaa, jos maatalouden sivuvirtoja kierrätettäisiin tehokkaammin tuotantoeläinten rehuksi. Samansuuntainen parannus voitaisiin saavuttaa myös puolittamalla ruokahävikki ruokaketjun eri osissa. Nykyinen ruoantuotanto voisi siis riittää jopa neljänneksen suuremmalle väestölle ilman, että ihmiset muuttaisivat merkittävästi ruokavaliotaan tai että ruoantuotantoon käytettäisiin enemmän luonnonvaroja.
Kestävän muodin vallankumous
Maailman vaatetuotannon volyymi on kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Yksin Euroopassa kulutetaan vuodessa noin 6,4 miljoonaa tonnia vaatteita, josta suuri osa on heikkolaatuista pikamuotia.
Ala tuottaa merkittävän osan maapallon kasvihuonepäästöistä, käyttää valtavasti vettä, viljelymaata ja kemikaaleja ja sen globaaleissa toimitusketjuissa ihmisoikeusloukkaukset ovat tavallisia.
Pelkkä kierrätys ei riitä ongelman ratkaisuksi, vaan koko systeemin tulisi muuttua kohtuuskuluttamisen ja kiertotalouden periaatteiden mukaiseksi, sanoo Aalto-yliopiston kestävän liiketoiminnan professori Minna Halme. Hän johtaa monialaista Finix-hanketta, joka tutkii ja kehittää alalle uusia kestävämpiä ratkaisuja.
”Tavoitteemme on tehdä kestävästä muodista Suomelle ja Euroopalle merkittävää bisnestä. Tarvitsemme uudenlaista muotoilua, materiaaleja ja liiketoimintamalleja sekä kuluttajamarkkinoiden ja lainsäädännön kehittämistä”, Halme korostaa.
Finixissä on mukana kauppatieteiden, materiaalitieteen, tekstiilimuotoilun, kestävyystieteen, digitaalisten innovaatioiden, ja lainsäädännön asiantuntijoita lukuisista suomalaisista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Hanke tekee tiivistä yhteistyötä yritysten ja päättäjien kanssa.
Finix on muun muassa lanseerannut #kestävävaate -listan, joka auttaa kuluttajia valitsemaan kiertotalouden mukaisia ja kestäviä lähialueilla valmistettuja vaatteita sekä ideoinut Marttojen kanssa Korjaushaasteen, jonka tarkoitus on innostaa huoltamaan ja korjaamaan vaatteita ja pidentämään näin niiden käyttöikää. Hanke on vauhdittanut ekologisen Ioncell-kuidun taivalta, ja jakanut tuoretta tutkimustietoa niin podcasteissa, webinaareissa kuin tutkimusjulkaisuissa. 2022 Finix kutsuttiin EU-parlamenttiin esittelemään visiota, jolla vaateteollisuudesta tehdään kestävä vuoteen 2030 mennessä.
Koko Suomen lasten yliopisto
Miten yksi yliopisto voi tavoittaa koululaisia yli 200 kunnasta ympäri Suomea? Ruokkia oppimisen iloa niin koulutaivaltaan aloittavissa ekaluokkalaisissa kuin urasuunnitelmia pohtivissa lukiolaisissa?
Ammattitaidolla ja vankalla uskolla siihen, että utelias tutkiminen on jokaisen lapsen ja nuoren oikeus, tietää Aalto-yliopisto Juniorin päällikkö Veli-Matti Ikävalko.
”Mahdollisuuksien tasa-arvon edistäminen on meille hirveän tärkeää. Haluamme näyttää, että korkeakouluopiskelijat ovat tavallisia ihmisiä ja kuka vain voi opiskella täällä”, Ikävalko korostaa.
Vuonna 2018 perustettu Aalto-yliopisto Junior tarjoaa lapsille ja nuorille kurkistusikkunan Aallon kaikkiin aloihin: tieteeseen, taiteeseen, bisnekseen ja teknologiaan. Toiminnan ydintä ovat kampuksella ja etänä järjestettävät työpajat sekä tutkijavierailut, jotka ovat kouluille maksuttomia. ”Junior” tarjoaa myös tapahtumia, leirejä, kursseja, luentoja ja muita sisältöjä lapsille, nuorille, opettajille sekä kaikille uteliaille.
Vuosien varrella on muun muassa rakennettu liikkuvia veistoksia ja ihmevekottimia, pohdittu tulevaisuuden kaupunkeja ja energiaratkaisuja sekä innostuttu yrittäjyydestä. Koodia on syntynyt tuhansia rivejä ja koeputkia pesty tuhansia. Oikeita vastauksia ja ratkaisuja ei ole, vaan lapsia kannustetaan kokeilemaan ja kyseenalaistamaan.
Tavoittaakseen eri taustoista tulevia lapsia ja nuoria, Junior on tehnyt monipuolisesti yhteistyötä eri toimijoiden, kuten SOS-lapsikylän, kirjastojen, alueellisten kulttuurikeskusten, yliopistojen sekä Tyttöjen talon, kanssa.
Innostamalla erilaisista taustoista tulevia lapsia ja nuoria teknologia- ja luonnontiedealoille voidaan taklata myös tulevaisuudessa Eurooppaa uhkaavaa osaajapulaa. Vaikka Juniorin toiminta ei yksin voi ratkaista ongelmaa, se osaltaan madaltaa kynnyksiä ja lisää aloille hakeutuvien diversiteettiä.
Vuonna 2023 Aalto-yliopisto Junior tavoitti reilut 30 000 lasta ja nuorta. Heistä noin puolet osallistui toimintaan paikan päällä, puolet verkon välityksellä. Osallistujamäärä on kasvanut kuudessa vuodessa kahdeksankertaiseksi.
Ihmemateriaaleja luonnosta
Kukkajätteet kiertoon ja taideteoksia nanoselluloosasta - muotoilun ja materiaalitieteen opiskelijat yhdistävä Chemarts näyttää, miten uskomattoman monipuolisesti luonnonmateriaaleja voi hyödyntää.
Chemarts on Aalto-yliopiston mainetta niittänyt kesäkoulu, opintokokonaisuus ja kokeilualusta. Se sai alkunsa vuonna 2011, kun kemiantekniikan konkari, professori Tapani Vuorinen ja tekstiiliasiantuntija, professori Pirjo Kääriäinen saivat idean: koota Kemian tekniikan korkeakoulun ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijat ja tutkijat miettimään uusia yhteistyön muotoja.
Työllä on alusta asti ollut selkeä johtotähti: kehittää selluloosasta uuden ajan materiaaleja kokeilukulttuurin avulla. Opiskelijat eivät lähde ratkomaan annettuja ongelmia vaan miettimään, mikä on kiinnostavaa ja tärkeää.
Tieteen vahvuus on yksityiskohtien syvällisessä tuntemisessa. Muotoilijat taas ovat mestareita tunnistamaan ihmisten tarpeet ja löytämään niihin ratkaisuja. Siksi Vuorinen ja Kääriäinen korostavat, miten tärkeää on, että eri alojen osaajat työskentelevät oikeasti yhdessä jo opiskeluvaiheessa ja jakavat osaamistaan.
Mukaan on vuosien aikana tuotu vahvemmin myös bisnesajattelua. Teollisuus kaipaa kipeästi ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja öljypohjaiselle muoville ja valtavasti vettä kuluttavalle puuvillalle. Suurten yritysten rinnalle voi syntyä myös pienemmän mittakaavan paikallisia toimijoita.
”Maailma ei ole muuttumassa digitaaliseksi, vaan tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa vaatteita, koteja ja rakennettua ympäristöä. Se, mistä ja miten ne valmistetaan ja miten kierrätys hoidetaan, tulee yhä kriittisemmäksi. Kiertotalous täytyy oikeasti saada toimimaan”, Pirjo Kääriäinen korostaa.
Avaruuden valloittajat
Tiesitkö, että Maata kiertää kymmeniä suomalaissatelliitteja?
Vielä vuosituhannen alussa avaruuden valloituksesta suomalaisvoimin osattiin tuskin haaveilla.
Muutos lähti ryminällä liikkeelle vuonna 2010, kun professori Jaan Praks halusi avaruustekniikan erikoiskurssille jännän projektin ja lähti opiskelijoidensa kanssa rakentamaan Suomen ensimmäistä satelliittia. Aalto-1 laukaistiin avaruuteen juhannuksena 2017.
Aiemmin satelliitit olivat suuria järkäleitä ja niin kalliita, että niihin oli varaa vain suurvalloilla. Tehokkaammat komponentit ja uudet piensatelliittistandardit mahdollistivat pienempien ja edullisempien satelliittien rakentamisen. Aalto-1 oli vain maitopurkin kokoinen ja painoi nelisen kiloa.
Kustannusten laskeminen oli tärkeä tekijä, mutta ilman luovuutta, osaamista ja sisukasta yrittäjähenkeä muutosta ei olisi tapahtunut.
”Perinteisesti avaruustekniikassa on oltu hyvin varovaisia, toppuuteltu ja varottu lupaamasta liikoja. Me otimme heti alussa vahvan etunojan ja startup-asenteen, tämä asennemuutos on nyt vauhdittamassa koko suomalaista avaruusalaa”, Praks sanoo.
Reilussa vuosikymmenessä kurssin ja sen seuraajien opiskelijoista on kasvanut avaruusammattilaisia ja intohimoisia satelliittiyrittäjiä, joiden palveluihin luottavat yritykset ja hallitukset ympäri maailman. Suomesta on tullut avaruusvaltio omine satelliitteineen ja avaruuslakeineen. Otaniemestä on kehittynyt vilkas avaruuskampus, missä toimii avaruusyritysten ja tutkimuslaitosten lisäksi Euroopan avaruusjärjestön ESAn yrityskiihdyttämö.
Lisää osaajia, tutkimusta ja koulutusta tarvitaan, sillä ala ja sen merkitys kasvaa kaikkialla maailmassa. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa infrastruktuuria voi sijaita Maan kiertoradoilla ja kauempana avaruudessa. Satelliitteja tarvitaan muun muassa ympäristön tilan seuraamiseen, navigointiin, tarkkaan kellonaikaan sekä verkkoyhteyksiin.
Yrittäjyyden uusi aika
Vuonna 2023 kasvuyritys- ja teknologiatapahtuma Slush keräsi Messukeskukseen 5000 startupin edustajaa ja 3000 sijoittajaa, joiden yhteenlaskettu sijoitusvarallisuus oli yli kolme biljoonaa euroa.
Vain reilu vuosikymmen aiemmin Aalto-yliopiston opiskelijoiden yrittäjyysyhteisö Aalto Entrepreneurship Society eli Aaltoes oli lähtenyt kasvattamaan pienestä opiskelijakokoontumisesta Suomen kipeästi kaipaamaa kansainvälisen tason sijoittajatapahtumaa.
Slushin kasvutarina on huima, mutta sen sielu on pysynyt samana: opiskelijavetoisuus, kunnianhimo ja toisten jeesaaminen titteleistä piittaamatta. Pienen ydintiimin ja yli tuhannen vapaaehtoisen joukko luo tapahtuman, joka kerää suitsutusta niin järjestelyistä, ilmapiiristä, puhujista kuin aidosta lisäarvosta sijoittajille ja startupeille.
Samalla yrittäjyydestä on tullut myös yksi Aallon peruspilareista, ja yliopistosta ponnistaakin vuodessa jo sata uutta yritystä. Neljä aaltolaista yritystä – IQM, ICEYE, Relex ja Wolt – ovat jo yksisarvisia eli arvoltaan yli miljardi euroa.
Yli 80 prosenttia Aallon opiskelijoista näkee yrittäjyyden houkuttelevana uravaihtoehtona. Rahan tekemistä tärkeämmäksi motiiviksi opiskelijat nostavat maailmaan vaikuttamisen.
Aaltoes:n hallitus korostaa, että suunta on elintärkeä tulevaisuutemme kannalta.
”Nyt on aika ajatella isosti ja tehdä isoja asioita. Jotta yhteiskuntamme voi hyvin ja menestyy, yrittäjämäisen ajattelutavan pitäisi olla jokaisen asia.”
Marsio
Aalto-yliopiston kampuksen kaikille avoin kohtaamispaikka. Näe huomiseen!
- Julkaistu:
- Päivitetty: