Afrin Hossain odottaa vain sitä, että pääsisi viettämään aikaa opiskelukavereiden kanssa

Mitä opiskelet ja miksi?

Olen kolmannen vuoden opiskelija ja olen juuri aloittanut sovelletun matematiikan maisteriopinnot. En oikeastaan tiennyt, mitä valita pääaineeksi, ja olen hyvä matematiikassa ja fysiikassa. Olen siinä mielessä samankaltainen kuin suurin osa sovelletun fysiikan ja matematiikan opiskelijoista: haluan vain opiskella enkä keskittyä yhteen tiettyyn aineeseen. Pidän euforisesta tunteesta, kun olen yksin huoneessa kynän ja paperin kanssa, ja onnistun todistamaan jonkun asian.

Miten sinulla on mennyt viime vuosi?

Rehellisesti sanottuna se on ollut yliopisto-opintojeni ikävin vuosi. Olen ollut kilta-aktiivi ja ensimmäinen opiskeluvuosi oli mahtava, rakastin erityisesti wappua. Olin myös kiltamme hyvinvointitiimissä, jossa järjestin monenlaisia tapahtumia: pulmailtoja, pyjamabileitä ja vastaavia. Pidin siitä paljon. Toisena opiskeluvuonna tutustuin myös Aamun eli Aallon muslimiopiskelijoihin. Olemme pieni ja tiivis yhteisö ja kaikki ystäviä keskenämme. Toinen opiskeluvuoteni kaikkine tapahtumineen oli todella hauska.

Korona-aika on ollut minulle haastavaa, ensimmäiset kuukaudet olin kiukkuinen kaiken aikaa. Asun melko kaukana Otaniemestä, joten en ole voinut matkustaa pienryhmätapaamisiin ja samalla toteuttaa turvavälejä. Olen joutunut luottamaan Zoomiin ja takuulla käyttänyt Aallon Zoom-alustaa maksimaalisesti!

Minua henkilökohtaisesti on auttanut selviytymisessä ulkona käyminen ja kävelyt. Yritän myös auttaa puhumalla ystävieni kanssa päivittäin. Olen päättänyt, että joka päivä puhun kahden ihmisen kanssa, jotka eivät asu samassa talossa kuin minä. Se on auttanut minua jaksamaan ja toivon, että se auttaa myös keskustelukumppaneitani.

Killan tai Aamun virtuaalitapahtumat eivät ole olleet kovin menestyksekkäitä, kovinkaan moni ei ole niihin osallistunut. Aamun osalta saamme paljon viestejä vaihto-opiskelijoilta, joissa he kysyvät tulevia tapahtumatietoja. Mutta tilanne ei ole lainkaan riippuvainen meistä!

Olin ennen koronaa kiltahuoneella joka päivä ja ilta, ja viimeisen vuoden aikana olen ehkä kokenut itseni vähän ulkopuoliseksi. Kun tämä kaikki päättyy, kerään kaikki ystäväni kokoon keskustelemaan. En ole varsinaisesti halailijatyyppiä, mutta minusta tuntuu, että haluaisin halata kaikkia, ketkä tunnen. Odotan vain sitä, että pääsisin viettämään aikaa opiskelukavereiden kanssa.

Minusta tuntuu, että koronan aikana on syntynyt pieniä, tiiviimpiä ryhmiä, joiden kanssa viestitellään ihan mistä sattuu. Esimerkiksi ystäväni lähetti minulle viestin, että hän oli nähnyt tosi upean linnun. Koska kukaan meistä ei innostu opiskelusta, aloimme viestitellä linnusta. Mikä tässä on hyvää, on matalampi kynnys ilmaista yksinäisyyttä ja tarvetta keskustelulle. Olen myös tuutorina killassani ja keskustelen jonkin verran fuksien kanssa. Heillä on ollut monella tapaa kaikista haastavinta. He kertovat minulle, että fukseina he ovat voineet jakaa tunteensa siitä, että tämä poikkeuksellinen tilanne on todella surkea.

Miltä on tuntunut viettää ramadania etänä?

Ramadanissa on sosiaalinen ja henkinen näkökulma. Tänä vuonna sosiaalinen puoli on todellakin ollut haastava. Mutta ainakin voimme aikatauluttaa elämän ja opiskelut ramadanin henkisen puolen mukaan – kuin rukouksena. Nyt tuntuu siis ainakin siltä, että hallitsen omaa ajankäyttöäni.

Mitä ajattelet tulevaisuudesta?

Minusta tuntuu, että kaikki tekevät parhaansa saadakseen etäläsnäolon toimimaan. Se on antanut ihmisille mahdollisuuden kokeilla uusia asioita. Mutta jollain tapaa tuntuu, että yliopistossa ei ymmärretä haasteita, joita meillä on kaiken aikaa. Ennen koronaa professorit saattoivat lähteä lounaalle tai kahville muutaman opiskelijan kanssa, kysellä kuulumisia ja antaa palautetta. Minusta tuntuu, että koronan aikana ei ole niinkään mahdollista antaa mielekästä palautetta.

Haluaisin enemmän lähiopetusta, mutta varsinkin maisteriopinnoissa on vähemmän opiskelijoita, jotka voivat tulla paikan päälle. Muut saattavat olla esimerkiksi töissä. Olisi hyvä, jos luennot nauhoitettaisiin ja julkaistaisiin netissä. Mitä harkoituksiin tulee, ei ole mahdollista pärjätä ilman, että tekee harjoitustöitä yhdessä jonkun kanssa. Parasta olisi opiskella yhdessä ystävien kanssa. Joku saattaa ymmärtää sellaista, mitä joku toinen ei ymmärrä, ja se tekee opiskelusta tehokasta. Odotan innolla, että tähän voitaisiin palata.