Alumni Annastina Saari: Haluan olla mukana ratkaisemassa ilmastokriisiä

Minkälaisesta työstä haaveilit pienenä? Entä koululaisena, yläasteella tai lukiossa?

Olen ollut jo nuoresta lähtien ympäristötietoinen, ja sen myötä aina haaveillut urasta ympäristöasioiden parissa. Minulla ei kuitenkaan koskaan ole ollut mitään kovin tarkkaa ajatusta siitä, mitä tämä ura pitäisi sisällään. Tärkeänä kriteerinä on ollut se, että työn täytyy olla merkityksellistä, eettisesti omien arvojeni mukaista ja jotain sellaista, joka edistää mm. ilmastonmuutoksen hillitsemistä. 

Lukiossa otin myös paljon psykologiankursseja ja haaveenani on edelleen päästä suorittamaan joitain kursseja myös yliopistossa. Aihe kiinnostaa minua ensisijaisesti henkilökohtaisella tasolla, ei niinkään ammatillisessa mielessä, mutta toki siitä on hyötyä monessa tilanteessa myös työelämässä, kun tekee töitä muiden ihmisten kanssa ja suunnittelee palveluita ja tuotteita ihmisille käytettäväksi.

Minkälaisten asioiden ajattelet vaikuttaneen näihin haaveisiin?

Olen todella empaattinen, mikä on varmasti vaikuttanut kiinnostukseeni sekä psykologiaa ja ihmismieltä että ympäristöasioita kohtaan. Myös isäni on ollut aina kiinnostunut ympäristöasioista sekä työskennellyt niiden parissa — hän onkin ollut minulle suurin yksittäinen herättelijä mitä tulee ilmastonmuutokseen. Isäni kautta sekä ilmastonmuutos että muut ympäristöongelmat tulivat minulle jo alakouluikäisenä tutuksi. 

Lisäksi olen viettänyt lapsuuteni kesät mökillä saaressa, jossa luonto on ollut aina lähellä. Pieneksi saareksi se on tarjonnut paljon ihmeteltävää niin luonnonmarjojen, eläinten kuin sääilmiöidenkin puolesta ja sitä kautta luontoa on oppinut kunnioittamaan ja arvostamaan.

Miksi päädyit opiskelemaan juuri kauppatieteitä?

Olen kotoisin Kokkolasta — pienestä kaupungista, jossa ei asuinaikanani vielä ollut yliopistoa. En ollut kovin tietoinen mitä kaikkea olisi edes mahdollista opiskella eikä minulla ollut myöskään mahdollisuutta kysyä vanhemmilta tai lähisukulaisilta aiheesta, sillä kukaan ei ole suorittanut korkeakouluopintoja. 

Kauppakorkeakoulu vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta sen monipuolisten ura- ja opiskelumahdollisuuksien puolesta eikä se ainakaan rajannut mitään kiinnostuksen kohteita pois. Ehkä yhtenä suurimpana kriteerinä oli myös opiskelu englannin kielellä, ja sitä kautta päädyinkin hakemaan Aalto-yliopiston Mikkelin kampukselle BScBA-ohjelmaan, joka on toteutettu täysin englannin kielellä ja on muutenkin oikeasti kansainvälinen ohjelma. Mikkelin kampukselle hakeminen onkin ollut yksi parhaimpia päätöksiäni — vaikka se ensin tuntui oudolta vaihtoehdolta juuri kampuksen sijainnin suhteen — sillä opiskeluilmapiiri ja yhteisöllisyys ovat siellä aivan omalla tasolla.

Kerro hiukan, minkälaista opiskelu Kauppiksessa oli?

Mikkelin kampuksella opiskelu oli todella intensiivistä. Yksi kurssi suoritettiin kolmessa viikossa ja luennolla oltiin joka arkipäivä. Siedettävää tästä teki tietenkin opiskelukaverit, joita ilman en varmastikaan olisi jaksanut. Mikkelissä tuli fiilis, että tutkintoa suoritetaan oikeasti yhdessä, etenkin kun kaikilla on sama pääaine ja kaikki käyvät samoja kursseja samaan aikaan. Kurssien professorit puolestaan tulivat ympäri maailmaa Mikkeliin kurssiensa ajaksi, mikä teki opiskelusta mielenkiintoista ja toi pääaineeseen oman ripauksensa kansainvälisyyttä.

Maisterivaiheessa puolestaan opintoni vaihtuivat tieto- ja palvelujohtamisen puolelle Espooseen Kauppakorkeakoulun Otaniemen kampukselle. Isolla kampuksella opiskelu muiden tieteenalojen seassa oli taas todella erilainen kokemus Mikkelin opintoihin verrattuna. Maisterivaiheessa nautin erityisesti siitä, että ympärillä oli paljon eri alojen opiskelijoita, opintoja sai tehdä omassa tahdissa ja kursseja oli mahdollista ottaa muualtakin kuin omasta pääaineesta. Esimerkiksi UWAS-kurssilla (University Wide Art Studies) kenkien maalaaminen Taiteen ja suunnittelun korkeakoulun Väre-rakennuksessa toi itselleni oikein mukavaa vastapainoa tieto- ja palvelujohtamisen opintoihin. Lisäksi hain viimeisenä Aallon opiskeluvuotenani KYllä Oluelle -olutkerhon hallitukseen, jossa toimiminen on ollut niin mukavaa, että jäin hallitukseen vielä toiseksikin vuodeksi, vaikka opinnot jatkuvat eri yliopistossa.

Kokonaisuudessaan opiskelu Kauppiksessa oli monella tapaa antoisaa, vaikka välillä tuntuikin, etten opi mitään konkreettista. Työelämässä olen kuitenkin saanut huomata, että paljon on tarttunut mukaan.

Mitä pidit henkilökohtaisesti palkitsevimpana opinnoissasi? Entä mikä haastavimpana?

Gradun valmiiksi saaminen oli ehdottomasti yksi haastavimpia ja raskaimpia asioita opinnoissa, vaikka aihe olikin itselleni mielenkiintoinen. Etenkin korona-aikana kotona oli todella vaikea saada työtä edistettyä, minkä lisäksi olin myös osan ajasta töissä samaan aikaan. Gradun palautuksen jälkeen kesti pitkään palautua ja sisäistää, ettei sitä enää tarvitse miettiä ja stressata. Olin kuitenkin todella onnekas ohjaajani suhteen, sillä hän oli äärimmäisen mukava ja tsemppaava koko projektin ajan.

Palkitsevin kokemus oli saada koko tutkinto kasaan. Valmistumista hakiessa tuntui hassulta ja pohdin, että tässäkö se nyt sitten on. Ja siinähän se oli, kuuden vuoden opinnot viimein paketissa. Silloin tuntui palkitsevalta katsoa taaksepäin sitä kaikkea, mikä opiskeluvuosien varrelle mahtuu. Ehdottomasti parasta opinnoissa on kuitenkin ollut vaihto-opinnot ulkomailla, kaikki juhlat ja tapahtumat, kerhot ja ylipäänsä uusien ihmisten tapaaminen. Ne kaikki tuovat energiaa ja tukea opintoihin ja tekevät opinnoista monin verroin mukavampaa. Korona-aikana opintonsa aloittaneet ovat jääneet tästä kaikesta pahasti paitsi, mikä tuntuu todella ikävältä.

Minkälaisia oppeja Kauppiksesta sait uralle kestävän kehityksen parissa?

Suurimmat opit tulivat lopputöistä, sillä niissä sain itse valita työn painopisteeksi ilmastoasiat, eli oman kiinnostuksen kohteen. Kandissa tutkin eri yritysten kierrätysprosesseja ja maisterissa hiilijalanjälkilaskurin käyttäjäkokemusta. Kävin myös joitain kursseja liittyen kestävään kehitykseen, sekä Kauppiksen puolella että muissa Aallon kouluissa. Eniten apua on ollut kuitenkin maisterintutkielmasta, sillä sitä kautta päädyin nykyiselle työpaikalleni ja sen aihe on muutenkin herättänyt kiinnostusta. Tutkielman kirjoittaminen oli myös iso oppimisen paikka, sillä valitsemani aihe ja näkökulma oli minulle lähes täysin uusi. Sen parissa työskenteleminen sai minut konkreettisesti tajuamaan, että tekemällä oppii.

Työskentelet konsulttina D-mat-yrityksessä. Minkälaisia työtehtäviä ja vastuualueita sinulle kuuluu ja minkälaisia työpäiväsi ovat?

Jokainen työpäivä on aika erilainen, mistä tykkään todella paljon. Saan tehdä töitä sekä itsenäisesti että tiimin ja asiakkaiden kanssa. Lisäksi jaamme toimistotilan muutaman muun yrityksen kanssa, joten kahvia hakiessa saattaa päästä tutustumaan uuteen ihmiseen.

Konsulttina työskentelen monien erilaisten työtehtävien parissa, minkä lisäksi teen viikoittain viestintää, markkinointia ja verkkosivujen ylläpitoa ja suunnittelua. Lisäksi olen päässyt opettelemaan hiilijalanjälkilaskentaa. Kaiken kaikkiaan pienessä firmassa tulee tehtyä paljon kaikenlaista, mikä on mielestäni suuri rikkaus. Tilaisuus oppia uutta ja päästä osaksi eri projekteja on kiinni lähinnä omasta asenteesta ja oma-aloitteisuudesta, eli mahdollisuuksia on kyllä tarjolla.

Tutustu lisää Annastinan opintoihin ja urapolkuun LinkedInissä!