Kahvihuoneista kansalle – Aallon elämänlaajuisen oppimisen tarjonnan kehittämisessä tärkeää on keskustelu

”Michiel oli kiinnostunut ultraääniteknologiasta ja minä olin ilmeisen kiinnostunut tatuoinneista, joten hän alkoi miettiä mitä mahdollisuuksia näiden kahden välillä voisi olla. Se johti lopulta väitöskirjani aiheen muotoiluun, jossa tarkasteltiin ultraäänen vaikutuksia tatuointimusteisiin ja tatuointien vaikutusta lääketieteellisiin ultraäänikuviin.”

Ultraääntä käytetään ensisijaisesti lääketieteessä diagnostisessa käytössä, mutta Carlsonin kiinnostus ultraääneen kohdistuu sen muihin käyttötarkoituksiin.

Hänen mukaansa ultraääni yhdistetään tyypillisesti siihen, että sen avulla tutkitaan raskaana olevan henkilön kohdussa olevaa vauvaa.

”Ja siihen sitä useimmiten käytetäänkin, siihen laite on tarkoitettu. Mutta se ei ole niin kiinnostavaa. Mitä muuta laitteella voidaan tehdä – ilman, että sitä muokataan – että sen käyttömahdollisuudet laajenevat?”

Kaikki voi lähteä liikkeelle kahvihuonekeskustelusta

Vaikka Craig Carlson ei tällä hetkellä aktiivisesti työskentele tutkijana, hänen nykyiseenkin työhönsä liittyy olemassa olevien konseptien jalostaminen uusiin tarkoituksiin.

Tällä hetkellä Carlsonin työ on tunnistaa potentiaalisia elämänlaajuisen oppimisen sisältöjä Sähkötekniikan korkeakoulussa ja toimia viestinvälittäjänä aiheiden opettajien ja elämänlaajuisen oppimisen tiimin välillä.

”Yritän auttaa tunnistamaan aiheita, joita voisi olla hyödyllistä tarjota osana elämänlaajuisen oppimisen tarjontaa. Silloin osaamisen kehittyminen ei tapahtuisi vain tutkintotasolla, vaan myös ihmisille, jotka ovat jo työelämässä ja joilla ei ehkä ole tätä samaa tutkintotaustaa.”

Carlsonin mukaan keskustelut ovat tärkeitä, sillä opettajien yrityskontaktien kautta voi selvitä paljonkin siitä, ovatko opetetut aiheet linjassa sen kanssa, mitä osaamista yrityksissä kaivataan.

”Pohjimmiltaan se on rupattelua. Saatan törmätä opettajiin kahvihuoneessa, aloitan keskustelun ja yritän selvittää, mitä he parhaillaan opettavat ja keitä heidän yritysyhteistyökumppaninsa ovat.”

Ylipäätään Carlsonin mielestä on tärkeää ymmärtää markkinaa, jossa lisäkouluttautumista hakevilla ihmisillä ei välttämättä ole samanlaista taustaa tai tarpeita kuin tutkinto-opiskelijoilla. Tarvitaan yhteistyötä ja vuorovaikutusta opettajien, elämänlaajuisen oppimisen tiimin ja loppukädessä myös asiakkaan välillä, jotta oppimissisällöt vastaavat muuttuvan työelämän tarpeisiin.

“Koska jos opetusta vain kehitetään sokkona – no, se voi olla menestys tai sitten ei”, Carlson toteaa.