Apulaisprofessori Elisa Mekler: Pelaaminen voi auttaa selviämään vaikeista elämäntilanteista ja lisätä hyvinvointia

Suomessa ja Aalto-yliopistossa oleminen tuntuvat Elisa Meklerin mielestä vielä hieman epätodellisilta asioilta. Baselin yliopiston entinen tutkijatohtori ja ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusta tutkivan tutkimusryhmän johtaja Mekler aloitti uudessa tehtävässään tietotekniikan laitoksen apulaisprofessorina elokuun alussa.

Mekler on tunnettu pelillistämiseen ja motivaation liittyvästä tutkimuksestaan. Koska hänen taustansa on psykologiassa, hän on aiemmin ollut työpaikallaan ainoa kokeneempi alan tutkija. Aallossa asiaan tulee muutos, mistä Mekler on innoissaan. ”Aalto-yliopistolla on yksi Euroopan parhaista maineista ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Yksi toiveeni on aina ollut päästä laitokselle, jolla on hyvin vakiintunut ja vahva alan presenssi.”

Mekler tutkii työkseen videopelejä, motivaatiota ja käyttäjäkokemusta. Hän on kiinnostunut etenkin siitä, mitkä motivaatioon ja emootioihin liittyvät prosessit linkittyvät käyttäjäkokemukseen ja pelaamiseen. Hän on tutkinut muun muassa sitä, missä olosuhteissa videopelien kaltaiset interaktiiviset järjestelmät saavat aikaan emotionaalisia ja merkityksellisiä kokemuksia.

Meklerin tutkiessa motivaatiota ja pelillistämistä väitöskirjaansa varten empiiristä tutkimusta siitä, onko pelillistämisellä myönteinen tai kielteinen vaikutus sisäiseen motivaatioon, oli vielä niukasti. Maalaisjärjellä ajateltuna tuntuisi siltä, että ihmiset pelaavat, koska nauttivat siitä ja pitävät sitä itsessään mukavana puuhana. Vaihtoehtoinen selitys on kuitenkin, että pelaajat motivoituvat nimenomaan ulkoisista tekijöistä, kuten pelien palkintorakenteista.

Meklerin tämänhetkinen johtopäätös on, etteivät asiat ole mustavalkoisia: eri ihmisillä on eri syyt pelata. Hänen tutkimushavaintonsa ovat saaneet aikaan sen, että tutkijat ovat alkaneet ajatella ja lähestyä aihetta eri näkökulmasta. Se, ovatko pelit sisäisesti motivoivia vai eivät, riippuu monesta tekijästä, muun muassa pelaajaan persoonallisuudesta. ”Jälkikäteen se voi tuntua ilmiselvältä, mutta siihen aikaan se herätti aika paljon huomiota.”

Kun Mekler teki väitöskirjaansa, pelillistämisen tutkiminen psykologisesta, teoreettisesta näkökulmasta motivaatioteorioita hyödyntäen oli uutta. ”Sitä ei yksinkertaisesti tehty aikaisemmin.”

Vaikeassa tilanteessa pelit tarjoavat helpon väylän sitoutua muihin ihmisiin

Videopelit ovat olleet Meklerin tutkimusaihe tohtoriopinnoista saakka, mutta harrastus jo lapsena. Silloin hän viihtyi parhaiten juuri pelien ja kirjojen parissa.

Meklerin äiti on silmälääkäri ja isä biokemisti, joka tekee nyt toista väitöskirjaansa matematiikasta. Akateemisesta perhetaustasta huolimatta Mekler viihtyi koulussa huonosti. Kun kaksitoistavuotinen koulutaival tuntui ikuisuudelta, äiti lohdutti hänen pitävän varmasti yliopistosta. ”Siihen aikaan en uskonut häntä, mutta jostain syystä hän oli oikeassa”, Mekler sanoo nauraen.

Tutkimustyössä Mekleriä kiehtovat itse asiassa samankaltaiset asiat kuin pelaamisessa. Tutkimusryhmän jäsenillä voi olla erilaisia rooleja ja tehtäviä, mutta koko ryhmä työskentelee saman tavoitteen saavuttamiseksi, tähtää parhaisiin mahdollisiin tuloksiin ja pyrkii kehittämään osaamistaan matkan varrella.

Moni pitää pelaamisesta, sillä pelimaailmassa pelaajalla on mahdollisuus tulla osaksi tarinaa ja auttaa yhteisen tavoitteen saavuttamisessa. Nämä asiat auttavat tekemään kokemuksesta merkityksellisen. Moni nauttii myös pelien tarjoamasta haasteesta. Mekler itse sanoo pitävänsä sitä vaikeammista peleistä, mitä vanhemmaksi tulee.

Pelien koukuttavuutta on tutkittu paljon ja siitä puhutaan säännöllisesti mediassa. Mekler on kuitenkin selvittänyt myös sitä, miten pelaaminen auttaa vaikeissa elämäntilanteissa, kuten työttömyyden, mielenterveysongelmien tai sairauksien kanssa kamppaillessa tai menettäessä läheisen ihmisen. Mekler ja hänen kollegansa Jo Iacovides englantilaisesta Yorkin yliopistosta julkaisivat hiljattain artikkelin tutkimuksesta, jossa tutkijat pyysivät osallistujia kertomaan vaikeista ajoista elämässään ja pelaamisestaan noin aikoina. Tulosten perusteella videopelien pelaaminen auttoi monia ihmisiä selviämään hankalasta elämänvaiheesta.

”Yhdessä pelaaminen tai jopa peleistä keskusteleminen toisten kanssa antoi heille helpon tavan sitoutua muihin ihmisiin. Se liittyy myös siihen, että pelit tarjoavat heille tavoitteita. Vaikka tavoite ei olisi kovin tärkeä, tuntiessaan suunnan elämältä puuttuvan ihmiset ajattelivat, että ainakin he voivat aina pyrkiä pelaamaan paremmin sitä tai tuota peliä. Siksi he palasivat aina uudelleen sen pariin.”

Jotkut osallistujat sanoivat videopelien auttaneen heitä keräämään uudelleen itseluottamusta, jonka avulla he jaksoivat taas pyrkiä ratkaisemaan ongelmia oikeassa elämässä. Mikä tärkeintä, pelit tarjosivat tauon kielteisistä ajatuksista ja tunteista, joita osallistujat kävivät läpi. ”Kyse ei ollut niinkään oikean elämän pakenemisesta vaan tauosta huolien ja surun keskellä”, Mekler sanoo.

Meklerin mukaan osa osallistujista piti pelaamista lähes terapeuttisena. Tulosten perusteella peli ei saa olla liian stressaava, mutta siinä pitää olla riittävästi haastetta auttaakseen vaikeissa tilanteissa. Siksi videopelien pelaaminen saattaa auttaa paremmin kuin vaikkapa tv-sarjojen katselu. ”Aika moni ihminen puhui esimerkiksi Startdew Valley -pelistä, jossa pitää rakentaa oma maatila.”

”Mielestäni haasteellinen kysymys on, miten voimme suunnitella pelejä, jotka eivät pidä ihmisiä otteessaan, vaan antavan merkin pelaajan voidessa paremmin ja muistuttavat häntä, että nyt on aika palata oikeaan maailmaan.”

Taide, merellisyys ja pelikulttuuri kiinnostavat Helsingissä

Mekler aikoo jatkaa Aallossa työtään videopeli- ja käyttäjäkokemustutkimuksen parissa. Hän on kiinnostunut etenkin siitä, miten ihmiset kokevat tekoälyn esimerkiksi pelihahmojen muodossa: usein ihmiset kiintyvät tällaisiin hahmoihin. Myös pelillistämiseen ja motivaatioon liittyvän tutkimuksen jatkaminen kiinnostaa häntä etenkin siitä näkökulmasta, miten voidaan kehittää merkitykselliseltä tuntuvaa vuorovaikutusta.

Mekler odottaa löytävänsä myös uusia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä Aallossa. ”Täällä on paljon todella hyviä tutkijoita ja opiskelijoita ja myös koulutusohjelma, jotka kaikki keskittyvät tutkimaan ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusta. Se muuttaa minun osaltani kaiken.”

Juuri kaupunkiin muuttaneesta Helsinki tuntuu monessa mielessä houkuttelevalta asuinpaikalta. Mekler on ollut teini-ikäisestä saakka kiinnostunut niin klassisesta kuin modernista taiteesta ja nauttii taidenäyttelyissä käymisestä. ”Helsingissä on hyvin jännittävä museo- ja taidekulttuuri.”

Sisämaassa kasvaneelle Itämeren läheisyys tuntuu eksoottiselta, ja Helsingissä kiinnostaa myös sen peliteollisuus ja eläväinen pelikulttuuri. ”Minun täytyy vain mennä ulos ovesta kaupungille ja siellä tapahtuu niin paljon. Sveitsissä on kasvava mutta paljon pienempi peliyhteisö, ja sieltä tulevana tuntuu melkein hullulta, miten paljon kaikkea kiinnostavaa täällä tapahtuu”, Mekler sanoo viitaten Helsingissä järjestettävien pelialan tapahtumien määrään.